Urheiluauto

Urheiluauto (engl. sports car) on autotyyppi, joka on perinteisesti yleensä 2-paikkainen^[1] (nykyään usein myös 4-ovinen), suunniteltu suorituskykyiseksi sekä ajotuntumaltaan hyväksi. Joissain tapauksissa urheiluautoja käytetään autourheiluun.^[1] Virallista määritelmää ei kuitenkaan ole olemassa, joten eri järjestöt ja kerhot määrittelevät urheiluauton eri tavoilla haluamiaan ominaisuuksia korostaen. Perinteisesti urheiluautot olivat takavetoisia, mutta nykyisin myös etu- ja nelivetoisia urheiluautoja on olemassa. Urheiluautoja ei tule sekoittaa GT-autoihin.

Moottorin asettelu- ja vetotapa vaikuttavat hyvin paljon ohjaukseen ja hallintaan; siksi tämä on hyvin tärkeää urheiluauton suunnittelussa.

Useimmiten urheiluautoissa käytetään asettelua, jossa moottori on edessä, ja auto on takavetoinen (engl. Front-engine, rear-wheel drive layout, FR).^lähde? Esimerkkejä tästä asettelusta ovat Dodge Viper, Mazda MX-5, ja Chevrolet Corvette. Grand Tourer-autoissa käytetään usein takavetoista asettelua, jossa moottori on etuakselin ja kuljettajan välissä (engl. Front mid-engine, rear wheel drive, FMR). Tämä on FR-asettelua parempi painon jakautumisen kannalta.

Asettelua, jossa moottori on matkustajien ja taka-akselin välissä, ja auto on takavetoinen (engl. Mid-engine, rear-wheel drive layout, MR) käyttävät esimerkiksi Ferrari F430, Lotus Evora, Porsche Boxster ja Toyota MR-2. Tällaisia autoja kutsutaan keskimoottorisiksi.

Porsche käyttää yhtenä harvoista automerkeistä takamoottorista, takavetoista asettelua (engl. Rear engine, rear-wheel drive RR). Tämä antaa takarenkaille erinomaisen pidon kiihdytystä varten, mutta heikentää painojakauman takia auton ohjattavuutta joissain tilanteissa. Myös tavallisissa autoissa yleistä etumoottorista, etuvetoista (engl. Front engine, front-wheel drive, FF) on käytetty jonkin verran urheiluautoissa, muun muassa Saab Sonettissa, Fiat Barchettassa ja Berkleyn valmistamissa autoissa.

Nykyisin myös nelivetoa käytetään urheiluautoissa. Nelivedon tuomat mahdollisuudet toi esille Audi Quattron rallimenestys 1980-luvulla. Nelivetoisia urheiluautoja ovat esimerkiksi Audi R8, Porsche 911 Turbo ja Lamborghini Gallardo.

Istuimia urheiluautoissa on perinteisesti ollut kaksi. Jotkin autonvalmistajat ovat valmistaneet myös niinkutsuttuja 2+2 -malleja, joissa on kaksi oikean kokoista istuinta edessä, ja takana kaksi lähinnä lapsille riittävän kokoista istuinta. Nykyisin on kuitenkin myös neliovisiin autoihin perustuvia urheilumalleja. Myös erityislaatuisia istuinjärjestelyjä on ollut markkinoilla, esimerkiksi Mclaren F1:n kolme vierekkäistä istuinta, joista keskimmäinen oli kuljettajan.

Kaksi-tai nelioviset, perheauton koriin ja perusrakenteisiin perustuvat suorituskykyiset autot, kuten BMW M5, Mitsubishi Lancer Evolution tai Opel Calibra eivät ole laskettavissa urheiluautoiksi. Myöskään Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla muotiin tulleita muskeliautoja ei lasketa, niiden ajoittain hyvästä suorituskyvystä huolimatta, urheiluautoiksi.

Superautot, kuten Lamborghini Murciélago, Porsche Carrera GT ja Ferrari Enzo rajataan urheiluautoista suorituskykynsä ja kalleutensa perusteella.^selvennä

Urheiluauton määrittelyitä on tehty useita ja ne perustuvat yleensä laatijan henkilökohtaiseen mieltymykseen sekä haluun rajata tietyt autot pois listalta ja lisätä tietyt autot listalle.

• Acura (Japani)
• Alpine (Ranska)
• Ascari (Iso-Britannia)
• Aston Martin (Iso-Britannia)
• Audi (Saksa)
• Bugatti Automobiles (Ranska)
• Chevrolet (Yhdysvallat)
• De Tomaso (Italia)
• Dodge (Yhdysvallat)
• Ferrari (Italia)
• Ford (Yhdysvallat)
• Koenigsegg (Ruotsi)
• Lamborghini (Italia)
• Lotus (Iso-Britannia)
• Nissan (Japani)
• Maserati (Italia)
• McLaren (Iso-Britannia)
• Mercedes AMG (Saksa)
• Pagani (Italia)
• Porsche (Saksa)

• Monteverdi (Sveitsi)

• Gran Turismo
• Superauto

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta urheiluautot Wikimedia Commonsissa