Whiplash (elokuva)
Whiplash | |
---|---|
Ohjaaja | Damien Chazelle |
Käsikirjoittaja | Damien Chazelle |
Tuottaja |
|
Säveltäjä | Justin Hurwitz |
Kuvaaja | Sharone Meir |
Leikkaaja | Tom Cross |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä | Sony Pictures Classics InterCom Netflix |
Ensi-ilta |
|
Kesto | 106 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 3,3 miljoonaa dollaria |
Tuotto | 49 miljoonaa dollaria[2] |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Whiplash on vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Damien Chazellen ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva. Se kertoo menestystä janoavasta nuoresta ja kunnianhimoisesta jazz-rumpali Andrew’sta (Miles Teller), jonka vaativa soitonopettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) ottaa mukaan johtamaansa yhtyeeseen.[1]
Elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 16. tammikuuta 2014. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli 23. tammikuuta 2015.
J. K. Simmons palkittiin roolistaan parhaan miessivuosan Oscarilla, Golden Globella, Baftalla ja SAG-palkinnolla. Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta parhaasta elokuvasta, miessivuosasta, sovitetusta käsikirjoituksesta, leikkauksesta ja äänityksestä.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Andrew Neiman (Miles Teller) on 19-vuotias kunnianhimoinen jazzrumpali, joka saa ilokseen kuulla, että hänen musiikkiopistonsa arvostettu opettaja Terence Fletcher (J. K. Simmons) haluaa hänet mukaan koulun yhtyeeseen. Andrew saa pian huomata, että Fletcherin opetusmetodit ovat vähintäänkin kyseenalaiset: pelolla luokkaansa hallitseva Fletcher ei epäröi käyttää sekä henkistä että fyysistäkin väkivaltaa saadakseen oppilaansa ajettua haluamiinsa tuloksiin.
Aluksi Andrew saa tyytyä vararumpalin rooliin, mutta erään jazzkilpailun tauolla yhtyeen varsinainen rumpali kadottaa nuottinsa. Andrew kertoo muistavansa Whiplash-kappaleen ulkoa ja Fletcher antaa hänen soittaa kilpailussa. Esitys onnistuu erinomaisesti ja Andrew saa jatkaa yhtyessä aiemman rumpalin paikalla. Pian tämän jälkeen Fletcher antaa Andrewin paikan tylysti uudelle tulokkaalle, mikä ajaa Andrewin harjoittelemaan niin paljon, että hänen kätensä menevät verille. Andrewin yksityiselämä kärsii yhä enemmän hänen yrittäessään tehdä vaikutusta Fletcheriin: hän jättää tyttöystävänsä Nicolen voidakseen omistaa kaiken aikansa rummuille.
Vaikeuksien kautta Andrewin onnistuu saada paikkansa takaisin yhtyeessä, mutta matkalla uuteen kilpailuun hänen bussinsa hajoaa. Andrew vuokraa nopeasti auton, mutta ajaa pian kolarin. Pahasti loukkaantuneena Andrew saapuu konserttisaliin ja yrittää parhaansa, mutta ei suoriudu Caravan-kappaleesta riittävän hyvin auto-onnettomuudessa saamiensa vammojen takia. Fletcher ilmoittaa Andrewin uran yhtyeessään olevan ohi. Tästä raivostuneena Andrew hyökkää Fletcherin kimppuun, ja erotetaan Shafferin musiikkiopistosta.
Andrew saa pian kuulla, että Sean Casey, yksi Fletcherin entisistä oppilaista, on tehnyt itsemurhan kärsittyään pitkään ahdistuksesta ollessaan Fletcherin oppilaana. Fletcher itse oli väittänyt Seanin kuolleen auto-onnettomuudessa. Sekä Seanin vanhemmat että Andrewin isä haluavat estää Fletcheriä opettamasta enää koskaan, ja Andrew päättää todistaa Seanin vanhempien oikeusjutussa Fletcheriä vastaan nimettömänä, mikä johtaa Fletcherin erottamiseen Shafferista.
Paljon myöhemmin rumpuharrastuksesta luopunut Andrew tapaa Fletcherin sattumalta jazzklubilla. Paljon aiempaa mukavamman oloinen Fletcher ehdottaa, että Andrew tulisi soittamaan tuttuja kappaleita hänen uuteen yhtyeeseensä eräillä jazzfestivaaleilla. Andrew suostuu, mutta sekunteja ennen esitystä Fletcher paljastaa Andrewille tietävänsä, että hän on syyllinen Fletcherin työpaikan menetykseen. Fletcherin yhtyeen ohjelmassa on Andrewille täysin tuntemattomia kappaleita, ja yhden epäonnistuneen numeron jälkeen Andrew poistuu lavalta murtuneena. Pian hän kuitenkin palaa lavalle ja alkaa soittaa Caravan-kappaletta Fletcherin järkytykseksi. Hän ohjaa muun yhtyeen mukaan ja Fletcherin ei auta kuin seurata vierestä. Kappaleen jälkeen Andrew jatkaa vielä omaa rumpusooloaan, ja Fletcher alkaa alkujärkytyksensä jälkeen opastaa Andrewia.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miles Teller | … | Andrew Neiman |
J. K. Simmons | … | Terence Fletcher |
Paul Reiser | … | Jim Neiman |
Melissa Benoist | … | Nicole |
Austin Stowell | … | Ryan Connolly |
Nate Lang | … | Carl Tanner |
Chris Mulkey | … | setä Frank |
Jayson Blair | … | Travis |
Charlie Ian | … | Dustin |
Kavita Patil | … | Sophie |
Kofi Siriboe | … | Greg |
Suanne Spoke | … | täti Emma |
April Grace | … | Rachel Bornholdt |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dome Aki Lehti | [3] | |
Episodi Heli Metsätähti | [4] | |
Filmgoer Jussi Toivola | [5] | |
Helsingin Sanomat Pertti Avola | [6] | |
Hufvudstadsbladet Hans Sundström | [7] | |
Iltalehti Tuomas Riskala | [8] | |
Ilta-Sanomat Tarmo Poussu | [9] |
Elokuva on saanut ylistävän vastaanoton kriitikoilta. Rotten Tomatoes -sivuston mukaan 223 arvostelun perusteella laskettuna kriitikoiden arvosteluista 95 prosenttia oli positiivisia.[10] Metacritic-sivuston mukaan 49 arvostelun perusteella elokuva on saanut 88/100 pistettä.[11]
Helsingin Sanomien Pertti Avola kirjoittaa arvostelussaan ohjaaja Damien Chazellen tehneen "erinomaisen intensiivisen ja koukuttavan draaman kunnianhimosta, peräänantamattomuudesta ja unelmien hinnasta. Elokuvan lopussa Ellington -klassikko Caravan nousee aivan uusiin sfääreihin, salpaa hengen. Siinä on sellaista hallittua tunnevoimaa, jota harvoin elokuvissa näkee."[6] Episodin Heli Metsätähti antoi elokuvalle täydet viisi tähteä ja kirjoittaa arvostelussaan, että "Whiplash on omaa luokkaansa ja 2000-luvun hienointa amerikkalaista elokuvaa."[4]
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palkinnot ja ehdokkuudet | |||
---|---|---|---|
Palkinto | Kategoria | Ehdokas | Tulos |
Oscar[12] | Paras elokuva | Jason Blum, Helen Estabrook ja David Lancaster | Ehdokkuus |
Paras miessivuosa | J. K. Simmons | Voitto | |
Paras sovitettu käsikirjoitus | Damien Chazelle | Ehdokkuus | |
Paras leikkaus | Tom Cross | Voitto | |
Paras äänitys | Craig Mann, Ben Wilkins ja Thomas Curley | Voitto | |
Golden Globe[13] | Paras miessivuosa | J. K. Simmons | Voitto |
Bafta[14] | Paras miessivuosa | J. K. Simmons | Voitto |
Paras leikkaus | Tom Cross | Voitto | |
Paras äänitys | Thomas Curley, Ben Wilkins, Craig Mann | Voitto | |
Paras alkuperäinen käsikirjoitus | Damien Chazelle | Ehdokkuus | |
Paras ohjaus | Damien Chazelle | Ehdokkuus | |
Screen Actors Guild Awards[15] | Paras miessivuosa | J. K. Simmons | Voitto |
Writers Guild of America -palkinto[16] | Paras alkuperäinen käsikirjoitus | Damien Chazelle | Ehdokkuus |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Whiplash Finnkino. Arkistoitu 3.2.2015. Viitattu 18.1.2015.
- ↑ Whiplash (2014) Box Office Mojo. Viitattu 18.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Lehti, Aki: Klassikkoainesta oleva Whiplash on aivan syystäkin viiden Oscarin ehdokas Dome.fi. 21.1.2015. Arkistoitu 23.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ a b Metsätähti, Heli: Whiplash Episodi. 20.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ Toivola, Jussi: Whiplash Filmgoer. 20.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ a b Pertti, Avola: Whiplash ottaa rinnuksista ja naulitsee elokuvateatterin penkkiin Helsingin Sanomat. 22.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ Sundström, Hans: Monsterlärare skapar mästare. Hufvudstadsbladet, 23.1.2015, s. 25.
- ↑ Riskala, Tuomas: Rummuta tai kuole Iltalehti. 22.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ Poussu, Tarmo: Whiplash - lue IS:n arvio elokuvasta Ilta-Sanomat. 23.1.2015. Arkistoitu 23.1.2015. Viitattu 23.1.2015.
- ↑ Whiplash (2014) Rotten Tomatoes. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Whiplash Metacritic. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi)
- ↑ ‘Birdman,’ ‘Grand Budapest Hotel’ Top Oscar Nominees Variety. 15.1.2015. Viitattu 16.1.2015. (englanniksi)
- ↑ 2015 Golden Globe Nominations Goldenglobes.com. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Film in 2015 BAFTA Awards. Viitattu 11.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Screen Actors Guild: Nominees Announced for the 21st Annual Screen Actors Guild Awards® sagawards.org. 10.12.2014. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 11.12.2014. (englanniksi)
- ↑ McNary, Dave: ‘Grand Budapest Hotel,’ ‘True Detective’ Top WGA Awards Variety.com. 14.2.2015. Viitattu 15.2.2015. (englanniksi)