Tiosyanaatti

Ionin avaruudellinen malli

Tiosyanaatti eli rodanidi on negatiivisesti varautunut ioni eli anioni, ja epäorgaaninen yhdiste. Tiosyanaatit ovat tiosyaanihapon (HSCN) eli vetyrodanidin suoloja. Tiosyanaatin kemiallinen kaava on [SCN]. Lähes samankaltainen ioni on syanaatti-ioni, [OCN], jossa rikkiatomin tilalla on happi. Nimi rodanidi juontuu kreikan kielestä ja perustuu rautatiosyanaatin punaväriin.

Myrkyllistä kahdenarvoista elohopeatiosyanaattia on joskus käytetty pyrotekniikassa, mutta sen myrkyllisyyden vuoksi tästä on pitkälti luovuttu.

Rodanaasi-entsyymi muuntaa kehossa rajatussa määrin myrkyllistä syanidia, CN, vähemmän vaaralliseksi tiosyanaatiksi.[1]

Rauta(III)- ja koboltti(III)-ionien osoitusreaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäämällä tiosyanaattia (esim. ammoniumtiosyanaattina) vesiliuokseen, voidaan liuoksessa mahdollisesti olevat rauta(III)-ionit havaita. SCN- nimittäin muodostaa Fe3+ kanssa vesiliuoksissa helposti havaittavan verenpunaisen hydratoituneen koordinaatiokompleksin [Fe(SCN)]2+, jonka tarkempi rakenne on [Fe(SCN)(H2O)5]2+. Osoitusreaktiossa muodostuu myös pienempiä määriä muita hydratoituneita komplekseja kuten Fe(SCN)3 ja [Fe(SCN)4].[2]

Liuosten koboltti(III)-ionit voidaan havaita samalla tapaa, sillä tiosyanaatti muodostaa niiden kanssa sinisiä hydratoituneita komplekseja.[3]

Tiosyanaatteja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fenyylitiosyanaatti ja fenyyli-isotiosyanaatti ovat eri tavoin sitoutuneita isomeerejä.
  1. M Libiad, A Sriraman, R Banerjee: Polymorphic Variants of Human Rhodanese Exhibit Differences in Thermal Stability and Sulfur Transfer Kinetics. The Journal of Biological Chemistry, 25.9.2015, 290. vsk, nro 39, s. 23579–23588. PubMed:26269602. doi:10.1074/jbc.M115.675694. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  2. NN Greenwood: Chemistry of the elements, s. 1090. 2. painos. Butterworth-Heinemann, 1997. ISBN 0750633654.
  3. N Uri: The stability of the cobaltous thiocyanate complex in ethyl alcohol-water mixtures and the photometric determination of cobalt. Analyst, 1.1.1947, 72. vsk, nro 860, s. 478–481. doi:10.1039/AN9477200478. ISSN 1364-5528. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]