Samarran kulttuuri

Samarran kulttuuri oli Pohjois-Mesopotamiassa kivi-kuparikaudella suuria kasteluviljelykyliä rakentanut kulttuuri n 5500–4800. Kylissä oli pieniä temppeleitä. Sinetit viittaavat omistukseen. Kulttuuri tunnetaan myös savisista äitijumalatarpatsaistaan. Lännempänä oli samaan aikaan Halaf-kulttuuri. Kulttuurin jälkeen tuli etelässä Ubaidin kulttuuri.

Samarra-kulttuuri joka luultavasti kehittyi Hassunasta Pohjois-Irakissa, alkoi levitä Mesopotamian alueille, missä viljelyyn saatava vesi otettiin joista. Samarra-kulttuurin loppupuolella oli rakennettu temppeleitä ja linnoitettuja kyliä.

Keski-Babyloniassa sijaitsi noin 6000—5000 eaa. Tell As Sawwanin kylä, jossa oli muutama sata asukasta. Kylä liitetään ns. Samarra-kauteen, joka aloitti sivilisaatiokehityksen alueella.

Pohjoisessa idässä Samarra (5700–4900 radiohiilivuotta eaa., 6650 BC–5800 kalenterivuotta eaa.) ja lännessä Halaf (6000-5000/5500-4700) -nimiset kulttuurit Pohjois-Mesopotamiassa sekä Syyriassa ja Anatoliassa levisivät kuiville alangoille, joilla kyettiin viljelemään maata. Kyliä oli näköetäisyydellä toisistaan. Hautauksia tehtiin talojen alle. Oli jo havaittavissa alkavaa yhteiskunnallista eriarvoistumista. Keinokastelu tunnettiin Samarra-kaudella. Se mahdollisti asumisen siirtymisen tulvatasangoille.

Tältä ajalta ovat peräisin ns. tholos-haudat, joissa on kupu ja siihen johtava käytävä, sekä tauf- ja pise-tyyppiset rakennukset.

Samarra-kaudella näyttää alkaneen hidas kehitys kohti sivilisaatiota Lähi-idässä.

Jotkut Samarran kulttuurin löytöpaikat Yarim Tepe, Hassuna, tell Shamshara olivat 200 mm sademäärärajan pohjoispuolella, missä sadeviljely oli mahdollista. Choga mami oli aivan rajalla. Mutta Samarra, Sawwan ja Baghouz olivat selvästi kuivalla, alle 200 mm alueella, jokien vieressä, missä viljeltiin keinokastelulla^[1]. Maanviljely levisi asteittain etelään kohti Mesopotamian "niskaa", joko väestö siirtyi sinne tai matalatiheyksinen ihmisväestö alkoi viljellä maata.

Metsästys ja villikasvien keräily oli vielä huomattavaa, mutta maanviljelyllä näitä suurempi merkitys. Pellavan ja linssien viljely viittaa yksinkertaiseen keinokasteluun (tällä alueella) ja kanavia on myös löydetty. Asutus oli myös siirtynyt sadeviljelyrajan eteläpuolelle^[2]. Kastelu sitoo viljelijänsä paikoilleen, koska kastelukanavien kaivaminen vaatii suuren työmäärän. Se luo pysyvän asutuksen, ja ehkä myös maanomistusta, ja luultavasti suurempaa haavoittuvuutta hyökkäykselle ja yhteistä puolustusta, muttei välttämättä voimakasta johtoa. Monissa kylissä oli muutama sata ihmistä. Kaudella oli erikoistuneita käsityöalan ammattimiehiä, ja ylellisyystavaroiden kauppa kasvoi. Kauden sinetit viittaavat yksityiseen omistukseen.

Samarran keramiikka tehtiin "tournettella" eli "hitaalla pyörällä". Viljeltiin emmer- ja leipävehnää, kaksi- ja kuusirivistä ohraa^[2], pidettiin lampaita, vuohia, nautoja, sikoja ja hieman kalastettiin.

Samarra-kauden neliömäisissä sisäpihan ympärille rakennetuissa taloissa oli monia huoneita, ulkoisia tukipylväitä jotka tukivat nurkkia, ja joista tuli myöhemmin koristeita. Oli viljavarastoja, uuneja ja savenpolttouuneja.

Samarran asutuskeskus oli suurin, kooltaan 6 ha ja noin 1000 asukasta. Kulttuuriin liittyvät leimasinetit kuten Halafissa. Kuparia oli tuotu tänne hiukkasen kaukaa. Samarrasta on löydetty sylinterisinettejä, saviastioissa mahdollisesti tekijän nimi (ammatillista erilaistumista) ja merkkejä laajasta kaupasta - pieniä määriä kuparia oli ostettu kaukaa.

Tell es-Sawwanin temppeli tältä ajalta käsitti 17 huonetta. Muuten hautaukset ja rakennukset viittaavat tasa-arvoon, paitsi yksi, ehkä päällikön hauta. Jotkut Samarra-kauden löytöpaikat linnoitettuja, linnoitukset on tehty laajalla yhteistyöllä. Tämä viittaa sotiin. Paikasta on löydetty monia savipalloja - mahdollisesti lingon ammuksia. Sawwanin ympärillä on vallihauta vaiheessa I^[3]. Muuri rakennettiin myöhemmin noin 5400 eaa. kaupungin kerrostumaan III. L-mutkan tekevä sisäänkäynti mahdollisti saapujien tulittamisen ylhäältä muureilta. Sawwanissa viljeltiin vehnää, ohraa ja linssejä kasvetlviljelyllä, sekä pidettiin vuohia ja lampaita. myös kalastettiin ja joskus metsästettiin. Alabasteri-astioita, karneolihelmiä, turkoosia^[3].

Choga Mamista jonka ala on 6 ha ja jossa 1000 asukasta on löydetty myös puolustustorni sisäänkäynnin läheltä ja L:n muotoinen puolustussisäänkäynti, niin kuin myöhäisestä Sawwanista kerrostumasta. Choga Mamista on löydetty massiivinen mutatiilitorni.^[4]

Linnoittaminen ja temppeli viittaavat jonkinnäköiseen ainakin tilapäisesti toimineeseen johtoon.

Tämän kulttuuri oli samaan aikaan kuin myöhäinen Hassuna, mutta oli luultavasti eri kansa. Kylät olivat edellistä vaihetta suurempia, noin 4-5 hehtaaria. Hassuna-kylän Yarim Tepe I:n ylemmistä kerrostumista on löydetty myös Samarra-keramiikaa.^[5] Samarra oli myös Halaf-kulttuurin aikalainen, ja joistain paikoista on löydetty molemman tyyppisiä saviastioita. Halaf vallitsi pohjoisessa ja lännessä, Samarra etelässä ja idässä.

Samarran kulttuuri vallitsi noin 6900–5800 kalenterivuotta eaa.^[6]eli 5500 – 4900 eaa. (radiohiilivuotta Pohjois-Mesopotamiassa, Lähi-idän neoliittisen kehityssarjan "vaiheessa 5 ja 6". Joidenkin tietojen mukaan kulttuuri olisi saanut vaikutteita Iranin Zagrosvuorten Kermanshahin kulttuurista 7500–6900/7500–5600 radiohiilivuotta eaa., johon liittyi mm. Tepe Guran, Sarab, Ganj Dareh. Keinokastelua oli samaan aikaan myös Catal Houykissa Turkissa.

• Varhainen Samarra-kausi 5600–5400 radiohiilivuotta eaa.
• Keskinen Samarra-kausi 5400–5000 radiohiilivuotta eaa.
• Myöhäinen Samarra-kausi 5000–4800 radiohiilivuotta eaa.