Stabbing Westward

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Stabbing Westward
Stabbing Westward suosionsa huipulla. Kuvassa vasemmalta oikealle: Christopher Hall, Walter Flakus, Mark Eliopulos, Andy Kubizewski ja Jim Sellers.
Tiedot
Toiminnassa	1985–2002, 2016–
Tyylilaji	industrial rock, alternative rock
Kotipaikka	Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Christopher Hall, laulu Walter Flakus, Koskettimet, taustalaulu Bobby Amaro, rummut Carlton Bost, basso
Levy-yhtiö	Columbia Records / Koch Records / Sony Records
Infobox OKNimi-testi OK

Stabbing Westward on industrial rock / industrial metal -yhtye. Chistopher Hall ja Walter Flakus perustivat Stabbing Westwardin Macombissa (Illinois) vuonna 1985. Yhtye julkaisi ensilevyn Ungod vuonna 1994. Se ehti julkaista vielä levyt Wither Blister Burn & Peel (1996), Darkest Days (1998) ja Stabbing Westward (2001) ennen kuin lopetti toiminnan helmikuussa 2002.

Stabbing Westward palasi yhteen vuonna 2016, kun yhtyeen perustamisesta oli kulunut 30 vuotta. Vuonna 2022 julkaistiin yhtyeen levy Chasing Ghosts. Sitä edeltävä levy ilmestyi vuonna 2001, eli välissä ehti kulua 21 vuotta. Alkuperäisjäsenet Hall ja Flakus soittavat yhtyeessä edelleen.

Stabbing Westward lasketaan industrial-tyyliseksi yhtyeeksi. Yhtyeen musiikkia on kuvattu myös nimillä industrial metal, alternative metal, alt rock, nu metal, hard rock ja industrial pop. Stabbing Westwardia on usein verrattu yhtyeeseen Nine Inch Nails, mutta AllMusicin Alan Escherin mukaan yhtye on "enemmän velkaa brittiläisille synthpop-bändi Depeche Modelle jos millekään". Christopher Hallin laulua on kuitenkin verrattu Nine Inch Nailsin laulaja Trent Reznoriin. Escher kuvailee yhtyeen esikoisalbumia Ungod nimityksellä "lo-fi aggro-synth assault", eli jokseenkin "kotikutoinen agraarisyntikka-isku". Stabbing Westwardin toisen studiolevyn Wither Blister Burn & Peel (1996) myötä tyyli muuttui hyvin kitaravetoiseksi. Yhtyeen nimeä kantava neljäs levy vuodelta 2001 taas on vähemmän raskas ja nojaa melodioihin aikaisempia levytyksiä enemmän.

Stabbing Westwardin vaikutteisiin lukeutuvat muun muassa Ministry, Revolting Cocks, Nine Inch Nails, Depeche Mode, Soundgarden, The Cure, Bauhaus, The Sisters of Mercy, Joy Division ja Pearl Jam.

Christopher Hall ja Walter Flakus perustivat Stabbing Westwardin, kun he opiskelivat Western Illinois University -yliopistossa ja toimivat oppilaitoksen radiokanavalla. Yhtyeen nimi liittyy väitetysti 1950-luvulta peräisin olevaan poliittiseen puheeseen, joka käsitteli kommunisminpelkoa ja kommunismin tunkeutumista läntiseen maailmaan (communism stabbing westward). Christopher Hall on kommentoinut asiaa näin: ”Opinahjo oli jossain maaseudulla ja siellä ollaan tosi umpimielisiä. Kuljin ympäriinsä niin kuin Robert Smith: iso tukka, väljät mustat kuteet, mustaa kynsilakkaa ja silmämeikit. Ei sitä vaan tajuttu. Inhosimme sitä kaupunkia.” Western Illinois University (WIU) sijaitsee Macombin pikkukaupungissa, jonka asukasluku vuonna 2020 oli hieman yli 15'000.

Yhtyeen tarina jatkui Chicagossa 1985, jolloin bändin alkuperäisjäsenet olivat Christopher Hall (laulu ja basso), Walter Flakus (koskettimet) ja Jim Clanin (kitara). Kokoonpano kuitenkin muuttui pian: Andrew Hunter korvasi kitaristi Claninin ja bassistiksi tuli Jim Sellers. Tämä ryhmä äänitti vuonna 1991 äänitti EP:n nimeltä Iwo Jesus. Julkaisu sisälsi varhaisen version kappaleesta ”Violent Mood Swings”, joka myöhemmin päätyi esikoislevylle. EP:llä on myös kappale nimeltä ”Shame”, joka tunnetaan myös nimellä ”Shame (Do You Think God is Dead)”. Versio kappaleesta ilmestyi myös yhtyeen toisella albumilla. EP:n kaksi muuta kappaletta ovat ”P.O.M.F” ja ”Plastic Jesus”.

Christopher Hall piti pienen tauon Stabbing Westwardista, kun hän soitti Die Warzaun kiertueella perkussioita. Die Warzaussa soitti rumpuja Chris Vrenna, jonka Hall, Flakus ja Sellers houkuttelivat omaan yhtyeeseensä. Vrenna soitti rumpuja demonauhalla, jolla Columbia Records -yhtiötä heltisi levytyssopimus. Demonauhan kappaleet ”Violent Mood Swings”, ”Lies” ja ”Nothing” ovat mukana ensilevyllä, ja ”Nothing” esiintyy sen lisäksi Johnny Mnemonic -elokuvan virallisella soundtrackillä. Levymerkin vaatimuksesta kitaristiksi otettiin Stuart Zechman, sillä Andrew Hunter oli jättänyt yhtyeen. Rumpali Vrenna taas siirtyi Nine Inch Nailsin jäsenistöön ja tilalle tuli David Suycott.

Vuonna 1993 yhtye äänitti Lontoossa Eden Studioilla tuottaja John Freyerin ohjauksessa ensilevyn Ungod, joka julkaistiin helmikuussa 1994. Levyllä soittivat Christopher Hall, Walter Flakus, Jim Sellers ja uudet vahvistukset Stuart Zechman ja David Suycott. Kesällä 1994 yhtye pääsi lämmittelijäksi Depeche Moden Exotic-kiertueella. Syksyllä Stabbing Westward lämmitteli yleisöä lisäksi Killing Joken Pohjois-Amerikan kiertueella, mutta yhtyeen levymyynti laahasi silti. Rumpali David Suycott jätti yhtyeen yhtäkkiä esikoislevyn kiertueen loppupuolella. Tilalle kutsuttiin Andy Kubiszewski, joka joutui pikavauhtia opettelemaan Suycottin osuudet lentokoneessa matkalla muun yhtyeen luo. Kubiszewskista tuli yhtyeen virallinen jäsen.

Kun Ungod-kiertue päättyi, kitaristi Stuart Zechman lähti yhtyeestä henkilökohtaisten erimielisyyksien vuoksi. Samalla yhtyeestä poistui yksi pääasiallisista lauluntekijöistä. Uusi rumpali Andy Kubiszewski oli aiemmin soittanut muun muassa The The -yhtyeessä, mutta sen lisäksi hän oli laulanut ja säveltänyt kappaleita clevelandilaisessa Exotic Birds -yhtyeessä. Kubiszewski soitti entisen yhtyeensä kappaleita bändin muille jäsenille. Näistä kappaleista moni päätyi Stabbing Westwardin toiselle levylle Wither Blister Burn & Peel ja vielä sitä seuraavallekin levylle Darkest Days. Näihin kuuluvat ”What Do I Have to Do?”, ”Haunting Me”, ”Sometimes It Hurts”, ”Crushing Me”, ”Slipping Away”, ”Desperate Now” ja ”Goodbye”. Kakkoslevyä lähdettiin äänittämään Bearsville Studioille New Yorkin Woodstockiin, mutta yhtyeeltä puuttui kitaristi. Sellers ja Kubiszewski soittivat suurimman osan kitaraosuuksista levylle. Wither Blister Burn & Peel -levy julkaistiin vuonna 1996, ja se menestyi hyvin: yhtye sai ensimmäisen kerran kultalevyn ja singlejä ”Shame” ja ”What Do I Have to Do?” soitettiin ahkerasti radiossa. Myös kappaleiden videot saivat esitysaikaa. Levysession jälkeen yhtyeeseen tuli mukaan Mark Eliopulos, joka soitti kitaraosuudet keikoilla.

Kolmatta levyä varten Stabbing Westward siirtyi Los Angelesiin Kaliforniaan. Levy julkaistiin 1998 nimellä Darkest Days, ja se on yhtyeen levyistä ainoa jolla esiintyy myös kitaristi Mark Eliopulos. Levyltä lohkaistu ensisingle ”Save Yourself” menestyi, mutta muuten albumi ei saavuttanut edeltäjänsä tavoin suosiota. Stabbing Westward keikkaili muun muassa seuraavien yhtyeiden kanssa: Placebo, The Cult, Monster Magnet ja Depeche Mode. Yhtye esiintyi myös lukuisilla kesäfestareilla. Rumpali Kubiszewskin solisluu murtui, ja hän joutui jättämään osan kiertueesta väliin. Kolmella keikalla sijaisena toimi Chris Vrenna ja Johnny Haro paikkasi Kubiszewskia lopun aikaa.

Stabbing Westward -nimeä kantava albumi ilmestyi 22. toukokuuta 2001, mutta nyt levyn julkaisi Koch Records. Yhtiön mangeri halusi bändiltä pop-levyn, mitä Christopher Hall, Walter Flakus ja Mark Eliopulos vastustivat. Manageri antoi kitaristi Eliopulosille potkut ja korvasi hänet Derrek Hawkinsilla. Samalla tuottajaksi tuli Ed Buller. Levy-yhtiö piti albumia liian synkkänä, ja niin demonauhojen kitaraosuudet vaimennettiin ja Hawkins korvasi ne pop-voittoisilla riffeillä. Levyltä nousi hitiksi kappale ”So Far Away”. Tuore levy menestyi Australiassa, mutta maailmanlaajuisesti levy ei myynyt hyvin. Taloudelliset ja muut erimielisyydet levy-yhtiön kanssa johtivat siihen, ettei sopimusta viidennestä levystä allekirjoitettu. Niinpä yhtye ilmoitti 9. helmikuuta 2002, että sen toiminta on päättynyt.

Laulaja Christopher Hall perusti vuonna 2001 Los Angelesissa yhtyeen nimeltä The Dreaming. Yhtyeen ensilevy ilmestyi 2008 ja kaksi seuraavaa vuosina 2011 ja 2015. Walter Flakus puolestaan on työskennellyt muutamien yhtyeiden kanssa ja tehnyt töitä radiojuontajana ja radio DJ:nä. Vuonna 2015 hän liittyi Christopher Hallin The Dreaming -yhtyeeseen. Mark Eliopulos taas on soittanut kitaraa muun muassa yhtyeissä Violent New Breed, HTH, Super Model ja Brave Ulysses. Rumpalisijaisena toiminut Johnny Haro liittyi yhtyeeseen nimeltä Econoline Crush. Sittemmin hän soitti Christopher Hallin The Dreaming -yhtyeessä. Marraskuussa 2013 The Dreaming esiintyi Las Vegasissa, ja tällöin lavalla nähtiin Christopher Hall, Walter Flakus ja Johnny Haro. Myöhemmin Walter Flakusista tuli The Dreamingin jäsen.

Kesäkuussa 2015 The Dreaming saapui Chicagoon Illinoisiin yhtyeen Rise Again -kiertueella. Stabbing Westward yhdistyi tällöin uudelleen, kun Mark Eliopulos nousi lavalle The Dreamingin kanssa, ja ryhmä soitti valikoiman Stabbing Westwardin kappaleita. Virallisesti Stabbing Westward koottiin vain kahta keikkaa varten, jotka sattumoisin osuivat yhteen yhtyeen 30-vuotisjuhlan kanssa. Ensimmäinen keikka oli Chicagossa 22. syyskuuta 2016 osana Cold Waves -hyväntekeväisyysfestivaalia. Tuolloin lavalla nähtiin kokoonpano Christopher Hall, Walter Flakus, Mark Eliopulos, Johnny Haro ja Carlton Bost. Bost soitti bassoa The Dreaming -yhtyeessä. Toinen keikka oli Philadelphiassa 31. lokakuuta 2016. Helmikuussa 2017 kävi ilmi, että Stabbing Westward soittaisi kokonaisen kiertueen. Yhtye esiintyi myös vuoden 2017 Cold Waves Festival -tapahtumassa Chicagossa.

Toukokuussa 2020 Stabbing Westward julkaisi tiedotteen, että yhtye oli kiinnitetty COP International -levy-yhtiön listolle. Tulevalta levyltä julkaitiin ensin single ”I Am Nothing”. Albumi Chasing Ghosts näki päivänvalon 18. maaliskuuta 2022.

• Christopher Hall – laulu, kitara, 1992–2002, 2016–
• Walter Flakus – kitara, taustalaulu, koskettimet, ohjelmointi, 1992–2002, 2016–
• Bobby Amaro – rummut, 2018–
• Carlton Bost – basso, 2016–

• Jim Clanin – kitara, 1985–1990
• Andrew Hunter – kitara, 1990–1991
• Chris Vrenna – rummut, 1992, 1998
• David Suycott – rummut, 1993–1994
• Stuart Zechman – kitara, 1993–1995
• Jim Sellers – basso 1990–2002
• Andy Kubiszewski – rummut, kitara, koskettimet, taustalaulu, 1994–1998, 1998–2002
• Derrek Hawkins – kitara, taustalaulu, 1999–2002
• Johnny Haro – rummut, 1998, 2016–2018
• Mark Eliopulos – kitara, taustalaulu, 1995–1999, 2016–2019

• Ungod, 1994
• Wither Blister Burn & Peel, 1996
• Darkest Days, 1998
• Stabbing Westward, 2001
• Chasing Ghosts, 2022

• Iwo Jesus, 1992 ja 2019
• Dead and Gone, 2020
• Hallowed Hymns, 2020

• The Essential Stabbing Westward, 2003
• What Do I Have To Do?, 2003