Uusi Suometar

Uusi Suometar
Lehtityyppi	Sanomalehti
Julkaisija	Uuden Suomettaren Oy (1881–1918)
ISSN	ISSN 1457-4721
Levikki	900 (1869) 6 100 (1890) 16 000 (1914)
Perustettu	1869
Lakkautettu	1918
Päätoimittaja	Viktor Löfgren (Lounasmaa) (1871–1906)
Sitoutuneisuus	Suomalainen puolue
Kotikunta	Helsinki
Kotimaa	Suomi
Sivukoko	21 × 33 cm (1869) 40 × 55 cm (1918)
Ilmestymistiheys	6 kertaa viikossa (v:sta 1890)
Kieli	suomi
Infobox OK

Uusi Suometar oli Suomessa autonomian ajan loppupuolella ilmestynyt valtakunnallinen sanomalehti, jonka johtavat fennomaanit perustivat ajamaan suomalaisuusliikkeen poliittisia ja kulttuurisia tavoitteita. Vuonna 1881 siitä tuli ensimmäisenä kotimaisena sanomalehtenä kuudesti viikossa ilmestyvä. Levikiltään se oli toiseksi suurin Hufvudstadsbladetin jälkeen. 1900-luvun alkuun mennessä lehdestä kehittyi Suomalaisen puolueen tärkein äänenkannattaja. Lehti lakkasi vuonna 1918, jolloin sen tilalle perustettiin Uusi Suomi.

Uuden Suomettaren taustaryhmä oli historian professori Yrjö Koskisen ympärille ryhmittynyt ”jungfennomaanien” aatepiiri, joka tahtoi ajaa radikaalimpaa kieli- ja koulupolitiikkaa kuin vanhemman fennomaanipolven toimittama Suometar. Koskisen ohella lehteä olivat syksyllä 1868 perustamassa hänen veljensä oik.kand. Jaakko Forsman sekä nuoret maisterit Antti Almberg ja J. V. Calamnius. Toimituksen tueksi saatiin värvättyä myös muutamaa vuotta aikaisemmin lakanneen Suomettaren entinen päätoimittaja Paavo Tikkanen.^[1]

Tärkeimmäksi tavoitteekseen Uusi Suometar otti suomen kielen saamisen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle, suomenkielisen koululaitoksen kehittämisen, varsinkin oppikoulujen perustamisen, sekä kansanvalistuksen ajamisen.^[2] Lehti halusi tietoisesti laventaa lukijakuntaansa myös maaseudulle ja kampanjoi varsinkin 1870-luvulla menestyksellisesti erilaisilla keräyksillä ja kansalaisjuhlilla Kansanvalistusseuran ja uusien oppikoulujen puolesta. Lehden demokratistinen into huolestutti jopa suomalaisuusliikkeen suurta oppi-isää J. V. Snellmania, jonka välit Yrjö Koskiseen alkoivat viilentyä. ^[3]

Uskonnollisissa ja kulttuurikysymyksissä lehti edusti konservatiivista kantaa. Se torjui jyrkästi 1880-luvulla kehkeytyvän nuorsuomalaisen kulttuuripiirin uskonnonvapausvaatimukset ja suhtautui kriittisesti yhteiskunnallisesti radikaaliin realistiseen kirjallisuuteen.^[2]

Venäjän-poliittisen tilanteen kärjistyttyä 1890-luvulla Uusi Suometar omaksui varovaisen, hallitsijalle osoitettua lojaalisuutta korostavan asenteen. Tosin Suomen oikeudellista asemaa puolustettiin ja Helmikuun manifestin julkaisemista arvosteltiin, mutta päälinjaksi muotoutui J. R. Danielsonin ja E. G. Palménin muotoilema maltillinen myöntyvyys venäläisten vaatimuksiin nähden.^[2]

Kun nuorsuomalaisten perustama Päivälehti alkoi ilmestyä vuonna 1890, Uuden Suomettaren ylivalta maan suurimpana suomenkielisenä sanomalehtenä alkoi murentua. Lehtien välinen kilpailu johti myös katkeraan keskinäiseen kiistelyyn ”suomettarelaisen” myöntyvyyslinjan ja perustuslaillisen ”Nuoren Suomen” edustajien kesken. Sisällissodan jälkiselvittelyiden yhteydessä vuonna 1918 osa monarkiaa kannattavista nuorsuomalaisista ja aktivisteista perusti yhdessä vanhasuomalaisten kanssa uuden puolueen, Kansallisen kokoomuksen. Tässä yhteydessä Uusi Suometar lopetettiin ja uuden puolueen äänenkannattajaksi perustettiin sanomalehti Uusi Suomi ^[4]

• 1869-1870 Antti Almberg (Jalava)
• 1871-1906 Viktor Löfgren (Lounasmaa)
• 1906-1913 Ernst Nevanlinna
• 1913-1915 Akseli Rauanheimo
• 1915-1917 P. J. Hynninen
• 1917-1918 Artturi H. Virkkunen

• Jungfennomaanit

• Suomen lehdistön historia 7: Hakuteos Savonlinna – Övermarks Tidning. Sanoma- ja paikallislehdistö 1771-1985. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-241-3
• Virtanen, Matti: Fennomanian perilliset. Poliittiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 831) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-324-3

• Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771–1920:
  • Uusi Suometar (1869–1918)