Raiskaus

Raiskaus on toisen pakottamista sukupuoliyhteyteen joko väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla, tai ilman kohteen vapaaehtoista suostumusta.^[1]

Raiskaus on tuomittava ja kielletty teko, seksuaalirikos, kaikkialla maailmassa. Eri maiden lainsäädännöt kuitenkin määrittelevät raiskaukseen liittyvän pakottamisen ja vastustamisen eri tavoin.^[2]

Raiskaus on uhrille psykologisesti hyvin traumatisoiva kokemus, ja se voi jättää uhrin mieleen pysyviä jälkiä.^[3]

Sekä substantiivi raiska että verbi raiskata ovat vanhaa itämerensuomalaisten kielten perua. Suomen kirjakielessä sanat ovat esiintyneet jo Mikael Agricolan kirjaamana.^[4] Raiskata-verbi on alun perin tarkoittanut maatalousterminä yleensä ’hakata, haaskata metsää’, ja esimerkiksi raiskio tarkoittaa ’hakkuupaikka; pilalle hakattu metsä’.^[5] Raiska tarkoittaa nykysuomessa surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ja muita kielteisiä asioita.^[4]

Raiskauksen määrittely seksiksi on kiistanalainen kysymys. Joidenkin teoreetikoiden mukaan raiskaus ei ole seksiä vaan vallankäyttöä, ja he yhdistävät raiskaukset miesten ylläpitämään ja naisia väkivaltaisesti alistavaan patriarkaattiin. Toisaalta ne, jotka pitävät raiskausten motivaatiota seksuaalisena, korostavat sitä, että raiskaukset kohdistuvat hedelmällisessä iässä oleviin naisiin, eikä raiskausta käytetä alistamisen muotona muita ihmisryhmiä kohtaan. Sen lisäksi raiskaukseen kuuluva penetraatio onnistuu vain, jos mies on seksuaalisesti kiihottunut.^[6]

Fiktiossa raiskaukset ovat usein nopeita, mutta todelliset raiskaajat haluavat yleensä jäljitellä rakkaussuhteeseen perustuvaa yhdyntää esileikkeineen, suudelmineen ja molemminpuolisine suusekseineen. Uhri usein tottelee, jotta raiskaus päättyisi nopeammin. Tämän vuoksi alan tutkija pitää suostumuksen puutetta ratkaisevana. Raiskaaja voi kysyä, rakastaako uhri häntä tai pitääkö uhri siitä, mitä hän tekee.^[7]

Niin sanotuissa puskaraiskauksissakin väkivalta rajoittuu yleensä siihen, että uhri pitää saada suojaisaan paikkaan raiskausta varten.^[7]

Raiskauksen määritelmä ja rajaus ovat vaihdelleet eri aikoina eri maissa. Kapein rajaus edellyttää, että siitin on työnnetty emättimeen väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Yhdysvalloissa vuonna 2012 muutettiin lakia niin, että minkä tahansa esineen tai ruumiinosan työntäminen emättimeen tai peräaukkoon ilman suostumista on raiskaus.^[8] Ruotsissa tehtiin samantapainen muutos vuonna 2018 ja Suomessa kansalaisaloite.^[9]

Hammurabin lain mukaan neitsyen raiskaus oli rikos hänen isäänsä vastaan, ja pitkään sen jälkeenkin raiskaus oli omaisuusrikos jossa uhri oli raiskatun aviomies tai isä. Yhdysvalloissa mustaihoisten raiskaus ei ollut aluksi rikollista, ja avioliitossa tapahtuva raiskaus tuli rikokseksi asteittain eri osavaltioissa 1970-luvulta 1990-luvulle.^[10] Myös Raamatussa raiskaus liitetään omaisuus- ja aviorikoksiin Vanhan testamentin viidennessä Mooseksen kirjassa.^[11]

Raiskaaminen on melko yleistä nisäkkäiden ja lintujen keskuudessa. Biologisen ja evolutiivisen selityksen mukaan raiskaus antaa koiraalle tilaisuuden päästä lisääntymään, vaikka hän ei menestyisikään muita koiraita vastaan kilpailussa saada kumppani. Raiskaajat edustavatkin ihmisillä useimmiten yhteiskunnan alimpia kerroksia, ja heiltä puuttuu asemaa, varallisuutta ja ulkonäköä.^[12]

Raiskauksen yhteys lisääntymispyrkimykseen näkyy siinä, että raiskaajat suorittavat tekonsa kaikin tavoin niin, että naisen hedelmöittyminen on mahdollisimman todennäköistä. Laajojen amerikkalaisten aineistojen perusteella peräti viisi prosenttia raiskauksista johtaakin hedelmöittymiseen. Toisaalta raiskaus on tekijälleen myös vaarallista sekä fyysisesti että sosiaalisesti.^[12]

Oikeudessa tuomitut tekijät ovat Suomessa yleensä miehiä. Vuosina 2016–2020 Suomessa annettiin viisi kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen. Näistä kolme oli törkeitä raiskauksia. Lisäksi oli 15 törkeää ja 16 tavallista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen ynnä muita rikoksia.^[13]

Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomessa seksuaalirikoksia tekevät eniten huono-osaiset, nuoret, ulkomaalaiset ja ne, joilla on varhaisia riskitekijöitä. Ulkomaalaisten korkeaa 38 %:n osuutta eivät kuitenkaan huono-osaisuus ja sosioekonomiset tekijät juurikaan selittäneet. Ruotsissa 59 % poliisille ilmi tulleista raiskauksista oli ulkomaalaistaustaisten ja 48 % ulkomailla syntyneiden tekemiä.^[14]

Heteroseksuaalisista naisista 17 % kertoi pakottaneensa miestä seksuaalisesti (yhteenvetotutkimus 32 eri tutkimuksen 22 632 naisesta). Tutkimusten perusteella biseksuaaliset ja homoseksuaaliset naiset syyllistyvät seksuaaliseen pakottamiseen yhtä usein kuin heteroseksuaaliset.^[15]

Suurimmassa osassa raiskauksista tekijä ja uhri tuntevat entuudestaan. Esimerkiksi Suomessa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon^[16] ja kolmannes epäillyistä on ulkomaalaisia.^[17]

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.^[18] Useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.^[19]

Uhriksi valitaan usein päihtynyt henkilö. Heikommassa asemassa olevaa saatetaan painostaa tai lahjoa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos alkaa usein tekijän ja uhrin psykologisella lähentymisellä.^[14]

Naiset suojautuvat raiskauksilta esimerkiksi välttelemällä turvattomalta vaikuttavia ympäristöjä, olemalla valppaita ja hakemalla turvaa kumppanista. Erityisen varovaisia naiset ovat siihen aikaan kuukaudesta, kun he voivat tulla raskaaksi. Jos nainen kuitenkin joutuu hyökkäyksen kohteeksi, hänen emättimensä voi kostua automaattisena suojamekanismina. Jotkut naiset tekevät fyysistä vastarintaa, mutta toiset pyrkivät minimoimaan tappion olemalla passiivisia.^[20]

Raiskaus on uhrille psykologisesti traumatisoiva kokemus, joka jättää pysyviä jälkiä. Vakavin seuraus on traumaperäinen stressihäiriö, josta kärsii yli kolmannes raiskatuista naisista. Raiskauksen uhrit tekevät itsemurhan kymmenen kertaa useammin kuin muut ihmiset, ja lisäksi itsemurhaa on yrittänyt 13 prosenttia ja harkinnut kolmasosa uhreista. Päihteiden väärinkäyttö on uhreilla 3–10-kertaista muuhun väestöön nähden. Raiskauksen uhri voi kärsiä myös paniikkikohtauksista, univaikeuksista ja painajaisista, seksuaalisuuteen liittyvistä häiriöistä sekä vaikeuksista ihmissuhteissa ja työelämässä. Yli kolmannes uhreista ei parane terapiahoidollakaan.^[21]

Nainen voi tulla raiskauksesta raskaaksi, ja jos abortti ei ole mahdollinen, hän joutuu synnyttämään lapsen miehelle, jota hän ei ole valinnut lapsensa isäksi. Raiskatuksi tuleminen voi myös heikentää naisen asemaa parisuhdemarkkinoilla, ja raiskatut naiset eroavat parisuhteessaan suhteellisen usein. Joskus naisen puoliso ja suku ottavat raiskauksen loukkauksena itseään kohtaan.^[21]

Kuten naiset myös miesuhrit saavat raiskauksista masennusta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta. Lisäksi toisinaan uhria syytetään raiskaajan sijaan.^[22]

Suomessa tuli vuonna 2017 poliisin tietoon tuli yli 1 200 raiskausta, mutta niistä vain 17 prosenttia johti tuomioon.^[23] Toisaalta vain harva raiskauksen uhri ilmoittaa poliisille. Turun Sanomien mukaan 50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi, mutta raiskauksesta tehtyjä rikosilmoituksia tehtiin vain 1 245, ja niistä 209 johti tuomioon. Tämä tarkoittaa sitä, että vain 0,4 prosenttia tekijöistä päätyy rikosoikeudelliseen vastuuseen.^[24]

Meta-analyysin sisältämien tutkimusten mukaan 5,2 % raiskaussyytöksista osoitettiin vääriksi, 35 % oikeiksi ja 59 % ei vahvistettu kummiksikaan, esimerkiksi asiaa ei käsitelty oikeudessa. Koska osa viimeksi mainituistakin on vääriä syytöksiä, todellinen luku olisi tutkijoiden mukaan korkeampi kuin 5 %.^[25] Britanniassa poliisit arvioivat puolet syytöksistä vääriksi, mutta eri poliisien arviot ovat keskenään hyvin erilaisia.^[26]

Eräät tutkijat arvioivat, että 2–10 % raiskaussyytöksiä on vääriä.^[27][28] Eugene J. Kanin Purduen yliopistosta totesi yhdeksänvuotisessa tutkimuksessa eräällä Yhdysvaltain metropolialueella, että 41 % raiskaussyytöksistä oli vääriä. Vääriksi oletettiin syytökset, joissa kantaja kieltäytyi valheenpaljastustestistä.^[29]

Väärästä ilmiannosta voi saada Suomessa sakkoja tai enintään kolme vuotta vankeutta. Vuonna 2018 uskoon tullut nainen tunnusti tehneensä perättömän rikosilmoituksen raiskauksesta. Kurdimies oli joutunut vankilaan alle vuodeksi.^[30] Vuonna 2023 nainen sai 10 kuukautta ehdollista vankeutta väärästä ilmiannosta. Hänen rikosilmoitusuhkausta vastaan kiristämänsä mies oli onnistunut salaa videoimaan kiristysyrityksen, ja oikeus katsoi videon tukevan miehen kertomusta.^[31]

Ilmoittaessaan raiskauksesta poliisille uhri ei välttämättä ole tunteiden vallassa, vaan saattaa esiintyä neutraalisti. Tällöin poliisin väärien ennakkoluulojen vuoksi tällaisissa tilanteissa voi herätä turhia epäilyjä ilmoituksen aitoudesta.^[7]

Toisen maailmansodan viime päivinä ja sen loputtua liittoutuneet, enimmäkseen neuvostojoukot, raiskasivat jopa kaksi miljoonaa saksalaisnaista. Asiasta vaiettiin aina 2000-luvun alkuun saakka, sillä saksalaisia ei oltu totuttu näkemään sodan jälkeen uhreina. Ensimmäinen tieteellinen tutkimus aiheesta valmistui vasta vuonna 2009.^[32] Amnesty Internationalin mukaan raiskauksesta on tullut osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen. Lääkärit ilman rajoja -järjestö raportoi kohdanneensa ilmiön ensimmäisen kerran Bosniassa 1990-luvulla.^[33]

Sodissa miesten joukkoraiskaaminen ja kovempi seksuaalinen väkivalta ovat yhä yleisiä. Esimerkiksi Sarajevon keskitysleirissä 80 % haastatelluista miehistä oli raiskattu. El Salvadorissa 76 % poliittisista miesvangeista oli kidutettu seksuaalisesti ja Ugandassa kapinalliset joukkoraiskaavat vankejaan. Tästä puhutaan hyvin harvoin, koska raiskattu mies joutuisi usein vaimon, suvun ja ystävien hylkäämäksi.^[34]

Kesällä 2008 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määritteli raiskaukset konfliktialueilla mahdolliseksi sotarikokseksi.^[35]

Aiempi tutkimus oli esittänyt jotkin yhteisöt raiskauksettomiksi. 31 maan etnografisen datan uusi läpikäynti osoitti, että raiskauksia tapahtuukin kaikissa yhteisöissä. Tämä tukee käsitystä, että raiskaus ei ole opittu tapa.^[36][37]

Pääartikkeli: Raiskaus Suomessa

Ruotsin rikoskaaren mukaan kyse on aina raiskauksesta, jos toinen osapuoli ei ole osallistunut yhdyntään tai vastaavaan seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Raiskauksen tunnusmerkistöön ei siis kuulu Ruotsissa väkivalta, pakottaminen eikä uhkailu, vaan pelkkä vapaaehtoisuuden puute. Vapaaehtoisuutta ei tarvitse lain mukaan ilmaista sanoin tai teoin, vaan sen voi ilmaista myös muulla tavoin. Tekijän tulee varmistua toisen osapuolen vapaaehtoisuudesta. Jos tekijä ei tiennyt, mutta hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei toinen osapuoli ollut vapaaehtoinen, hänet voidaan tuomita myös huolimattomasta raiskauksesta.^[38]

40 000 kotitalouden kyselyssä 38 % seksuaalisista väkivallanteoista oli kohdistunut miehiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tutkija Lara Stemplen mukaan naisten ja miesten kokemukset ovat yllättävän lähellä toisiaan. Vuoteen 2012 asti FBI määritteli raiskauksen naiseen kohdistuvaksi. 2010 National Intimate Partner and Sexual Violence Surveyn mukaan seksuaalisen väkivallan uhreja oli 1,27 miljoonaa naista ja 1,267 miljoonaa miestä. Miesuhreilla on erittäin usein masennusta ja seksuaalisia toimintahäiriöitä. Vankiloissa naisia hyväksikäyttävät yleensä vankitoverit, miehiä vartijat, usein naispuoliset, etenkin nuorisovankeja. Vankiuhrit eivät ole mukana yleisissä seksuaaliväkivaltaluvuissa.^[39]

Jonkinlaista pakottamista seksiin kokee arviolta 50 % miehistä. Yliopistoissa opiskelevista naisista 23–46 % myönsi painostaneensa miehiä seksiin verbaalisesti, pitämällä väkisin paikallaan, asein tai muuten. Näissä kuten yleensäkin tutkimuksissa seksiin pakottamisesta on ongelmana se, että ne sekoittavat hyvin eriasteisia tapahtumia ja voivat olla asenteellisia.^[40]

Papua-Uudessa-Guineassa 60 % miehistä sanoo ottaneensa osaa joukkoraiskaukseen ja kaksi kolmesta naisesta päätyneensä miehensä pahoinpitelemäksi, jopa hyvinkin väkivaltaisesti.^[41]

Antropologi Don Kulick on tutkinut Gapunin kylää. Seksuaalinen väkivalta on perua aiemman uskonnon joukkoseksirituaaleista, lasten kasvatus on yhä väkivaltaista ja rikollisuus yleistä. Toisaalta raiskaukseen ei liity samanlaista traumatisoivaa arvolatausta kuin länsimaissa. Joukkoraiskauksen uhrissa ei näy mitään merkkejä vakavasta traumatisoitumisesta, kun taas länsimaassa tapauksesta tulisi uhrin loppuelämän keskipiste.^[41]

• Raiskaus avioliitossa

• Nummenmaa, Lauri: Pahuus – ihmisluonnon pimeä puoli. Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-3295-9

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raiskaus.

• Aila Tiitinen: Raiskaus Lääkärikirja Duodecim
• Riitta Ylikomi: Seksuaalinen väkivalta traumatisoi –mikä edistää toipumista? (pdf) seksuaalivakivalta.fi
• Riitta Ylikomi, Raija-Leena Punamäki: Raiskaustrauma II: Raiskauksen uhrinpsyykkinen akuuttihoito ja hoitopolun rakentaminen (pdf, Suomen Lääkärilehti 9/2007) tukinainen.fi
• Anna-Lisa Söderholm: Hoitotilanteen erityispiirteet, kun vammansyynä on lähisuhdeväkivalta (pdf, Suomen Lääkärilehti 35/2006) laakarilehti.fi
• Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia 2011 (Vuoden 2009 oikeuskäytännön mukaisesti, vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä kärsimyksestä suoritettavien korvausten määriä, pdf-julkaisu)