Xi Jinping

Xi Jinping
习近平
Xi Jinping vuonna 2024
Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri
15. marraskuuta 2012 –
Edeltäjä	Hu Jintao
Kiinan kansantasavallan 7. presidentti
14. maaliskuuta 2013 –
Pääministeri	Li Keqiang
Varapresidentti	Li Yuanchao Wang Qishan
Edeltäjä	Hu Jintao
Henkilötiedot
Syntynyt	15. kesäkuuta 1953 (ikä 71) Peking
Puoliso	Peng Liyuan
Tiedot
Puolue	Kiinan kommunistinen puolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Xi Jinping (/ˈʃiː tʃinˈpiŋ/; yksink.: 习近平; perint.: 習近平; pinyin: Xí Jìnpíng, [ɕǐ tɕîn pʰǐŋ]; s. 15. kesäkuuta 1953 Peking) on Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri vuodesta 2012 alkaen ja Kiinan presidentti vuodesta 2013 alkaen.^[1]

Xi on pyrkinyt hallituskaudellaan keskittämään valtaa itselleen ja taistelemaan korruptiota vastaan. Xin tavoitteena on Kiina-keskeinen maailmanjärjestys ja puolueen tiukka ote arjesta ja taloudesta: vapaa markkinatalous, kansalaisvapaudet ja ihmisoikeudet nujerretaan. Xin aloittama pitkäjänteinen Vyö ja tie -investointiohjelma kattaa yli 150 valtiota.^[2] Xin on lakimuutoksen myötä mahdollista jatkaa Kiinan johtajana kuolemaansa saakka.

Xi Jinping syntyi Pekingissä vuonna 1953. Hänen isänsä Xi Zhongxun oli taistellut sissijohtajana puhemies Maon rinnalla pitkällä marssilla. Kun Maon johtamat kommunistit olivat ottaneet Kiinassa vallan, Xi Zhongxunista oli tullut Kiinan varapääministeri. Hänen vaimonsa, Xi Jinpingin äiti Qi Xin, sai opettajan paikan Kiinan kommunistisen puolueen puoluekoulusta. Xi Jinping sai näin elää etuoikeutetun lapsuuden ja käydä eliittikoulua keisarillisen Zhongnanhain palatsin lähellä.^[3]

Xi Zhongxun joutui epäsuosioon, kun Xi Jinping oli yhdeksänvuotias. Hän oli kirjoittanut romaanin vallankumouksellisesta Liu Zhidanista, ja Maolle kerrottiin, että kirja esitti Liun liian ylistävään sävyyn. Xi julistettiin salaliiton johtajaksi, ja hän joutui kotiarestiin. Myöhemmin hänet karkotettiin vangiksi Pekingin ulkopuolelle ja pahoinpideltiin. Xin vanha ystävä, pääministeri Zhou Enlai, haetutti kuolemanvaarassa olleen Xin takaisin Pekingiin ja vangitutti hänet kahdeksaksi vuodeksi. Kulttuurivallankumouksen alussa vuonna 1966 myös 13-vuotias Xi Jinping pidätettiin syytettynä pahoista puheista punakaartilaisia ja sitä kautta myös Maoa vastaan. Pidätysaikana Xitä pidettiin nälässä, ja hän joutui toistelemaan sitaatteja Maon puheista.^[4]

Xi Jinping kävi koulunsa loppuun tavallisessa pekingiläisessä koulussa. Hän joutui keskeyttämään koulunkäyntinsä muiden kiinalaisten tavoin, kun Mao sulki kaikki koulut ja yliopistot ja karkotti nuorison maaseudulle uudelleenkoulutukseen. Xi vietti seuraavat vuotensa maatalousprikaatissa Liangjiahen kylässä Shaanxin maakunnan pohjoisosissa. Siellä hän asui paikalliseen tapaan luola-asunnossa sekä teki töitä pelloilla, raahasi kivihiiltä ja rakensi pengerryksiä. Kerran hän pakeni takaisin Pekingiin, mutta hänet otettiin kiinni ja vangittiin puoleksi vuodeksi, minkä jälkeen hän palasi takaisin kylään.^[5]

Xi ei katkeroitunut kohtelustaan. Hän anoi kommunistisen puolueen jäsenyyttä kymmenen kertaa, kunnes vihdoin vuonna 1973 hänet hyväksyttiin puolueen jäseneksi. Xistä tuli 21-vuotiaana maatalousprikaatinsa puoluesolun sihteeri, mikä teki hänestä käytännössä kylänsä johtajan. Xi palasi 22-vuotiaana takaisin Pekingiin. Hän on myöhemmin viitannut niukkuuden vuosiinsa Liangjiahessa ja kertonut oppineensa tuolloin sen, mitä Kiinan kansa tarvitsee. Hän ottikin tehtäväkseen erityisesti köyhyyden poistamisen maaseudulta etenkin koulutuksen avulla.^[6]

Xi opiskeli maineikkaassa Tsinghua-yliopistossa aluksi kemiaa ja marxismia ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi. Hänen isänsäkin vapautettiin vuonna 1978 ja nostettiin suuren Guangdongin maakunnan johtajaksi.^[7]

Yliopiston jälkeen Xi aloitti vuonna 1979 työt Pekingissä keskussotilaskomission johtavan jäsenen Geng Biaon henkilökohtaisena sihteerinä. Hän erosi työstään vuonna 1982 ja siirtyi Zhengdingin piirikuntaan Hebein maakuntaan paikallisen puoluekomitean varajohtajaksi. Vuonna 1985 Xistä tuli Xiamenin kaupungin varapormestari, ja vuoden 1987 jälkeen hän siirtyi syrjäiseen Ningdeen puoluejohtajaksi. Ningdessä hänellä oli tapana ottaa itse vastaan asukkaiden valituksia ja ratkaista ne nopeasti. Hän sai kansallista tunnettuutta paljastettuaan paikallisten virkamiesten korruption.^[8]

Xi nousi vuonna 2002 Zhejiangin maakunnan puoluejohtoon ja muutti Hangzhoun kaupunkiin. Myös Zhejiangissa Xi keskittyi korruption kitkemiseen. Xi nimitettiin 2007 Shanghain puoluejohtajaksi, kun hänen edeltäjänsä Chen Liangyu oli erotettu korruptiosyytteiden takia. Pian sen jälkeen hänet nimitettiin Kiinan politbyroon pysyvään komiteaan ja vuonna 2008 maan varapresidentiksi. Pekingin kesäolympialaisissa 2008 Xi johti valmistelukomiteaa.^[9][10]

Katso myös: Xi Jinping -aate

Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea valitsi Xi Jinpingin 15. marraskuuta 2012 puolueen pääsihteeriksi ja keskussotilaskomission puhemieheksi.^{[11] [10]} Puolueessa oli tuolloin kaksi ryhmittymää, Jiang Zeminin johtama ja Hu Jintaon johtama. Xi ei kuulunut kumpaankaan ryhmittymään, ja lisäksi häntä pidettiin hyvin aikaansaavana virkamiehenä, jonka kanssa kaikki tulivat toimeen. Kiinan presidentiksi Xi nousi 14. maaliskuuta 2013.^[12]

Xi on Kiinan johtajana käynyt alusta asti kovaotteisesti ja näyttävästi korruptiota vastaan. Vuosien 2012–2022 välillä puolitoista miljoonaa korruptoitunutta kiinalaista virkamiestä on tuomittu rangaistukseen, mukaan lukien useita maan ylimmän johdon edustajia. Samalla Xi on puhdistanut puolueen johdon sisäisistä kilpailijoistaan ja estänyt kuppikuntien muodostumisen puolueen sisälle.^[13] Hän on keskittänyt valtaa itselleen luomalla uusia hallintoelimiä.^[14] Xi on myös pyrkinyt armeijan ja epäluotettavana pidetyn oikeuslaitoksen uudistamiseen.^[15] Hän on vangituttanut toisinajattelijoita aiempaa herkemmin.^[16][17][18]

Maosta poiketen Xi siteeraa usein kiinalaisen filosofin Kungfutsen ajatuksia ja viittaa puheissaan ja teoissaan usein Kiinan perinteisiin ja historiaan. Samalla hän on marxisti ja kommunisti, joka haluaa pitää Kiinan yksityisen sektorin tiukasti valtion valvonnassa ja kommunistisen puolueen maan yksinvaltiaana. Xin usein mainitsemat ”neljä perusperiaatetta” ovat sosialistisella reitillä pitäytyminen, kansan demokraattinen diktatuuri, Kiinan kommunistisen puolueen harjoittama johtaminen sekä marxismi-leninismi ja Mao Zedongin ajatukset. Xi korostaa maansa sosialismin kiinalaisia erityispiirteitä, ja Xin valtakaudella kiinalaisista onkin tullut aikaisempaa kansallismielisempiä.^[19] Xin mukaan länsimainen demokratia ei sovellu Kiinaan.^[20]

Xi on johtanut Kiinan kaikenkattavan valvonta- ja sensuurijärjestelmän käyttöönottoa ja laajentamista. Hän otti myös käyttöön ”sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän”, jolla kansalaiset pisteytetään.^[21] Xi on ottanut tiukan linjan muun muassa Tiibetin hengellisen johtajan Dalai-laman puolustajiin ja tiibetiläisiin separatisteihin, Hongkongin demokratialiikkeeseen, Xinjiangin kapinoiviin uiguureihin sekä Taiwaniin, jonka hän katsoo kuuluvan Kiinaan.^[22] Esimerkiksi vuodesta 2017 asti satojatuhansia Xinjiangin uiguureita ja muita muslimivähemmistöjä on internoitu uudelleenkoulutusleireille^[23][24].

Xi on puuttunut Kiinan valtaviin ympäristöongelmiin, joiden ratkaisemista ympäristölakien kiristyksillä hän on kutsunut edellytykseksi puolueen johtoaseman säilyttämiselle sekä sille, että Kiinasta tulee ihmiskunnan johtava valtio.^[25] Xi on myös uudistanut Kiinan liikennettä esimerkiksi laajentamalla maan luotijunaverkostoa.^[26] Xi pani alulle jättimäisen ”Vyö ja tie -aloitteen”, joka yhdistää Kiinan muuhun maailmaan laajoilla kauppareiteillä ja infrastruktuuria kehittämällä.^[27]

Maaliskuussa 2018 Kiinan kansankongressi poisti rajoituksen presidentin valtakausien määrältä. Lakimuutos mahdollistaa Xin jatkamisen Kiinan johtajana kuolemaansa saakka.^[28] Lokakuussa 2022 Xi valittiin kolmannelle viisivuotiskaudelleen pääsihteerinä.^[29]

Xi Jinpingin on sanottu olevan Kiinan johtajana koko maailman vaikutusvaltaisin henkilö. Vähintäänkin hän on Kiinan vahvin johtaja sitten Maon. Xi hallitsee Kiinan massiivista kansan vapautusarmeijaa ja ohjaa maailman toiseksi suurimman talouden kokonaisvaltaista uudistusta.^[30]

Xi kumosi Deng Xiaopingin 1980-luvulla rakentaman vallanjakomallin, jonka oli tarkoitus estää Maon diktatuurin toistuminen. Esimerkiksi keskeisiin tehtäviin oli aiemmin saanut valita enintään 67-vuotiaita. Xi eliminoi vastustajiaan korruptiosyyttein, koska lähes jokainen poliitikko oli tehnyt jotain, ja nimittää tilalle luotettujaan. Xin lähipiiri koostuu ihmisistä, joihin hänellä on pitkä ja koeteltu suhde. Varapresidentti Wang Qishan asui 1970-luvulla Xin kanssa luola-asunnossa, kun Xi oli seitsemän vuotta "uudelleenkasvatettavana". Nyt Jiang Zeminin ja Hu Jintaon siivet eivät pysty edes yhdessä haastamaan Xitä.^[2] Jiang oli johtanut Xihin kohdistuvaa kritiikkiä, mutta hän kuoli marraskuussa 2022.^[2][31]

Xi on jatkanut Maon politiikkaa ja siteeraa toisinaan Maon puheita, mutta hän ei erityisen usein puhu Maosta. Maon henkilökultti on Xin aikana hiljalleen vaihtunut Xin omaan henkilökulttiin, kun Maon kuvat ovat korvautuneet uuden johtajan kuvilla. Xitä kutsutaan Kiinassa esimerkiksi ”Suureksi luotsiksi” ja ”Kansan johtajaksi”, ja kaikki Xin puheet ja ajatukset löytyvät vuonna 2019 julkaistusta, hyvin laajasti Kiinassa ladatusta matkapuhelinsovelluksesta.^[32]

Xitä voi kutsua diktaattoriksi, johtava Kiina-asiantuntija Susan Shirk arvioi The Guardianille. Xin henkilökulttia on vahvistettu, ja demokratia ja ihmisoikeudet ovat heikentyneet. Weibossa kiinalaiset vertasivat maataan Pohjois-Koreaan.^[33][34] Myös Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on kutsunut Xitä diktaattoriksi.^[35][36]

Xi on ollut kahdesti naimisissa. Ensimmäisen liittonsa hän solmi Kiinan Lontoon-suurlähettilään tyttären Ke Xiaomingin kanssa. Liitto päättyi eroon kolmen vuoden jälkeen. Toisen liittonsa Xi solmi vuonna 1987 kuuluisan laulajan Peng Liyuanin kanssa. Liiton alkuvuosina Peng jäi uransa vuoksi asumaan Pekingiin, kun Xi hoiti virkojaan maakunnissa.^[8] Xin ja Pengin vuonna 1992 syntynyt tytär Xi Mingze on opiskellut joidenkin tietojen mukaan Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.^[10]

• Olympic Order (KOK, 2013)^[37]
• Vapauttajan ritarikunta (Venezuela, 2014)^[38]
• José Martín ritarikunta (Kuuba, 2014)^[39]
• Pakistanin puolikuu (Pakistan, 2015)^[40]
• Kuningas Abdulazizin ritarikunta (Saudi-Arabia, 2016)^[41]
• Serbian tasavallan ritarikunta (Serbia, 2016)^[42]
• Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä, 2017)^[43]
• Zayedin ritarikunta (Yhdistyneet Arabiemiraatit)^[44]
• Leijonan kansallinen ritarikunta (Senegal, 2018)^[45]
• Vapauttaja kenraali San Martínin ritarikunta (Argentiina, 2019)^[46]

• Aust, Stefan & Geiges, Adrian: Uusi keisari Xi Jinping. (saksankielinen alkuteos Xi Jinping – der mächtigste Mann der Welt, 2021) Suomentanut Ristolainen, Sari. Bazar, 2022. ISBN 978-952-376-834-5

• Pitkänen, Ari-Joonas; Puranen, Matti; Taskinen, Mika-Matti; Vartiainen, Niko: Kiina Xi Jinpingin aikakaudella. Teos, 2023. ISBN 978-952-363-287-5

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Xi Jinping Wikimedia Commonsissa