Suljettu saari

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Dennis Lehanen romaanista Suljettu saari on eri artikkeli.
Suljettu saari
Shutter Island
Ohjaaja Martin Scorsese
Käsikirjoittaja Laeta Kalogridis
Steven Knight
Perustuu Dennis Lehanen romaaniin
Suljettu saari (Shutter island)
Tuottaja
Säveltäjä Robbie Robertson
Kuvaaja Robert Richardson
Leikkaaja Thelma Schoonmaker
Tuotantosuunnittelija Dante Ferretti
Pukusuunnittelija Sandy Powell
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Levittäjä UIP-Dunafilm
Netflix
Ensi-ilta
Kesto 138 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 80 000 000 $
Tuotto 294 800 000 $
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Suljettu saari (Shutter Island) on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut Martin Scorsesen ohjaama trillerielokuva. Elokuva perustuu Dennis Lehanen samannimiseen romaaniin.

Elokuva kertoo Teddy Danielsista (Leonardo DiCaprio), hänen menneisyydestään ja vankilamielisairaalasta.

Vuonna 1954 kaksi Yhdysvaltain liittovaltion tutkijaa selvittää Rachel Solando -nimisen potilaan katoamista Massachusettsissa sijaitsevasta, saarella eristyksissä olevasta vankimielisairaalasta. Tutkijat joutuvat pian vaikeuksiin, kun vankilakahakka ja hurrikaani sulkevat heidät saarelle. Toinen sheriffeistä, Teddy Daniels, alkaa nähdä harhanäkyjä toisen maailmansodan aikaisesta keskitysleiristä ja tuhopolton seurauksena kuolleesta vaimostaan. Kadonnut potilas löytyy yllättäen, mutta Daniels epäilee, ettei löytynyt potilas todellisuudessa ole Rachel Solando. Daniels löytääkin oikean Solandon saarella olevasta luolasta, jossa tämä aikoo pysyä piilossa. Solando paljastaa Danielsille, mitä saarella tosiasiassa tapahtuu: potilailla tehdään ihmiskokeita ja heille suoritetaan lobotomioita. Danielsille selviää myös, etteivät hänen uusi työparinsa Chuck ja saaren muu henkilökunta ole niin rehellisiä, kuin antavat ymmärtää. Daniels nimittäin kuulee Solandolta, että saarelle on aikaisemminkin tuotu tutkijoita, jotka on saatu luulemaan itseään hulluiksi ja melisairaiksi muun muassa lääkkeillä, jotka saavat ihmisen näkemään harhanäkyjä.

Tämän jälkeen tapahtuu suuri käänne, kun Danielsin väitetään tappaneen vaimonsa tämän hukutettua heidän yhteiset lapsensa pari vuotta sitten. Danielsin harhanäyt kuolleesta vaimostaan ja luolassa piileskelevästä Solandosta olisivatkin vieroitusoireita hänen jo ennen saarelle tuloaan syömistä psyykenlääkkeistä. Chuckin, jonka Daniels saarelle tullessaan kuvitteli olevan hänen uusi työparinsa, siis seriffi (marshall) hänkin, kerrottiin itse asiassa olevan psykiatri, joka on hoitanut Danielsia tämän tapettua vaimonsa. Daniels on huiputettu saarelle, jotta siellä voitaisiin saada hänet myöntämään, mitä on tapahtunut hänen vaimolleen ja lapsilleen, jotta hän voisi toipua mielenterveyshäiriöistään. Suuren henkisen kamppailun jälkeen Daniels suostuukin uskomaan, että se mitä hänelle on saarella kerrottu on totta, eli että hän on todellakin ampunut vaimonsa tämän hukutettua heidän kolme lastaan, ja seonnut henkisesti tekonsa jälkeen. Daniels ei kuitenkaan pääse hoidon avulla harhoistaan, ja lopussa annetaan katsojan ymmärtää, että Daniels mahdollisesti viedään majakkaan, johon rakennetussa leikkaussalissa Rebekan kertoman mukaan parantumattomasti mielisairaille potilaille tehdään lobotomialeikkauksia. [1] Vastaavasti myös Danielsin mielenterveyden tosiasiallinen tila hänen joutuessaan lobotoitavaksi jää pitkälti avoimeksi.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Leonardo DiCaprio  Edward "Teddy" Daniels  
 Mark Ruffalo  Chuck Aule  
 Ben Kingsley  Sairaalan päälääkäri John Cawley  
 Michelle Williams  Dolores Chanal, Teddyn vaimo  
 Emily Mortimer  Rachel Solando, karannut potilas  
 Max von Sydow  Jeremiah Naehring, yksi sairaalan johtavista lääkäreistä  
 Jackie Earle Haley  George Noyce  
 Ted Levine  Vankilanjohtaja  
 John Carroll Lynch  McPherson  
 Elias Koteas  Andrew Laeddis  
 Patricia Clarkson  Ethel Barton  

Nyt-liitteen viisi kriitikkoa antoivat elokuvalle pistekeskiarvon 3,6/5.[2] Elokuva on eräässä arvioissa katsottu jäävän jälkeen Scorsesen parhaista ohjaustöistä, joskin keskinkertaisenakin kriitikko pitää sitä antoisampana kuin monien vähemmän taitavien täysosumat.[3]

  1. Saku Schlidt: Suljettu saari 2.5.2020. Episodi.
  2. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, 2010, nro 10, s. 20.
  3. Petri Immonen, Scorses matkaa syvälle b-elokuvan maailmaan, Helsingin Sanomat 10.6.2012 sivu C 9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]