Sex Pistols

Sex Pistols
Sex Pistols vuonna 1977.
Tiedot
Toiminnassa	1975–1978, 1996, 2002, 2003, 2007, 2008, 2024
Tyylilaji	punk rock
Kotipaikka	Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Johnny Rotten, laulu Steve Jones, kitara, taustalaulu Glen Matlock, basso, taustalaulu Paul Cook, rummut
Entiset jäsenet	Sid Vicious, basso (1977–1978)
Levy-yhtiö	A&M Records Virgin Records EMI
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Sex Pistols oli englantilainen punk rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1975. Yhtye on suuri syy punkin leviämiseen Isossa-Britanniassa, ja se on innoittanut monia myöhemmin vaikuttaneita punk- ja vaihtoehtorock-muusikoita. Vaikka yhtye oli koossa vain kaksi ja puoli vuotta ja teki vain yhden studioalbumin Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977), sitä pidetään yhtenä vaikuttavimmista punk-yhtyeistä kautta aikojen.^[1][2]

Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Johnny Rotten (oik. John Lydon), kitaristi Steve Jones, basisti Glen Matlock sekä rumpali Paul Cook. Matlock korvattiin myöhemmin vuonna 1977, kun hänen tilalleen tuli Sid Vicious. Yhtye aiheutti monta kohua Britanniassa tehden kappaleita, kuten ”God Save the Queen”, joka oli suora hyökkäys Englannin kuningatarta vastaan.^[3]

Yhdysvaltain kiertueen jälkeen tammikuussa 1978 Rotten jätti yhtyeen ja ilmoitti sen hajonneen. Vuotta myöhemmin Vicious kuoli heroiinin yliannostukseen. Yhtyeen alkuperäisjäsenet esiintyivät seuraavan kerran vasta vuonna 1996, jolloin se esiintyi myös ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämän jälkeen yhtye on pitänyt silloin tällöin reunion-keikkoja, kuten vuosina 2002, 2003, 2007 ja 2008. Yhtyeen alkuperäiset jäsenet sekä Vicious nimitettiin 26. helmikuuta 2006 Rock and Roll Hall of Fameen. He kuitenkin kieltäytyivät osallistumasta seremoniaan sanoen museota ”kusitahraksi”.^[4]

Eppu Normaali on tehnyt Sex Pistolsin vuoden 1978 Suomen-konsertin perumisesta kappaleen ”Rääväsuita ei haluta Suomeen”, joka julkaistiin yhtyeen esikoisalbumilla Aknepop. Aihetta käsittelee myös rock-yhtye Vaavin kappale RARF eli ”Rock Against Raija Forsström”. Forsström oli kirjoittanut esimiehensä Vesa-Pekka Koljosen käskystä Sex Pistolsia arvostelevan artikkelin Helsingin Sanomiin.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Yhtyeen esimuodon perustivat vuonna 1972 Steve Jones (laulu), Paul Cook (rummut) ja Wally Nightingale (kitara). Tämän yhtyeen nimi oli The Strand. Vuosina 1972–1975 yhtyeen muut jäsenet vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Myös nimi vaihtui 1974 The Swankersiksi. Vuoteen 1975 mennessä yhtye oli saanut itselleen managerin, Malcolm McLarenin, ja palannut alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Heille syntyi erimielisyyksiä bändin tulevaisuudesta, minkä seurauksena Nightingale jätti yhtyeen. Jones alkoi kitaristiksi ja basistiksi värvättiin McLarenin vaateliikkeessä työskennellyt Glen Matlock. Pian yhtyeeseen saatiin myös laulaja niin ikään McLarenin liikkeessä norkoilleesta John Lydonista. Hän kieltäytyi ensiksi vetoamalla siihen, ettei osaa laulaa. Sen jälkeen hänelle selitettiin, että se oli tarkoituskin. John Lydon sai pian lempinimen Rotten (suom. Mätä) hampaidensa takia. Uusien jäsenten myötä yhtye sai myös lopullisen nimensä Sex Pistols kesällä 1975. Yhtyeen ensimmäinen keikka järjestettiin 6. marraskuuta 1975 eräässä lontoolaisessa taidekoulussa, jossa Matlock silloin opiskeli. Esiintymiset kouluissa jatkuivat vuoden 1976 helmikuuhun asti, jolloin yhtye soitti ensimmäisen klubikeikkansa Marqueessa, Lontoossa.^[5]

Keikkailun tuloksena Sex Pistols solmi levytyssopimuksen levy-yhtiö EMI:n kanssa 8. marraskuuta 1976.^[6] Ensimmäinen single ”Anarchy in the U.K.” julkaistiin 26. marraskuuta 1976. Britannian singlelistalla kappale saavutti vaatimattomasti sijan 38. Musiikki ei nostanut yhtyettä suuren yleisön tietoisuuteen, vaan jäsenten käyttäytyminen ja etenkin ensimmäinen TV-esiintyminen Bill Grundyn isännöimässä Today-ohjelmassa, joulukuussa 1976.^[7] Suorana lähetetyssä päiväohjelmassa kitaristi Steve Jones aloitti kenenkään huomaamatta kiroilun, jota jatkoi seuraavaksi laulaja Rotten, johon isäntä Grundy kiinnitti jo enemmän huomiota. Show huipentui Grundyn ja Jonesin väliseen sanailuun, jonka päätteeksi Jones, Grundyn yllytyksestä, haukkui tämän lyttyyn vahvaa kieltä käyttäen. Vaikka ohjelma nähtiin vain Lontoon alueella, lehdet pitivät huolen siitä, että Pistolsista tiedettiin myös muualla maassa. Tapahtumien seurauksena Today-ohjelma lopetettiin muutamaa kuukautta myöhemmin ja lehdistö otti yhtyeen silmätikukseen.

Vuosi 1977 käynnistyi Sex Pistolsin osalta keikkailulla Amsterdamissa ja EMI:n irtisanomalla levytyssopimuksella. Amsterdamin keikat olivat myös Matlockin viimeiset, ja hän lähti helmikuussa. Hänet korvattiin saman kuun aikana Rottenin ystävällä Sid Viciousilla, ja Vicious joutui heti aluksi opettelemaan basson soiton alkeet. Ensimmäisen keikkansa uudella kokoonpanolla Pistols soitti Lontoossa 3. huhtikuuta 1977. Ennen tätä yhtye oli allekirjoittanut uuden sopimuksen, tällä kertaa A&M-levy-yhtiön kanssa. Sopimus allekirjoitettiin Buckinghamin palatsin edessä, minkä jälkeen järjestettiin juhlat A&M:n toimistoilla. Juhlat päättyivät täydelliseen katastrofiin ja sopimuksen irtisanomiseen.

12. toukokuuta 1977 Sex Pistols solmi jälleen uuden sopimuksen, tällä kertaa Virgin Recordsin kanssa, ja toinen single God Save the Queen julkaistiin muutamaa viikkoa myöhemmin. Kappale menestyi myös Britannian singlelistalla saavuttaen epävirallisesti ensimmäisen sijan. Kuningatar Elisabet II:n hallintokauden 25-vuotisjuhlien (Silver Jubilee) aikana yleisenä kansallisena vapaapäivänä 7. kesäkuuta^[8][3] yhtye järjesti konsertin jokilaivassa Thamesjoella, joka johti, kuten tavallista, kaaokseen: poliisit valtasivat laivan ja pidättivät managerin, bändin ja suuren osan seurueesta, asianmukaisista luvista huolimatta.

Heinäkuussa Britanniassa julkaistiin yhtyeen kolmas single Pretty Vacant. Se julkaistiin Yhdysvalloissa lokakuussa.

Lokakuussa 1977 Sex Pistols viimein julkaisi ensimmäisen ja ainoan varsinaisen albuminsa Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols, joka sisälsi mm. singlet ”Anarchy in the U.K.”, ”God Save the Queen”, ”Pretty Vacant”. Samassa kuussa julkaistiin albumin viimeinen single Holidays in the Sun. Itse studiossa olivat vain Johnny Rotten ja Paul Cook (rummut).^[9] ”Anarchy in the U.K.” on ainut raita, jossa soittaa alkuperäinen basisti Glen Matlock, joka laulaa myös taustoja.

Viimeinen virallinen Sex Pistols -konsertti Britanniassa oli Huddersfieldissa, Englannissa 26. joulukuuta vuonna 1977. Konsertti järjestettiin lakossa olevien palomiesten perheiden hyväksi. Vajaa viikko myöhemmin, vuoden 1978 puolella, yhtye aloitti tuhoisan Amerikan kiertueensa, jonka aikana jäsenten välit huononivat entisestään. Kiertue päättyi 14. tammikuuta San Franciscon keikkaan ja Rottenin kommenttiin ”Ever get the feeling you've been cheated? Good night!” (suom. Tuntuuko teistä koskaan, että teitä on huijattu? Hyvää yötä!). Kolme päivää myöhemmin Rotten ilmoittikin yhtyeen hajonneen.

Jones, Cook ja McLaren eivät tästä välittäneet vaan matkasivat Brasiliaan kuvaamaan The Great Rock 'n' Roll Swindleä ja Vicious New Yorkiin valmistelemaan lyhyttä soolouraansa. Rotten puolestaan jäi San Franciscoon ilman rahaa tai lentolippua Englantiin. Warner Bros. maksoi lopulta hänen lentonsa kotiin, jossa hän otti syntymänimensä takaisin käyttöön ja perusti oman yhtyeensä Public Image Limited:in.

Jones, Cook ja Vicious käyttivät kuitenkin nimeä Sex Pistols aina vuoteen 1979 asti. Tänä aikana yhtye sai julkaistua elokuvan ja siihen liittyvän soundtrackin, jolla lauloivat Jonesin, Cookin ja Viciousin lisäksi manageri McLaren, kuuluisa junaryöstäjä Ronnie Biggs ja Edward Tudor-Pole, jonka oli alun perin määrä korvata Johnny Rotten.

Swindlen julkaisun jälkeen yhtye hajosi lopullisesti vähin äänin. Jones ja Cook perustivat myös oman yhtyeensä, McLaren jatkoi pikkubändien managereina ja Vicious käynnisti soolouransa, joka kuitenkin jäi lyhyeksi kun hänet pidätettiin 12. lokakuuta 1978 epäiltynä tyttöystävänsä Nancy Spungenin murhasta. Viciousta ei kuitenkaan ehditty tuomita, sillä hän kuoli heroiinin yliannostukseen New Yorkissa 2. helmikuuta 1979.

Elossa olevat Sex Pistolsin jäsenet ovat esiintyneet yhdessä vielä vuosina 1996, 2002, 2003 ja vuodesta 2007 alkuperäisellä kokoonpanollaan, jossa basistina oli Glen Matlock. Vuonna 2000 yhtye julkaisi oman versionsa bändin historiasta The Filth and the Furyn muodossa McLarenin Swindlen vastineeksi. Vuonna 2006 Sex Pistols valittiin Rock and Roll Hall of Fameen, vaikka he tyylinsä mukaan ”haistattivat pitkät” valinnalle. Tästä huolimatta Sex Pistols otettiin sisään. 2006 yhtyeen virallinen bootleg Spunk julkaistiin remasteroituna CD-versiona. Aikaisemmin bootleg julkaistiin vuonna 1977. Se sisältää varhaisia versioita yhtyeen kappaleista, jotkut kappaleet hieman eri nimillä, kuten esim. ”Anarchy in the U.K.” on nimellä ”Nookie” ja ”God Save the Queen” nimellä ”No Future”.

Vuonna 2024 Jones, Cook ja Matlock ovat esiintyneet laulusolisti Frank Carterin kanssa nimellä Frank Carter and the Sex Pistols.^[10]

• Steve Jones – kitara, taustalaulu, basso (levytyksissä) (1975–1978, 1996, 2002–2003, 2007–2008, 2024–)
• Glen Matlock – basso, taustalaulu (1975–1977, 1996, 2002–2003, 2007–2008, 2024–)
• Paul Cook – rummut (1975–1978, 1996, 2002–2003, 2007–2008, 2024–)

• Johnny Rotten – laulu (1975–1978, 1996, 2002–2003, 2007–2008)
• Sid Vicious – basso, taustalaulu (1977–1978)

• Never Mind The Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977)

• The Great Rock 'n' Roll Swindle (1979)
• Some Product: Carri on Sex Pistols (1979)
• Flogging a Dead Horse (1980)
• Kiss This: The Best Of (1992)
• Filthy Lucre Live (1996)
• Raw (1997)
• The Filth and the Fury (2000)
• Jubilee: The Best Of (2002)
• Sex Pistols Box Set (2002)
• Raw and Live (2004)

• Spunk (1977, 2006)

Sex Pistols on julkaissut seuraavat singlet: ^[11]

• Anarchy in the UK (1976)
• God Save the Queen (1977)
• Pretty Vacant (1977)
• Holidays in the Sun (1977)
• No One Is Innocent/My Way (1978)
• Something Else (1979)
• Silly Thing/Who Killed Bambi (1979)
• C'mon Everybody (1979)
• The Great Rock 'n' Roll Swindle/Rock Around the Clock (1979)
• (I'm Not Your) Stepping Stone (1980)
• Who Killed Bambi (1981; esittäjäksi merkitty ”Ten Pole Tudor with Sex Pistols”)
• Anarchy in the U.K. (uudelleenjulkaisu) (1983)
• Pretty Vacant (live) (1996)
• God Save the Queen (uudelleenjulkaisu) (2002)

• The Great Rock 'n' Roll Swindle (1979)
• The Filth and The Fury (2000)

• 3. syyskuuta 1976 – Pariisi, Ranska (Club De Chalet Du Lac, yhtyeen ensimmäinen esiintyminen ulkomailla)
• 20.–21. syyskuuta 1976 – Oxford Street, Englanti (100 Clubin punk rock festivaalit)
• 3. huhtikuuta 1977 – Lontoo, Englanti (Sid Viciousin ensimmäinen esiintyminen)
• 12. toukokuuta 1977 – Thamesjoki Lontoo, Englanti (Loppui kaaokseen ja yhtye pidätettiin)
• 26. joulukuuta 1977 – Huddersfield, Englanti (Viimeinen konsertti Isossa-Britanniassa)
• 14. tammikuuta 1978 – San Francisco, Kalifornia (Rotten erosi keikan jälkeen)

• 21. kesäkuuta 1996 – Messilä Goes Space -rockfestivaalit, Hollola (Comeback-kiertueen avauskeikka)
• 22. elokuuta 2008 – Teatria, Oulu
• 23. elokuuta 2008 – Helsingin jäähalli, Helsinki

Sex Pistolsin oli määrä esiintyä Helsingissä 18. tammikuuta 1978. 3. tammikuuta Helsingin Sanomissa ilmestyi juttu, jossa väitettiin, että ”yhtyeen kaikilla jäsenillä on takanaan erilaisia huume- ja pahoinpitelysyytteitä” ja kysyttiin ”Kenenkähän asia olisi estää moisten pääsy Suomeen – lastensuojelijoiden vai ympäristöhygieenikkojen?”. 5. tammikuuta Lastensuojelun keskusliitto vaati ulkomaalaistoimistoa kieltämään yhtyeen maahantulon. Myös Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatio, Raittiuskasvatusliitto, Suomen Partiolaiset ja puolueiden varhaisnuorisojärjestöt vastustivat yhtyeen maahantuloa. 12. tammikuuta ulkomaalaistoimisto perui yhtyeen työluvat, syyksi ilmoitettiin yhtyeen jäsenten huumerikostuomiot. 17. tammikuuta, päivää ennen aiottua Suomen keikkaa, Johnny Rotten ilmoitti eronneensa yhtyeestä.^[12][13]

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Latvia Tšekki Australia Kroatia Puola Taiteenala MusicBrainz Muut Europeana IdRef