Volgograd

Volgograd (Волгогра́д)
lippu	vaakuna
Volgogradin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Volgograd
Koordinaatit: 48.7070°N, 44.5170°E
Valtio	Venäjän federaatio
Liittovaltiopiiri	Eteläinen federaatiopiiri
Alue (oblasti)	Volgogradin alue
Väkiluku (2010)  ([1])	1 021 215
Aikavyöhyke	UTC+3 (MSK) [2][3]
Postinumero	400000–400138[4]
Suuntanumero(t)	+7 8442[5]
www.volgadmin.ru
Kotisivut (venäjäksi) ja (englanniksi)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Volgograd (ven. Волгогра́д) on runsaan miljoonan asukkaan kaupunki Etelä-Venäjällä Volgan varrella Itä-Euroopassa. Se on Volgogradin alueen hallinnollinen keskus.^[6][7]

Vuoteen 1925 kaupungin nimi oli Tsaritsyn (ven. Цари́цын​), vuosina 1925–1961 Stalingrad (ven. Сталингра́д​). Kaupungille myönnettiin vuonna 1965 sankarikaupungin arvo.^[8][9]

Volgograd sijaitsee Etelä-Venäjällä noin 910 kilometriä Moskovasta etelään Volga-joen varrella, lähellä Don-jokea. Volgogradissa on käytössä sama aikavyöhyke kuin Moskovassa.

Alueen maasto on aroa ja siellä vallitsee erittäin kuiva ja vaihteleva mannerilmasto, jossa talvet ovat vähälumisia ja kesät kuumia ja kuivia. Volgogradin tammikuun keskilämpötila −6,3 °C ja heinäkuun +23,6 °C.^[10]

Läheisellä Volgan saarella vuonna 1555 tunnettu asutus siirtyi Volgan Tsaritsa-sivujoen haaraumaan ja vuodesta 1589 lähtien siitä käytettiin joesta johtuvaa nimeä Tsaritsyn.^[8] Kasakkakapinalliset valloittivat sen kahteen kertaan, Stenka Razin vuonna 1670 ja Jemeljan Pugatšov vuonna 1774.

Kaupunki kuului Pietari Suuren 1708 perustamaan Kazanin kuvernementtiin, vuodesta 1719 Astrahanin kuvernementtiin ja vuodesta 1779 lähtien Saratovin kuvernementtiin.^[8][9]

1800-luvulla teollisuus alkoi kehittyä. Vuonna 1862 avattiin rautatielinja Tsaritsyn–Kalatš-na-Donu. 1879 -rautatieyhteys Moskovaan valmistui ja vuodesta 1897 lähtien kaupungista oli ratayhteys Pohjois-Kaukasukselle Tihoretskin kautta, ja vuodesta 1900 lähtien Donbassin alueelle. Kaupunki kasvoi merkittävästi rautatieyhteyden myötä ja jokiliikenteen vilkastuessa; kaupunkiin sijoittui monia laivayhtiöitä.^[8]

Kaupungista käytiin raskaita taisteluja kesällä 1918, jolloin bolševikkien puna-armeija puolusti sitä Anton Denikinin valkoisia joukkoja vastaan. Punaiset valtasivat sen takaisin vuonna 1919. Kaupungin nimi vaihdettiin Stalingradiksi vuonna 1925, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäisenä pääsihteerinä toimineen Josif Stalinin (1879–1953) mukaan. Vuodesta 1936 lähtien se oli Stalingradin alueen keskus.^[8]

Kaupungissa käytiin toisessa maailmansodassa kuuluisa Stalingradin taistelu elokuusta 1942 helmikuuhun 1943, jolloin kaupunki tuhoutui täysin, mutta se rakennettiin uudestaan vuosina 1946–58.^[8] Taistelussa kuoli noin 1,5 miljoonaa ihmistä ja se on yksi kaikkein aikojen eniten uhreja sotatoimissa vaatineista yksittäisistä taisteluista. Voittoa tässä taistelussa pidettiin Neuvostoliitossa erittäin keskeisenä, eikä aivan vähäinen merkitys ollut sillä, että valtion johtajan nimeä kantava kaupunki ei joutunut saksalaisten käsiin.^[11]

Taistelun johdosta Neuvostoliiton korkein neuvosto nimesi Stalingradin 8. toukokuuta 1965 sankarikaupungiksi (город-герой).^[9] Britannian kuningas Yrjö VI myönsi sille jalokivin koristellun miekan. Pariisissa on Stalingradin mukaan nimetty ainakin tori ja metroasema. Sodan jälkeen Mamajevin kurgaani -kukkulalle pystytettiin kuuluisa patsas Äiti synnyinmaa.

Vuonna 1961 nimeksi vaihdettiin Volgograd osana Nikita Hruštšovin destalinisaatiokampanjaa ja alueen nimeksi tuli Volgogradin alue.^[8] Päätös on edelleen kiistanalainen ja sen peruuttamista on vaadittu. Vaikka Stalinia on syytetty lähes 30 miljoonan oman neuvostokansalaisen surmista esimerkiksi Gulag-vankileirien ja ukrainalaisten Holodomor-nälänhädän välityksellä, hän nousi esimerkiksi vuonna 2008 koko Venäjän kattaneessa hyvin laajoissa mielipidekyselyssä kaikkien aikojen 3. merkittävämmäksi venäläiseksi henkilöksi. Vuonna 2013 Volgogradin kaupunki päätti käyttää itsestään nimeä Stalingrad vuosittain viiden päivän ajan Suuren Isänmaallisen sodan muistoksi voitonpäivästä, 9. toukokuuta alkaen.^[11]

Vuonna 2013 Volgogradissa tapahtui kolme terrori-iskuina tutkittavaa tekoa, joista ainakin kahta pidettiin pohjoiskaukasialaisten tekemänä itsemurhaiskuna. Lokakuun 21. päivänä 2013 räjähti pommi linja-autossa, jonka tuloksena seitsemän henkeä kuoli ja useat muut noin 40 matkustajasta haavoittuivat. Viranomaiset pitivät tätä dagestanilaisen naispuolisen itsemurhapommittajan tekona.^[12][13]

Joulukuun 29. päivänä 2013 itsemurhapommittaja räjäytti pommin kaupungin päärautatieasemalla (Volgograd-1), aseman turvatarkastuspisteellä. Tämän terrori-iskun seurauksena menehtyi ainakin 17 henkeä ja noin 50 haavoittui. Itse räjähdyspaikalla kuoli 14 henkeä ja sairaalassa oli menehtynyt kolme vakavasti haavoittunutta.^[14][15][16] Tapahtumaa tutkittiin terroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetusrikoksena.^[16][17] Viranomaisten mukaan ilman rautatieaseman turvatoimia tuho ja surmansa saaneiden määrä olisi voinut olla paljon suurempi, sillä asemahalli oli tuolloin täynnä uudenvuoden viettoon aikovia matkustajia. Turvallisuustarkastuspistettä lähestyneen naisen kerrottiin laukaisseen pommivyönsä hermostuttuaan metallipaljastimien vierellä olevien poliisien lähestyttyä epäilyttävää naista.^[18]

Jo runsaan neljän tunnin kuluttua jotkut viranomaiset tunnistivat tekijäksi tšetšenialaisen naishenkilön. Toisissa lähteissä mahdollista tekijää luonnehdittiin dagestanilaiseksi, aiemmin surmansa saaneen miesterroristin leskeksi. Räjähdyksen voimaa luonnehdittiin suureksi, määrän katsottiin vastaavan lähes 10 kiloa TNT:tä ja mukana oli myös tuhovoimaa lisänneitä metallikappaleita. Muutamaa tuntia myöhemmin, kun paikalta oli löydetty räjähtämätön käsikranaatti, terroriteon toiseksi mahdolliseksi tekijäksi lisättiin tuolloin vielä tunnistamaton mieshenkilö. ^[14][15]

Joulukuun 30. päivänä 2013 uutisoitiin uudesta, mieshenkilön edellispäivän kaltaisella, noin neljän trotyylikilon räjähdysainemäärää vastaavalla pommilla toteuttaman itsemurhaiskun aiheuttamasta räjähdyksestä. Isku toteutettiin maanantaiaamun ruuhka-aikaan johdinautossa. Maanantai-iltaan mennessä kuolleiden määräksi oli vahvistunut 14 tai 15, joista 12 kuoli tapahtumapaikalla. Sairaalahoitoon oli viety lisäksi 27 henkeä kaikkiaan 41 loukkaantuneesta. ^[19][20] Viranomaiset tutkivat tapahtumaa edellispäivän pommi-iskun tapaan terroritekona ja aseiden tai räjähdysaineiden salakuljetuksena. Pommittajan henkilöllisyyttä yritettiin selvittää geenitestien avulla. ^[21][22]

Oheinen taulukko kuvaa Volgogradin väkiluvun kehitystä. Vuoden 1840 luku on Venäjän imperiumin kaupunkitilastosta, eikä ole varsinaisen väestönlaskennan luku. Kaupunki oli tuolloin nimeltään Tsaritsyn.^[23] Ensimmäinen koko Venäjän kattanut väestönlaskenta tehtiin vuonna 1897, jolloin Tsaritsyn oli Saratovin kuvernementin (Саратовская губерния) kihlakuntakaupunki.^[24]

Volgograd on Rostov-na-Donun ohella Venäjän eteläosien toinen miljoonakaupunki, vuoden 2010 väestönlaskennan aikaan kaupungissa asui 1 021 215 henkeä.^[1]

Volgograd on teollisuuskeskus. Teollisuudenhaaroihin kuuluu laivanrakennus, öljynjalostus, teräs- ja alumiinituotanto, koneenrakennus ja ajoneuvot ja kemianteollisuus. Lähellä kaupunkia sen pohjoispuolella on Euroopan suurimpiin kuuluva vesivoimala Volgan vesivoimalaitos. Lisäksi kaupungissa toimii maakaasua käyttävä lämpövoimalaitos Volga-TPP ja öljynjalostamon jäteöljyjä hyödyntävä Volga TPP-2 -voimala.^[8]

Kaupunki on rautateiden risteysasema, josta on rautatiet Moskovaan, Ukrainan Donbassiin, Kaukasiaan (päärata Bakusta Astrahanin kautta Volgogradiin) ja Siperiaan. Kaupungin kaukoliikenteen rautatieasema on nimeltään Volgograd-1 ja lähiliikenteen keskus on Volgograd-2 (edellisestä 4 km lounaaseen); miljoonakaupungissa on useita pienempiä, erityisesti lähiliikennettä palvelevia asemia.^[32]

Myös monet tärkeät maantiet Venäjän eteläosista ja Kaspianmeren maista Moskovaan kulkevat Volgogradin kautta. Maantieyhteyksistä merkittävimpiin kuuluu Keski-Euroopasta Kiovan ja Harkovan kautta Volgogradiin saapuva ja edelleen Astrahaniin jatkava Eurooppatie E40 (Kiova-Volgograd 1273 km, Volgograd Astrahan 394 km). Venäjällä tämä maantie tunnetaan valtatie M6:na. Toinen kaupunkiin johtava Eurooppatie on E119 (valtatie M6, Moskova–Volgograd–Astrahan). Pääkaupunki Moskovasta on sitä tietä pitkin 981 kilometriä Volgogradiin.^[7]

Kaupunki on lisäksi jokiliikennekeskus, josta pääsee vesitse Itämerelle, Keski-Venäjälle, Kaspianmerelle ja Mustallemerelle. Kaupungin eteläosista lähtee kauppamerenkululle tärkeä, Volgan–Donin kanava.^[7][6]

Kaupungissa on pikaraitiotielinja (Metrotram), jonka asemista muutama on maan alla.

Volgogradin kansainvälinen lentoasema (Gumrak) sijaitsee noin 15 kilometriä kantakaupungista luoteeseen.^[33]

• 
  Volgogradin päärautatieasema Volgograd-1.
• 
  Volgogradin pikaraitiotien maanalainen asema "Leninin aukio".
• 
  Johdinlinja-auto eli trollikka Volgogradissa.
• 
  Volgogradin jokiliikenteen matkustajaterminaali.
• 
  Lentokenttärakennus.
• 
  Satelliittikuva Volgogradin alueesta; kaupunki sijaitsee Volgan mutkan länsirannalla.
• 
  Puna-armeijan mukaan nimettyä Volgogradin kaupunginosaa.
• 
  Volgogradin traktoritehtaan telaketjutraktoreita käytetään lumi- ja maansiirtotöissä. Sodan aikana tehdas valmisti tankkeja.
• 
  Uuden kokeilevan teatterin rakennus.
• 
  Volgogradin planetaario.
• 
  Stalingradin taistelun valtionmuseo.

Kaupungin koulutustarjontaan kuuluu Volgogradin valtionyliopisto, valtion teknillinen yliopisto, lääketieteellinen yliopisto, teollisuusyliopisto ja pedagoginen yliopisto.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volgograd Wikimedia Commonsissa

• Kaupungin sivusto