Toukokuun vallankaappaus 1926

Toukokuun vallankaappaus 1926
Piłsudski ja muita kapinan johtajia Poniatowskin sillalla 12. toukokuuta 1926.
Päivämäärä: 12.–15. toukokuuta 1926 Paikka:  Puola Lopputulos: Sanacja-liikkeen valtaannousu.
Osapuolet
Piłsudskille uskolliset armeijan joukot.	Hallitukselle uskolliset armeijan joukot.
Komentajat
Józef Piłsudski	Tadeusz Rozwadowski Wladysław Anders
Vahvuudet
12 000	6 000

Toukokuun vallankaappaus (puol. Przewrót majowy / zamach majowy) oli Puolassa vuonna 1926 tapahtunut vallankaappaus, jossa Józef Piłsudski syrjäytti Puolan pääministeri Wincenty Witosin johtaman laillisen hallituksen. Vallankaappaus nosti valtaan niin sanotun Sanacja-liikkeen. Piłsudskille tarjottiin kaappauksen jälkeen presidentin virkaa, mutta hän kieltäytyi. Hän oli kuitenkin kuolemaansa saakka Puolan vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan (1919-1921) ohella Toukokuun vallankaappaus on nähty toisena merkittävänä Puolan toisen tasavallan historian käännekohtana^[1].

Puolan hallitus oli epäonnistunut itsenäistymisen jälkeen erityisesti maanjakouudistuksessa, jolla ei ollut toivottuja tuloksia. Saksan ja Unkarin tavoin maa oli myös kärsinyt hyperinflaatiosta, ja Puolan markan arvo oli laskenut suhteessa Yhdysvaltain dollariin niin, että kun vaihtokurssi oli 1:9 vuonna 1918, se oli 1:15 miljoonaa vuonna 1923. Inflaatiota saatiin taitettua vasta uudistuksilla vuonna 1924. Puolassa otettiin käyttöön uusi rahayksikkö zloty, mutta valtion budjettia ei saatu tasapainotettua vuoteen 1926 mennessä. Tästä syystä Puolaan ei saatu ulkomaalaisia sijoituksia alkeellisen infrastruktuurin ja teollisuuden kehittämiseksi. Ehkä tärkein vallankaappaukseen johtanut seikka oli kuitenkin armeijan vastustus siviilien puuttumisesta sen asioihin.^[2] Piłsudskin motiiveista on kiistelty. Piłsudski oli aiemmin tukenut hallitusta. Hän oli kuitenkin huolestunut korruptiosta ^[3] ja siitä, että poliitikot sotkeutuivat armeijan asioihin ja rohkaisivat Puolan vihollisia Saksaa ja Neuvostoliittoa. Hän myös näki itsensä kohtalon valitsemana miehenä, jonka tehtävänä oli pelastaa Puola vaikeuksilta.^[1] Erityisesti hän halusi estää Wincenty Witosia muodostamasta uutta keskusta-oikeistolaista hallitusta^[3], jonka oli koettu yrittäneen sekaantua liiaksi armeijan asioihin aiemmin^[1]. Witos oli muodostamassa uutta hallitusta 10. toukokuuta pääministeri Aleksander Skrzyńskin hallituksen kaaduttua. 11. toukokuuta Piłsudskin tukijat järjestivät Witosin vastaisia mielenosoituksia Varsovassa.^[4]

Aamulla 12. toukokuuta 1926 pari kapinoivaa armeijan rykmenttiä kokoontui Piłsudskin talon eteen Sulejówekissä. Piłsudski lähti johtamaan joukkoja ja tapasi presidentti Stanisław Wojciechowskin Veikselin yli johtavalla Poniatowskin sillalla. Presidentti vaati Piłsudskia perääntymään, mutta tämä kieltäytyi. Iltapäivällä Piłsudskille ja hallitukselle uskollisten joukkojen välillä syttyi yhteenottoja.^[3] Hallitus oli jo ennen Poniatowskin kohtaamista julistanut poikkeustilan ja perustanut puolustuspäämajan johtajinaan Tadeusz Rozwadowski ja Wladysław Anders.^[4] Piłsudskia tuki lähinnä vasemmisto, myös kommunistit, jotka pelkäsivät nationalistien tekevän vastaavan kaappauksen. Hallituksen puolella oli puolestaan suurin osa armeijasta ja kansasta.^[5]

Ensimmäisenä päivänä Piłsudskin tukijat ottivat haltuunsa Varsovan Nowowiejskakadulla sijainneen sotaministeriön ja valtion viestintäjärjestelmät. Hallituksen joukot onnistuivat kuitenkin pitämään Pola Mokotowskien lentokentän hallussaan. Piłsudskia tukeneet rautatietyöläiset menivät lakkoon^[4] ja estivät hallitusta tuomasta Varsovaan itselleen uskollisia joukkoja^[5]. Taistelut jatkuivat 13. toukokuuta molempien osapuolien ottaessa ja menettäessä alueita toisilleen. Seuraavana päivänä Piłsudskin joukot ottivat haltuunsa Pola Mokotowskien, sosialistinen puolue julisti yleislakon ja hallitus joutui lähtemään tukikohdastaan Belwederistä. Illalla päätettiin presidentin ja hallituksen eroamisesta. Yöllä sejmin puhemies otti hoitaakseen valtionpäämiehen tehtävät ja osapuolten välille solmittiin aselepo. Varsovassa taisteluihin osallistui noin 6 000 hallitukselle ja 12 000 Piłsudskille uskollista sotilasta. Taisteluissa kuoli 379 henkilöä ja 920 haavoittui. Kuolleista 164 oli siviilejä. 15. toukokuuta muodostettiin uusi hallitus Kazimierz Bartelin johdolla ja Piłsudskista tuli sotilasasioiden ministeri.^[4]

Toukokuun vallankaappauksen jälkeen valtaan nousi Sanacja-liike, joka ei kuitenkaan ollut tavoitteiltaan tai toiminnaltaan puhtaasti fasistinen tai diktatorinen. Parlamentti, poliittiset puolueet ja oppositio jatkoivat toimintaansa vallankaappauksen jälkeen.^[5] Kansalliskokous valitsi Piłsudskin presidentiksi 31. toukokuuta, mutta tämän kieltäydyttyä presidentiksi nousi Ignacy Moscicki^[4]. Piłsudski jäi taka-alalle mutta ohjaili hallintoa kulisseista. Kun hän epäonnistui, oppositiota alettiin vainota avoimemmin. Sanacjan hallinto oli edeltäjänsä tavoin hyvin kyvytön, ja se joutui nopeasti kiistoihin nationalististen ja ukrainalaisten liikkeiden kanssa.^[5] Presidentin valtaoikeuksia ruvettiin lisäämään parlamentin kustannuksella, mikä huipentui uuteen perustuslakiin vuoden 1935 elokuussa^[6].

• Norman Davies: Heart of Europe - A Short History of Poland. Oxford: Clarendon Press, 1984. ISBN 0-19-873060-8 (englanniksi)
• Peter D. Stachura: Poland, 1918-1945. Oxfordshire: Routledge, 1984. ISBN 0-203-40375-4 (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toukokuun vallankaappaus 1926 Wikimedia Commonsissa