Sofi Oksanen

Sofi Oksanen
Sofi Oksanen 2010. Kuva: Magnus Fröderberg/norden.org.
Sofi Oksanen 2010. Kuva: Magnus Fröderberg/norden.org.
Henkilötiedot
Syntynyt7. tammikuuta 1977 (ikä 47)
Jyväskylä
Kansalaisuus suomalainen
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 2003–
Esikoisteos Stalinin lehmät (2003)
Palkinnot

Finlandia-palkinto 2008
Kalevi Jäntin palkinto 2008
Vuoden Kristiina -palkinto 2008
Waltari-palkinto 2008
Runeberg-palkinto 2009
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2010
Pro Finlandia 2012

Aiheesta muualla
sofioksanen.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sofi-Elina Oksanen (s. 7. tammikuuta 1977 Jyväskylä)[1] on suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija.

Hänet tunnetaan erityisesti palkitusta romaanistaan Puhdistus, joka sai Finlandia-palkinnon (2008),[2] Runeberg-palkinnon (2009), Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon (2010)[3] ja ranskalaisen Prix Femina -palkinnon (2010)[4]. Romaani oli ehdolla myös ranskalaisen Prix Médicis -palkinnon saajaksi.[5]

Oksanen on lisäksi kirjoittanut kolumneja useisiin lehtiin ja toimittanut Imbi Pajun kanssa Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana kertovan artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko. Viron lähihistoriaa hän on käsitellyt myös kaunokirjallisissa teoksissaan Stalinin lehmät, Puhdistus ja Kun kyyhkyset katosivat. Oksasen tyylistä on sanottu, että hänen teostensa naispäähenkilöiden kautta historia muuttuu henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Lisäksi hän itse on kertonut pitävänsä autofiktion kirjoittamisesta.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofi Oksanen syntyi Jyväskylässä vuonna 1977. Hän vietti lapsuutensa Halssilan kaupunginosassa suomalaisen sähköasentajaisän ja virolaisen diplomi-insinööriäidin ainoana lapsena.[6][7] Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1996 Voionmaan lukiosta kirjoittaen neljä laudaturia ja kaksi eximiaa. Oksanen on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa, kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa.

Aatemaailmaltaan hän on feministi.[8] Oksanen kuuluu näkyvästi goottialakulttuuriin.[9] Hän on kertonut kärsineensä nuorempana syömishäiriöstä.[8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) Oksanen käsitteli Neuvosto-Viroa ja maahanmuuttajuuden aiheuttamia ongelmia syömishäiriöiden kautta. Romaani on virolais-suomalainen kehityskertomus, joka kyseenalaistaa pohjoismaisen tasa-arvoihanteen todellisuuden. Se kuvaa virolaisten elämää Suomessa aikana, jolloin virallista historian kirjoitusta sävytti suomettuminen, virolaisia pidettiin ryssinä ja virolaisia naisia prostituoituina.[10] Teos kertoo virolaiseen arkeen kuulunutta vaikenemista seuranneesta ihmissuhteiden mykistymisestä ja kärjistymisestä.[11] Romaani oli ehdokkaana Runeberg-palkintoon ja Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoon.[12] Sen käännösoikeudet on myyty 20 kielelle.[13]

Toisessa romaanissaan Baby Jane (2005) Oksanen käsitteli paniikkihäiriötä, sen seurauksia läheisten elämässä ja väkivaltaa naisten välisissä parisuhteissa. Toisin kuin Oksasen muut romaanit, Baby Jane sijoittuu 1990-luvun Helsinkiin ja kaupunkilaiseen elämänmenoon. Romaanin nimi viittaa Robert Aldrichin ohjaamaan elokuvaan Mitä tapahtuikaan Baby Janelle?[14] Romaanista on tehty myös elokuva. Tuotantoyhtiö on Oktober ja ohjaaja Katja Gauriloff.[15]

Näytelmällä Puhdistus Oksanen jatkoi Viron lähimenneisyyden parissa. Vanha Aliide Truu löytää pihaltaan naiskaupan uhriksi joutuneen nuoren Zaran. Naisten menneisyys avautuu takaumina. Näytelmä sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa helmikuussa 2007. Sen ohjasi Mika Myllyaho, ja pääosassa esiintyi Tea Ista (Aliide Truu). Esitystä kuvattiin kauden teatteritapaukseksi.[16] Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta.[17] Näytelmä muuttui myös romaaniksi Puhdistus (2008). Romaanissa naisen ruumis vertautuu miehitettävään maahan – valtion ja naisen ruumiin välistä suhdetta Oksanen käsitteli myös esikoisromaanissaan. Puhdistuksen kirjoitustyyliä on verrattu Helvi Hämäläiseen.[18] Puhdistus oli ensimmäinen romaani, joka sai sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon.[19] Se oli vuoden 2008 myydyin kotimainen kaunokirja (102 200 kpl).[20]

Välirikko WSOY:n kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen totesi 28. lokakuuta 2009 kolumnissaan Helsingin Sanomien verkkosivuilla, ettei pidä siitä, että hänen kirjojensa kanssa ”tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan”.[21] Hän arvosteli WSOY:n johtoa välinpitämättömyydestä.[22]

WSOY ilmoitti 15. kesäkuuta 2010, ettei se enää julkaise yhtiön ”tähtikirjailijaksi”[23] luonnehditun Oksasen teoksia. Syyksi yhtiön toimitusjohtaja Anna Baijars ilmoitti molemminpuolisen luottamuksen puutteen.[24] Ratkaisua pidettiin yleisesti poikkeuksellisena ja yhtiölle imagotappiona, kun se menetti palkitun suomalaisen kaunokirjailijan.[25] Oksanen puolestaan ilmoitti, että välirikon syynä oli WSOY:n tekemä sopimusrikkomus, josta hän oli jo aikaisemmin ollut yhteydessä Suomen Kirjailijaliittoon.[26] Apu-lehden haastattelussa hän kritisoi jälleen voimakkaasti kustannusyhtiön johdon toimintaa ja piti yhtiön käännös- ja markkinointitoimintaa amatöörimäisenä.[27]

Vuonna 2011 ilmestyi Oksasen ja Maija Kaunismaan yhteinen teos Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä Bonnier Booksin kustantamana. Teoksessa on laululyriikkaa ja näytelmätekstejä, ja siihen liittyy kaksi cd:tä.[28]

Oma Silberfeldt-kustantamo ja siirtyminen Likelle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen perusti vuonna 2011 oman kustantamon Silberfeldt Oy:n, jonka kautta hän julkaisee teostensa taskukirjapainoksia.[29] Sen ensimmäinen julkaisu oli Baby Janen taskukirjapainos.[30] Lisäksi Oksanen osti vuonna 2011 julkaisuoikeudet suomeksi pienenä painoksena 1970-luvulla julkaistuun Aleksandr Solženitsynin teokseen Gulag: Vankileirien saaristo ja julkaisi siitä uuden laitoksen Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012.[29] Oksanen julkaisi Silberfeldtin kautta myös Niilo Koljosen laatiman Vankileirien saariston kartan ja järjesti 2012 Gulag-seminaarin Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa. Vuonna 2012 Silberfeldt Oy teki miljoonatuloksen.[31]

Oksanen siirtyi joulukuussa 2011 Otavan omistaman Liken kirjailijaksi. Kustantajan vaihdoksen taustalla oli Oksasen kustannustoimittaja Harri Haanpään siirtyminen Liken kustannuspäälliköksi.[32][33]

Oksasen teos Kun kyyhkyset katosivat ilmestyi 2012. Romaani on Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän sarjan kolmas osa.[34] Se oli vuoden 2012 myydyin kotimainen kaunokirja (107 800 kpl).[35]

Oksasen teos Norma ilmestyi vuonna 2015. Romaani kertoo Helsingin Kalliossa elävästä nuoresta naisesta Norma Rossista.[36] Siitä tehtiin käännös- tai julkaisusopimus 22 maahan jo samana vuonna. Lisäksi Yhdysvalloissa kirjan julkaisee arvostettu Knopf-kustantamo.[37]

Oksasen teos Koirapuisto ilmestyi syyskuussa 2019. Romaani kertoo nykypäivän Helsingistä ja Ukrainan itsenäisyyden alkuvuosista, hedelmöitysbisneksestä ja korruptiosta.[38]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Imbi Paju ja Sofi Oksanen Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Oksanen on kirjoittanut kolumneja (Sihteeri & Assistentti, Sunnuntaisuomalainen, Metro, Aamulehden Asiat-liite) ja käsitellyt niissä muun muassa monikansallista identiteettiä, ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksiä ja arvostellut verkkosensuurin puolustajia. Laajemmissa lehtikirjoituksissaan Oksanen on arvostellut vasemmistolaisen totalitarismin ihailua ja kannatusta[39] sekä puhunut virolaisten naisten tarinattomuudesta, kaksoisidentiteetistä ja neuvostonaisen roolin varjosta.[40]

Oksanen toimitti 2009 yhdessä Imbi Pajun kanssa artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron historian vaiheista neuvostomiehityksen aikana. Kirjan johdannossa Oksanen perusteli sen julkaisemista sanoen, että 1900-luvun kommunistiset järjestelmät olivat historian tuhoisimpia ilmiöitä laajuutensa ja pitkäkestoisuutensa vuoksi. Silti niistä on kirjoitettu suhteellisen vähän kansallissosialistien toimeenpanemaan holokaustiin verrattuna.[41] Oksanen on syyttänyt suomalaisia poliitikkoja, erityisesti Matti Vanhasta suomettuneisuudesta Vanhasen 1985 julkaistun lehtikirjoituksen perusteella.[42]

Oksasen lausunto suomalaisen kulttuurin ja varsinkin miesten väkivaltaisuudesta ja masentuneisuudesta Tanskan television ajankohtaisohjelmassa marraskuussa 2009 synnytti Suomessa kohua.[43]

” Tyypillisellä suomalaisella miehellä ei ole sanoja tunteiden ilmaisemiseen, vaan hän korvaa sanojen puutteen väkivallalla. ”

– Sofi Oksanen (2009). [44]

Oksanen laati vuosina 2015–2019 oopperalibreton Innocence, joka kertoo helsinkiläisestä hääjuhlasta. Kaija Saariahon säveltämä ooppera kantaesitettiin Aix-en-Provencessa kesällä 2020. Oksanen kirjoitti libreton suomeksi, mutta sen lopullisessa versiossa lauletaan useilla kielillä.[45]

Tammikuussa 2023 Oksanen kertoi Twitterissä lahjoittaneensa rahaa ukrainalaiselle järjestölle terveisten kirjoittamiseksi tykistön kranaatteihin, jolla ammutaan Ukrainan kapinallisia ja venäläissotilaita. Oksasen viesti kuului ”Jaxuhali 🤍”.[46][47]

Oikeudenkäynnit Bazarin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bazar Kustannus vaati Oksaselta yli miljoonan euron korvauksia sopimusrikkomuksista. Yrityksen mukaan Oksanen teki sen kanssa vuonna 2005 sopimuksen, joka koskee useita teoksia. Bazarin mukaan sen oli määrä kustantaa seuraava Oksasen kirjoittama teos, kun taas Oksasen mukaan kyse oli työnimellä Ranskalainen päärynä kulkeneesta romaanista, jota hän ei ole ainakaan toistaiseksi kirjoittanut. Kansallisteatteri tilasi Oksaselta näytelmän Puhdistus, ja hän keskittyi sen kirjoittamiseen. Sen pohjalta Oksanen kirjoitti menestysromaanin Puhdistus, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana.[48][49][50]

Toinen oikeudenkäynti koski Oksasen ja ruotsalaisen Bazar AB:n tekemiä käännössopimuksia romaanien Stalinin lehmät ja Baby Jane ruotsinkielisistä versioista. Oksanen purki osaltaan romaanien myyntisopimuksen vedoten kustantamon toiminnan epäselvyyksiin: muun muassa tilitykset kirjoista olivat vääränsuuruisia eivätkä tulleet ajallaan. Kustantamon mukaan Oksanen purki sopimukset oikeudetta ja yritys jatkoi teosten myyntiä Ruotsissa.[51] Helsingin käräjäoikeus velvoitti heinäkuussa 2015 Oksasen maksamaan Bazarille 35 000 euroa vahingonkorvauksena sopimusrikkomuksesta. Käännösoikeutta koskevassa kiistassa oikeus hylkäsi Bazarin kanteen ja määräsi Bazarin maksamaan Oksasen 15 000 euron oikeudenkäyntikulut.[52] Molemmat osapuolet valittivat tuomioista hovioikeuteen.[53] Kiistaa oli tarkoitus käsitellä Helsingin hovioikeudessa marraskuussa 2016, mutta Oksanen ja Bazar sopivat kiistan päivää ennen hovioikeuden suunniteltua käsittelypäivää. [54]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oksanen on kertonut kirjoittavansa mielellään autofiktiota, jossa elämäkerrallista aineistoa käsitellään kaunokirjallisuuden keinoin.[55] Suomessa muiden muassa Anja Snellman ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet tätä lajia.[56]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2011 Oksanen avioitui tietotekniikka-alalla työskentelevän Juha Korhosen kanssa.[57] Hän katsoo olevansa vapaaehtoisesti lapseton.[58]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa näytelmä on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2007 (Suomen Kansallisteatteri 2/2007)
  • High Heels Society, 2008 (KokoTeatteri 9/2008)
  • Kertomuksia keittiöstä, 2009 (Suomen Kansallisteatteri 9/2009)
  • Kun kyyhkyset katosivat, 2013 (Suomen Kansallisteatteri 11/2013)
  • Rakastan sinua jo nyt, 2017. Osana Ein europäisches Abendmahl-näytelmäkokonaisuutta (Burgtheater, Wien 2/2017)

Oopperat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suluissa ainoastaan teatteri, jossa ooppera on saanut kantaesityksensä.

  • Puhdistus, 2012 (Suomen Kansallisooppera 4/2012)
  • Baby Jane, 2019 (Aleksanterin teatteri 10/2019)
  • Innocence, 2020 (Aix-en-Provencen ooppera 7/2020)

Tietoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä. (yhdessä Maija Kaunismaan kanssa) Helsinki: Bonnier kirjat, 2011. ISBN 978-952-256-060-5
  • Gulag – vankileirien saariston kartta. Gulag.fi. Niilo Koljonen, Silberfeldt 2012
  • Valitut teokset 1 (sisältää romaanin Stalinin lehmät ja näytelmän Kun kyyhkyset katosivat sekä Oksasen esipuheen ja Anders Olssonin palkintotilaisuudessa pitämän puheen). Silberfelt 2013 ISBN 978-952-67534-5-4

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto, 2003
  • Runeberg-palkinto, 2004[68]
  • Prix Médicis, 2010[69]
  • The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2012 [70]
  • The Dublin International Literary Award (IMPAC), 2017[71]
  • Kulttuurin kansainvälitysmispalkinto, Vuosisadan kulttuurigaala, 2017[72]
  • The New Academy Prize for Literature, 2018[73]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sani, Eeva: Miten minusta tuli minä, Sofi Oksanen Elävä arkisto. 27.10.2011. Yle. Viitattu 30.12.2014.
  2. ↑ Sofi Oksasen Puhdistus voitti Finlandia-palkinnon Yle Uutiset. 4.12.2008. Viitattu 9.12.2014.
  3. ↑ Sofi Oksanen sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon Yle Uutiset. 30.3.2010. Viitattu 9.12.2014.
  4. ↑ Sofi Oksanen voitti Ranskan Prix Feminan Yle Uutiset. 2.11.2010. Viitattu 9.12.2014.
  5. ↑ Sofi Oksaselle kaksi merkittävää ehdokkuutta Ranskassa Yle Uutiset. 21.9.2010. Viitattu 9.12.2014.
  6. ↑ Sofi Oksasen rankka sukutausta: Isoisä metsäveli, isosetä ilmiantaja Seura.fi. 8.10.2015. Viitattu 30.12.2018.
  7. ↑ Järventaus, Jenni: Ikuisesti sopeutumaton Sofi Oksanen MeNaiset.fi. 3.5.2012. Viitattu 9.12.2014.
  8. ↑ a b Larros, Heini: Sofi Oksanen: Outo lintu. City, 2005, nro 17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2014.
  9. ↑ Passikuva YleQ. Viitattu 20.6.2010.
  10. ↑ Sofi Oksanen Kirjojen takana. Viitattu 20.6.2010.
  11. ↑ Ahola, Suvi: Nälkä, joka ei syömällä lähde (Arkistoitu sivu) HS.fi. 21.9.2003. Arkistoitu 2.8.2012. Viitattu 2.1.2014.
  12. ↑ Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.10.2009. Viitattu 20.6.2010.
  13. ↑ Stalin's Cows Sofioksanen.com. Arkistoitu 15.1.2017. Viitattu 3.1.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Sofi Oksasen näytelmät Sofioksanen.fi. Arkistoitu 4.1.2017. Viitattu 3.1.2017.
  15. ↑ Sofi Oksasen Baby Jane -romaanista tehdään elokuva, ohjaajaksi Katja Gauriloff julkaisu=Lapin Kansa lapinkansa.fi. 5.4.2017. Arkistoitu 5.4.2017. Viitattu 29.6.2017.
  16. ↑ Moring, Kirsikka: Viron naiset eivät häpeä enää: Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa avaava esikoisnäytelmä Puhdistus on kauden teatteritapaus. Helsingin Sanomat, 9.2.2007.
  17. ↑ Laitila, Anu: Häpeän häkistä ulos Tuglas-seuran jäsenlehti. 3.11.2008. Tuglas-seura. Viitattu 30.12.2014.
  18. ↑ Kantokorpi, Mervi: Voittaja saa kaiken (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 5.4.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 30.12.2014.
  19. ↑ Sofi Oksasen Puhdistus on nyt voittamaton MTV Uutiset. 5.2.2009. Arkistoitu 5.3.2014. Viitattu 9.12.2014.
  20. ↑ Bestsellerit 2008: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Viitattu 1.1.2015.
  21. ↑ Sofi Oksanen moittii kustantajaansa ankarasti. Ilta-Sanomat. 28.10.2009. Arkistoitu 2.1.2015. Viitattu 2.1.2014.
  22. ↑ Sofi Oksanen syyttää WSOY:tä ikärasismista ja välinpitämättömyydestä (Arkistoitu sivu) HS.fi. 28.10.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 1.1.2015.
  23. ↑ Mäkinen, Esa: WSOY:n mitta tuli täyteen. Helsingin Sanomat 16.6.2010, s. C 1. Verkkoversio
  24. ↑ Kustantaja antoi potkut Sofi Oksaselle. Ilta-Sanomat. 15.6.2010. Arkistoitu 1.1.2015. Viitattu 1.1.2015.
  25. ↑ Majander, Antti: Jo on aikoihin eletty. Helsingin Sanomat 16.6.2010, s. C 1 Verkkoversio
  26. ↑ Ilmiriita: WSOY:n ja Sofi Oksasen yhteistyö katkesi MTV Uutiset. 15.6.2010. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 2.1.2015.
  27. ↑ Luikku, Susanna: Sofi O. kävi täällä (Arkistoitu sivu) Apu.fi. 16.6.2010. Arkistoitu 19.6.2010. Viitattu 2.1.2015.
  28. ↑ Oksasen seuraava lyriikkakirja Teoksen sijaan Bonnierille. Helsingin Sanomat 11.6.2011, s. B 1. Verkkoversio
  29. ↑ a b Sofi Oksanen perusti oman kustantamon Yle Uutiset. 2.3.2011. Viitattu 30.12.2014.
  30. ↑ Nupponen, Sakari: Sofi Oksanen perusti oman kustantamon Taloussanomat. 2.3.2011. Viitattu 2.1.2014.
  31. ↑ Sofi Oksasen yhtiö teki miljoonatuloksen Kauppalehti.fi. 10.6.2013. Viitattu 16.1.2015.
  32. ↑ Esa Mäkinen, Sofi Oksanen vaihtaa joukkuetta, osa III, Näkökulma, Helsingin Sanomat 8.12.2011 sivu C 1
  33. ↑ Sofi Oksanen Liken kirjailijaksi, uusi romaani tulossa ensi syksynä HS.fi. 7.12.2011. Arkistoitu 24.12.2014. Viitattu 2.1.2015.
  34. ↑ Sofi Oksanen – Kun kyyhkyset katosivat Savon Sanomat. 30.8.2012. Viitattu 1.1.2017.
  35. ↑ Bestsellerit 2012: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 14.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
  36. ↑ Helena Miettinen: Kirja-arvio: Sofi Oksanen uusii Norma-romaanissa tyylinsä täysin Etelä-Suomen Sanomat. 24.9.2015. Viitattu 1.1.2017.
  37. ↑ Sofi Oksasen Norma myyty jo 22 maahan Iltalehti. 25.11.2015. Viitattu 25.11.2015.
  38. ↑ Koirapuisto Like Kustannus. Viitattu 20.9.2019.
  39. ↑ Oksanen, Sofi: Mielessä paistava aurinko. (Esitelmän pohjalta kirjoitettu puheenvuoro Stalinin vainoista) Parnasso, 1/2007. Helsinki: Yhtyneet kuvalehdet.
  40. ↑ Kanavan 75-vuotisnumero 2008.
  41. ↑ Lintunen, Jarmo: Taistelu Viron historiasta siirtyi päiväksi Helsinkiin Kansan uutiset. 24.3.2009. Viitattu 1.1.2015.
  42. ↑ Oksanen ihmettelee Vanhasen vanhoja Viro-lausuntoja MTV Uutiset. 17.3.2009. Viitattu 1.1.2015.
  43. ↑ Sofi Oksanen pöllyttää suomalaismiehiä Tanskan televisiossa (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. 24.11.2009. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 1.1.2015.
    Saarikoski, Saska: Sofi Oksanen oudoksuu Suomi-puheista noussutta kohua Helsingin Sanomat. 25.11.2009. Arkistoitu 20.12.2012. Viitattu 1.1.2015.
  44. ↑ Sofi Oksanen haukkui suomalaiset Tanskassa Iltasanomat. 24.11.2009. Viitattu 16.05.2016.
  45. ↑ Kvist, Wilhelm: Oksanens och Saariahos opera speglar verkligheten. Hufvudstadsbladet, 1.2.2020, s. 26–27. Artikkelin verkkoversio.
  46. ↑ Jussi Lehmusvesi: Kuinka paljon venäläisiä saa oikein demonisoida? Hs.fi 6.1.2023
  47. ↑ Oskari Onninen, Mikko Kärnän, Martti J. Karin ja Sofi Oksasen kranaattiterveiset edustavat puhdasta pahuutta Iltalehti.fi 4.1.2023
  48. ↑ Sundqvist, Janne: Bazar Kustannus vaatii Sofi Oksaselta miljoonakorvausta Yle Uutiset. 11.4.2013. Viitattu 2.1.2015.
  49. ↑ Susanna Reinboth: Sofi Oksasen ja kustannusyhtiö Bazarin miljoonakiistan käsittely alkoi oikeudessa 13.5.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 13.5.2015. Viitattu 11.5.2015.
  50. ↑ Susanna Reinboth: Sofi Oksanen: Bazar ei ollut kiinnostunut Puhdistus-näytelmästä 11.5.2015. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.5.2015. Viitattu 13.5.2015.
  51. ↑ Puttonen, Seppo: Sofi Oksanen vastaan Bazar – voiko kirjailijaa pakottaa kirjoittamaan? Yle Uutiset. 13.1.2015. Viitattu 16.1.2015.
  52. ↑ Pesonen, Mikko: Sofi Oksanen tuomittiin korvauksiin Yle Uutiset. 17.7.2015. Viitattu 17.7.2015.
  53. ↑ Puttonen, Seppo: Sofi Oksanen valittaa hoviin Yle.fi. 14.9.2015. Viitattu 17.9.2015.
  54. ↑ Petäjä, Jukka: Sofi Oksanen ja Bazar-kustantamo sopivat riitansa päivää ennen hovioikeuden käsittelyä HS.fi. 28.11.2016. Viitattu 24.3.2022.
  55. ↑ Heinonen, Riikka: Sofi Oksasen Puhdistus on lukuelämys (Arkistoitu sivu) Avaa-lehti. 16.10.2008. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 30.12.2014.
  56. ↑ Linkinen, Tom: Queer-teoria ja keskiajan seksuaalisuuden tutkimus kirjallisista lähteistä I Kulttuurintutkimuksen päivät. 2003. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 1.3.2005. Viitattu 1.1.2015.
  57. ↑ Ylimutka, Leena: Sofi Oksanen meni naimisiin Iltalehti.fi. 8.8.2011. Viitattu 9.12.2014.
  58. ↑ Sofi Oksanen: "Minusta kuulemma näkee, että olen ainoa lapsi" Me Naiset. 25.10.2015. Viitattu 14.5.2018.
  59. ↑ Sofi Oksaselle Pro Finlandia Yle Uutiset. 3.12.2012. Viitattu 2023-12-02 i.
  60. ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 2.12.2023. (eesti)
  61. ↑ Sofi Oksaselle Ranskan Arts et Lettres -ritarikunnan kunniamerkki Like/ sttinfo.fi. Viitattu 7.9.2019.
  62. ↑ Vuoden Kristiina -palkinnot Helsingin yliopisto, Sukupuolentutkimuksen oppiaine. Viitattu 2.1.2015.
  63. ↑ Postimees valitsi Sofi Oksasen vuoden henkilöksi Iltalehti.fi. 17.12.2009. Viitattu 30.12.2014.
  64. ↑ Wallius, Anniina: Ruotsin akatemia luovutti Sofi Oksaselle pikkunobelin Yle Uutiset. 10.4.2013. Viitattu 2.1.2015.
  65. ↑ Sofi Oksaselle Budapestin Suurpalkinto mtv.fi. Viitattu 29.6.2017.
  66. ↑ Sari Toivakka: Sofi Oksaselle Wolmar Schildt -palkinto KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 20.9.2018.
  67. ↑ Salerno Letteratura :. - Premio Salerno Libro d'Europa 2015, la cinquina salernoletteratura.com. Arkistoitu 7.3.2018. Viitattu 29.6.2017.
  68. ↑ Salomonsson Agency
  69. ↑ Oksanen Wins French Literary Prize Yle.fi 2.11.2010 (englanniksi)
  70. ↑ Long list Duplin Literary Award (englanniksi)
  71. ↑ The 2017 Internatioal Duplin Literary Award Lonlist Allenandunwin.com (englanniksi)
  72. ↑ Venla Kokkonen: Vuosisadan kulttuuripalkinnoista taistelevat muun muassa Muumit, Sofi Oksanen ja Robin Iltalehti.fi 1.6.2017
  73. ↑ Sofi Oksanen ehdolla The New Academy Prize in Literature -palkinnon saajaksi ainoana suomalaisena Like/Stt

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gustafsson, Marko: Miten minusta tuli minä. (Perustuu samannimiseen radio-ohjelmasarjaan) Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35300-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sofi_Oksanen&oldid=22710210”