Raino Westerholm
| Raino Westerholm | |
|---|---|
 Raino Westerholm vuonna 1977. | |
| Kristillisen Liiton puheenjohtaja | |
| 1973–1982 | |
| Edeltäjä | Olavi Majlander |
| Seuraaja | Esko Almgren |
| Kansanedustaja | |
| 23.3.1970–23.3.1979 | |
| Ryhmä/puolue | Kristillisen liiton eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Kymen läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. marraskuuta 1919 Kuusankoski |
| Kuollut | 1. kesäkuuta 2017 (97 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | metsänhoitaja, kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja |
| Vanhemmat | Wäinö Westerholm Aino Passinen[1] |
| Puoliso | Sirkka-Liisa Eirola ( 1945) |
| Lapset | 4 |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Kristillinen Liitto |
| Koulutus | metsänhoitaja (1943) |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Uskonto | Suomen evankelis-luterilainen kirkko |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo |  Majuri |
Raino Olavi Westerholm (20. marraskuuta 1919 Kuusankoski – 1. kesäkuuta 2017 Helsinki[2]) oli suomalainen Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja.
Westerholm oli merkittävä hahmo suomalaisessa politiikassa, erityisesti aikana, jolloin perinteiset arvot ja kristilliset periaatteet alkoivat saada uutta jalansijaa poliittisessa keskustelussa.[3]
Westerholm toimi kansanedustajana 1970−1979, ja puoluejohtajavuosinaan 1973–1982 hän luotsasi SKL:n useisiin vaalivoittoihin.[3]
Westerholm oli syyskuusta 2016 lähtien kuolemaansa saakka vanhin elossa ollut kansanedustajana toiminut henkilö.
Varhainen elämä ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholm syntyi alempaan keskiluokkaan Kuusankoskella vuonna 1919. Hänen isänsä oli lennättimenhoitaja ja äitinsä pianonsoitonopettaja. Kouvolan yhteislyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut Westerholm suoritti metsänhoitajan tutkinnon vuonna 1943 Helsingin yliopistossa, keskellä maailmansotaa.[3]
Sotavuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholm ilmoittautui talvisotaan vapaaehtoiseksi ja palveli jatkosodassa Karjalan kannaksen etulinjassa. Hän ihmetteli jälkikäteen säilymistään haavoittumattomana ja on muistellut saaneensa johdatusta jo tuolloin.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Westerholm työskenteli Kymin Oy:ssä metsänhoitajan tehtävissä yli kolmenkymmenen vuoden ajan, aina vuoteen 1979 saakka. Työtehtävät käsittivät asutusosaston (1945–1950), metsäosaston (1951–1973) ja kiinteistöosaston (1973–1979). Hän ei pitänyt itseään poliittisena henkilönä ennen 1960-luvun puoliväliä.[3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholmin poliittinen ura alkoi, kun hän vastahakoisesti suostui ehdokkaaksi 1964 kunnallisvaaleissa. Hän tuli valituksi kauppalanvaltuustoon ja myöhemmin eduskuntaan Kymen vaalipiiristä 1970, jolloin hänestä tuli Kristillisen Liiton ensimmäinen kansanedustaja. Hänen aikanaan puolue menestyi vaaleissa, ja Westerholmista tuli puolueen näkyvin hahmo ja puheenjohtaja vuosina 1973-1982.[3]
SKL:n puheenjohtajana 1973–1983
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholmin aikakausi Kristillisen Liiton johdossa oli merkittävä ajanjakso suomalaisessa politiikassa. Hän vaikutti puolueen vakiintumiseen osaksi suomalaista puoluekarttaa ja korosti kristillisten arvojen merkitystä politiikassa. Westerholm korosti puolueen olevan kristillinen aatepuolue. Puolueen saama julkisuus oli usein tämänmukaista ja televisiouutiset näyttivät puolueen kokouksista ainoastaan uskontoon liittyviä osuuksia.[3]
Westerholmin johtamaaan puolueeseeen suhtauduttiin negatiivisesti myös sen vuoksi, että puolue ei korostanut muiden puolueiden tavoin tukeaan Paasikiven–Kekkosen linjalle, oli usein SMP:n liittolainen ja tuki Lähi-idän konfliktissa Israelia. Myös oman ehdokkaan asettaminen presidentinvaaleihin oli epäilyttävää poliittisen establishmentin silmissä. Westerholm jätti puolueen puheenjohtajuuden 1982.[3]
Presidenttiehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholm oli Kristillisen Liiton presidenttiehdokas vuosina 1978 ja 1981. Vuoden 1978 vaaleissa kristillisistä ja Westerholmista muodostui monille protestikanava kun kuusi suurinta puoluetta tuki Urho kekkosta. Westerholm sai vaaleissa huomattavan määrän ääniä: 24 valitsijamiestä joista yksi kuului Urho Kekkosen vaaliliittoon.[3][4]
Poliittiset vastustajat tosin leimasivat puolueen äärioikeistolaiseksi, yhteistyökyvyttömäksi ja ulkopoliittisesti epäluotettavaksi. Westerholm ei kuitenkaan pitänyt hallituskelpoisuutta Kekkosen silmissä ratkaisevana tekijänä, sillä puolueen lähtökohdat olivat kristilliset ja aatteelliset.[3]
Vuoden 1982 vaalissa puolue ei kuitenkaan saavuttanut vastaavaa menestystä.[3] Westerholmin takana oli SKL:n lisäksi Suomen kansan yhtenäisyyden puolue, mutta hän ei saanut ainuttakaan valitsijamiestä. Westerholm kampanjoi voimakkaasti vaalin ennakkosuosikkia, pääministeri Mauno Koivistoa vastaan, koska ”kristillisillä on vaikeat olot kaikissa niissä maissa, joissa presidenttinä on sosialisti”.[4]
Poliittiset näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Westerholm korosti kristillisiä arvoja ja periaatteita poliittisessa toiminnassaan, perustaen näkemyksensä Raamattuun. Westerholmin näkemyksen mukaan kristilliselle puolueelle oleellista oli olla muille "suolana ja valona" ja kyetä vaikuttaa myös muihin puolueisiin omalla vaihtoehdolla. Westerholm korosti, ettei yhteiskunnallisessa toiminnassa tulisi unohtaa aikakauden muutosta tai irrottaa Raamatun lauseita asiayhteyksistään.[3]
Westerholmia on kuvattu poliittisesti arvokonservatiiviksi mutta myös idealistiksi. Hän ei halunnut sijoittaa Kristillistä Liittoa perinteiselle vasemmisto-oikeisto-akselille, vaan kuvasi puoluetta ei-sosialistiseksi. Westerholmin mukaan vasemmisto ja sosialismi korostivat liikaa kollektiivisuutta, oikeisto ja kapitalismi liikaa yksilöä.[3]
Vuonna 2009 Westerholm julistautui ekokonservatiiviksi 90-vuotishaastattelussaan.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kotiseudullaan Westerholm kuului muun muassa Kuusankosken kauppalan- ja kaupunginvaltuustoon sekä kirkkovaltuustoon. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.[5] Hän avioitui vuonna 1945 libristi Sirkka-Liisa Eirolan (1917–2017[6]) kanssa, ja he saivat neljä lasta
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parempaan yhteiskuntaan: Puheita. Saarijärvi: Ari-Kustannus, 1977. ISBN 951-786-081-1
- Kristilliseen yhteiskuntaan. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1533-9
- Elämäni on johdatusta. Helsinki: Kirjapaja, 1985. ISBN 951-621-550-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen eduskunta: Valittu 1970. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1970.
- ↑ Venäläinen, Emmi: Kristillisen liiton ensimmäinen kansanedustaja Raino Westerholm on kuollut Verkkouutiset. 4.6.2017. Viitattu 4.6.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Vesa Vares: Westerholm, Raino Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.2.2024.
- ↑ a b Blåfield, Antti – Vuoristo, Pekka: Kun valta vaihtui: Mitä todella tapahtui presidentinvaalissa 1982, s. 208. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2316-1.
- ↑ Raino Westerholm Suomen kansanedustajat. 24.10.2007. Eduskunta. Viitattu 20.3.2011.
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.11.2017, s. C 21.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vares, Vesa: Westerholm, Raino (1919–2017). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Raino Westerholmin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Westerholm, Raino hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
 | Edeltäjä: Olavi Majlander | Suomen kristillisen liiton puheenjohtaja 1973–1982 | Seuraaja: Esko Almgren |
| Edeltäjä: Salme Katajavuori | Iäkkäin elossa oleva kansanedustaja 8. syyskuuta 2016 – 1. kesäkuuta 2017 | Seuraaja: Markus Kainulainen ja Pentti Poutanen |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||
