Puuteri

Erivärisiä irtopuutereita erisävyisille ihoille.

Puuteri on talkkia, hajusteita tai muuta vastaavaa sisältävä kosmeettinen aine, jota käytetään varsinkin kasvojen ihon ehostamiseen. Puuteri voi olla valkoista tai värillistä, yleensä ruskeasävyistä.[1] Puuteria käytetään etenkin kiinnittämään värivoide ja poistamaan iholta kiiltoa.[2]

Englannin kuningatar Elisabet I puuterilla vaalennettuine kasvoineen.

Puuteria käytettiin jo muinaisessa Persiassa ja Egyptissä 2500 eaa. Silloin ihoa vaalennettiin talak-mineraaliseoksella. Se koostui lyijyvalkoisesta, liidusta ja papujauhosta, ja sitä levitettiin iholle kuivana tai rasvaan sekotettuna. Myös Egyptin kuningatar Kleopatra tunnetaan puuterin käyttäjänä. Antiikin Kreikassa naiset käyttivät kaoliinista, liidusta ja kalkista valmistettua valkoista maaväriä. Roomalaiset suosivat lyijyvalkoista ja saattoivat puuteroida koko vartalonsa. Roomalaiset kansannaiset käyttivät vehnästä saatavaa tärkkelyspuuteria.[2]

Ranskan kuningas Ludvig XIV:n aikana 1600- ja 1700-luvuilla puuteria käytettiin hyvin runsaasti niin iholle, peruukkiin kuin vaatteisiinkin. Puuteri valmistettiin lyijyvalkoisesta ja blanc d’Espagne -helmiäisestä. Seuraavalla vuosisadalla puuteria käytettiin mattapintaisen ihon saamiseksi, ja sitä oli valkoisena, pinkkinä ja kellertävänä.[2]

Nykyajan puuterin sisältämä talkki imee itseensä hikeä ja rasvaa. Talkki myös kiinnittyy ihoon hyvin, eikä se tuki ihohuokosia kuten entisaikojen riisistä ja jauhoista valmistettu puuteri.[2]

Puuteri levitetään suurella puuterihuiskulla eli puuterisiveltimellä pyörittämällä kevyesti iholle. Muita puuterivälineitä ovat samettimainen puuterivippa, kulmikas meikkisieni, puuvillavanu ja pyöreä vanulappu. Niiden avulla puuteri saadaan levitettyä myös pienille alueille, kuten silmänurkkaan ja nenänpieliin, eivätkä ne naarmuta meikkivoidepintaa.[2]

Irtopuuteria käytetään meikin kiinnittämiseen, kiillon poistamiseen iholta sekä muiden puuterimaisten meikkituotteiden levityksen pohjaksi. Irtopuutereita on pölymäisen ohuista voidemaisen kosteuttaviin. Ne sisältävät pigmenttejä ja joskus myös steariinihappoa tai vahaa, joiden avulla puuteri tarttuu paremmin tai muodostaa tasaisemman pinnan. Yleisiä ainesosia ovat kaoliini, talkki, titaanivalkoinen, sinkkioksidi, riisitärkkelys, magnesiumstearaatti ja alumiinistearaatti. Väriaineita irtopuuterissa on 1–5 prosenttia, ja väripigmentteinä käytetään etupäässä synteettisiä raudan ja muiden metallien oksideja sekä maavärejä. Irtopuutereissa voi olla myös valoa heijastavia ainesosia.[2]

HD-irtopuuteri on hyvin ohutta ja läpikuultavaa puuteria, joka koostuu yleensä silikonista. Sitä käytetään hyvin vähän kerrallaan.[2]

Puristepuuteri eli kiinteä puuteri muodostuu pääosin samoista aineista kuin irtopuuteri. Puristepuuteri ei ole yhtä hienojakoista kasvoille levitettynä kuin irtopuuteri. Sitä käytetään nykyisin etupäässä päivän aikana meikin korjailuun.[2]

Maapuuteri eli aurinkopuuteri on meikkivoiteen, puuterin ja poskipunan seos. Sitä käytetään poskipunan asemasta, meikin viimeistelyssä antamaan kevyt rusketus, tai kasvojen varjostamiseksi.[2]

Helmiäispuuterissa on helmiäistä, joka antaa meikille hohdetta. Helmiäispuuteria lisätään iholle varsinaisen puuterin päälle.[2]

  1. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. a b c d e f g h i j Vaara, Riitta: Meikki itselle ja ammatiksi, s. 111–113. Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7427-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]