Vaaženi
| Vaaženi, Vaaseni Важины, Važiny | |
|---|---|
 Kurpovon ylösnousemuksen kirkko. | |
  Vaaženi, Vaaseni | |
| Koordinaatit: | |
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Leningradin alue |
| Piiri | Podporožjen piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kaupunkimainen taajama |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 1 065,85 km² |
| Väkiluku (2022) | 2 300 |
Vaaženi eli Vaaseni[1] (ven. Ва́жины, Važiny) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Podporožjen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Syväriin laskevan Vaaženinjoen suussa 15 kilometriä Podporožjen kaupungista luoteeseen.[2] Taajamassa on 2 100 ja kunnassa 2 300 asukasta (vuonna 2022)[3].
Maantiede ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaženin kunnan pinta-ala on 1 065,85 neliökilometriä[4]. Se rajoittuu idässä ja etelässä Podporožjen ja Nikolskin kuntiin, lännessä Lotinapellon piiriin ja pohjoisessa Karjalan tasavaltaan[5]. Pinta-alasta 95,4 % on metsää, 2,3 % vesistöjä ja 1,2 % maatalousmaata[4]. Jokia ovat Syvärin ja Vaaženinjoen lisäksi Mužala, Svjatuha ja Uslanka. Suurimmat järvet ovat Vatšozero ja Bolšoje Mužalo.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi ja turve[7].
Asutus on keskittynyt kunnan kaakkoisosaan lähelle Podporožjea ja Nikolskia. Vaaženin taajama sijaitsee Syväri- ja Vaaženinjokien molemmilla rannoilla. Sen lisäksi kuntaan kuuluu seitsemän kylää: Grišino, Kupetskoje, Kurpovo, Soginitsy, Uljino, Uslanka ja Zaozerje. Niistä vain Kurpovossa on yli sata asukasta.[8] Kunnan asukasmäärä laskee ja koostuu suurelta osin vanhuksista[9]. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan lähes tuhat henkeä[10].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaženin pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1563. Sen alkuperäinen keskus oli Kurpovon kylä. Seudun asukkaat harjoittivat maataloutta, jokiliikennettä, puunhakkuuta ja raudan tuotantoa.[11]
Vaaženin kunta eli volosti kuului myöhemmin Aunuksen kuvernementin Aunuksen kihlakuntaan. Se koostui Vaaženin, Kaškanan, Kuujärven, Mandrogin, Soginitsyn ja Uslankan kyläkunnista. Vuonna 1905 volostissa oli 52 kylää ja 5 600 asukasta. Kunnantalo sijaitsi Skuratovan kylässä.[12]
Volostin asukkaat olivat etupäässä venäläisiä, mutta sen länsiosassa oli lyydiläistä asutusta[13]. Kaškanan ja Kuujärven kyläkunnat liitettiin vuonna 1920 Karjalan työkansan kommuuniin ja volostin muut osat yhdistettiin Lotinapellon kihlakuntaan[14]. Myöhemmin perustettiin Vaaženin kyläneuvosto. Ylä-Syvärin voimalaitoksen rakentamisen aikana 1932–1938 kylä toimi Podporožjen piirin keskuksena. Jatkosodassa alue oli suomalaisten miehittämä.[15]
Kaupunkimainen taajama on perustettu vuonna 1970 yhdistämällä Vaaženin, Jurjevštšinan, Laptevštšinan, Novyi posjolokin, Terehovon ja Ustjen kylät. Nykyinen kunta on perustettu vuonna 2004.[16]
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaaženin kautta kulkee Podporožjeen johtava asfalttitie sekä Podporožjen ja Karjalan tasavallan rajan välinen soratie[17]. Taajamasta ja kylistä on linja-autoyhteydet Podporožjeen[18]. Kunnan läpi kulkee myös Muurmannin rata[19]. Lähin rautatieasema on viiden kilometrin päässä sijaitseva Svir[15].
Kunnan pääelinkeino on metsäteollisuus. Vaaženin taajamassa toimii Metsä Fibren Metsä Svirin saha,[20] jonka tuotanto keskeytettiin toistaiseksi keväällä 2022[21]. Kunnan alueella sijaitsee myös Vaaženin sora- ja sepelitehdas. Maatalousyritys Podporožskoje harjoittaa karjanhoitoa.[22]
Keskustaajaman palveluihin kuuluvat kaksi lastentarhaa, keskikoulu, lasten musiikkikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, urheilukenttä, pieni poliklinikka, vanhainkoti, joukko kauppoja ja kahvila. Joitakin palveluita on myös eräissä kylissä.[23]
Matkailu ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunnan läpi kulkee Podporožjen piirin matkailureitti, jonka tärkeimpiä kohteita ovat historialliset puukirkot ja tsasounat[24]. Suurimmat nähtävyydet ovat vuonna 1690 rakennettu Kristuksen ylösnousemuksen kirkko Kurpovossa, Pyhän Nikolaoksen kirkko Soginitsyssa (1696) ja 1700-luvulta peräisin oleva Pietarin ja Paavalin tsasouna Zaozerjessa[25]. Kylät tarjoavat mahdollisuuksia myös maaseutumatkailuun. Kunnassa ei ole matkailupalveluja.[26]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Projekt generalnogo plana Važinskogo gorodskogo poselenija Podporožskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Materialy po obosnovaniju projekta. Tom I, tšast 1: Analiz sovremennogo ispolzovanija i kompleksnaja otsenka territorii Važiny.rf. Viitattu 7.5.2022.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 270. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
- ↑ O poselenii Važiny.rf. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2022 goda Rosstat. Arkistoitu 11.6.2022. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ a b Projekt, s. 40.
- ↑ Projekt, s. 9.
- ↑ Projekt, s. 20.
- ↑ Projekt, s. 24.
- ↑ Projekt, s. 34–35.
- ↑ Projekt, s. 37-39.
- ↑ Projekt, s. 35.
- ↑ Projekt, s. 90.
- ↑ Važinskaja volost Olonetskogo ujezda Olonetskaja gubernija. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 848. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
- ↑ Namjatova, Je. S.: Administrativno-territorialnoje delenije Karelii v istoritšeski period XV–xx vekov. Bjulleten Muzeja istorii Kulturnogo tsentra MVD po Respublike Karelija, 1(40)/2013, s. 9–11.
- ↑ a b O poselenii: Istorija Važiny.rf. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Projekt, s. 90–91.
- ↑ Projekt, s. 71–72.
- ↑ Projekt, s. 79.
- ↑ Projekt, s. 110.
- ↑ Projekt, s. 47–48.
- ↑ Metsä Svirin saha Metsä Fibre. Viitattu 7.5.2022.
- ↑ Projekt, s. 48–50.
- ↑ Projekt, s. 64–70.
- ↑ Projekt, s. 51.
- ↑ Projekt, s. 91–94.
- ↑ Projekt, s. 51–52.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vaaženin kunnan sivusto (venäjäksi)
| ||||||||||||
| Vienan Karjala |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Aunuksen Karjala |
|