Jessadabodindra

Jessadabodindra
Siamin kuningas
Valtakausi 21. heinäkuuta 1824 – 2. huhtikuuta 1851
Kruunajaiset 21. heinäkuuta 1824
Edeltäjä Buddha Loetla Nabhalai
Seuraaja Mongkut
Syntynyt 31. maaliskuuta 1788
Thonburin palatsi, Siam
Kuollut 2. huhtikuuta 1851 (63 vuotta)
Bangkok, Siam
Suku Chakri
Isä Buddha Loetla Nabhalai
Äiti Sri Sulalai
Uskonto buddhalaisuus
Rama III:n patsas.

Jessadabodindra (Rama III) (31. maaliskuuta 17882. huhtikuuta 1851) oli Thaimaan kolmas Chakri-dynastian kuningas vuosina 1824–1851.[1] Hänen kaudellaan ryhdyttiin suhteisiin Euroopan maiden kanssa ja solmittiin kauppasopimukset Ison-Britannian ja Yhdysvaltain kanssa.[2] Naapurimaitaan kohtaanThaimaa harjoitti aggressiivista ulkopolitiikkaa: vuonna 1829 Laos valloitettiin[3] ja vuonna 1844 Kambodža joutui Thaimaan suojelukseen.[4]

Kuningas rakennuttajana ja taiteiden suosijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rama III:n aikaa leimaavat monet suuret rakennushankkeet. Wat Arunin eli Auringonnousun temppelin torni eli prang rakennettiin nykyiseen 67 metrin mittaan vuonna 1827. Se on lajissaan suurin Thaimaassa.[5] Kuningas rakennutti yhdeksän luostaria, palatseja sekä laajensi kuuttakymmentä uskonnollista rakennusta. Hänen viehtymyksensä kiinalaiseen taiteeseen näkyy rakennuksissa[6] ja aikaa on kutsuttu kiina-maniaksi. Paitsi rakennuksissa, kiinalainen vaikutus näkyi myös puutarhojen suunnittelussa.[7] Myös maalaustaiteen kultakausi ajoittuu Rama III:n viimeisiin hallitusvuosiin.[8] Hovimusiikki monipuolistui ja pi phat -orkesterit laajenivat ja kehittyivät virtuoosisemmiksi.[9]

  • Heikkilä-Horn, M, Miettinen, J.O: Kaakkois-Aasia. (Historia ja kulttuurit) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. (Suomeksi toimittanut Antero Manninen ja Pentti Papunen) Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
  1. Petersen, s. 605
  2. Petersen, s. 606
  3. Petersen, s. 609
  4. Petersen, s. 623
  5. Heikkilä-Horn, s. 226
  6. Heikkilä-Horn, s. 237 ja 239
  7. Heikkilä-Horn, s. 227
  8. Heikkilä-Horn, s. 231
  9. Heikkilä-Horn, s. 233