Ydinasevakoilu

Ydinasevakoilu tarkoittaa ydinaseita koskevan salaisen informaation luovuttamista toisten valtioiden käyttöön. Ydinaseiden tuhovoiman vuoksi niitä pidetään yleensä kaikkein tärkeimpinä valtionsalaisuuksina. Ydinaseisiin on koko niiden olemassaolon ajan liittynyt useita vakoilutapauksia.

Manhattan-projektin aikana tuli esiin useita vakoilutapauksia, joissa tiedemiehet tai teknikot välittivät pommin kehityksestä ja rakenteesta tietoja Neuvostoliittoon. Useimmat tapauksista tulivat esiin 1950-luvulla.^[1] Tuolloin Yhdysvalloissa vallitsi antikommunistinen vastainen mieliala, joten tapausten varsinaisten tapahtumien kulku on kiistanalainen.

Eräs tunnetuimpia tunnustettuja Manhattan-projektin vakoilutapauksia liittyi brittifyysikko Klaus Fuchs välittämiin tietoihin.^[1] Siitä missä määrin vakoilusta oli hyötyä Neuvostoliiton ydinaseohjelmalle, on eri näkemyksiä. Epäselvää on miten Fuchsin hyvin teoreettiset tiedot auttoivat ydinaseiden kehittämisessä. Kuitenkin se tapa, jolla ohjelman johtajat Igor Kurtšatov ja Lavrenti Berija käyttivät tietoja on johtanut näkemykseen, jonka mukaan tiedot eivät nopeuttaneet kehitystyötä. Näkemyksen mukaan Berija ja Kurtšatov käyttivät tietoja pääasiassa omien tiedemiestensä tekemien päätelmien tarkistamiseen, eivätkä he antaneet tietoja tutkijoiden käyttöön. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Neuvostoliiton ydinaseohjelman suurimmat hankaluudet eivät niinkään liittyneet itse aseen suunnitteluun vaan fissioon tarvittavien materiaalien hankintaan. Neuvostoliitolla ei ohjelman alussa ollut käytössään uraanivarastoja.

Vuonna 1986 Dimonan tutkimuslaitoksessa työskennellyt teknikko Mordechai Vanunu paljasti Israelin ydinaseohjelman Britannian lehdistölle vahvistaen yleisen käsityksen siitä, että Israelilla oli pitkälle kehittynyt ydinaseohjelma.^[2] Mossadille työskennellyt nainen houkutteli Vanunun Italiaan, jossa hänetkaapattiin ja salakuljetettiin Israeliin. Siellä hänet tuomittiin maanpetoksesta ja vakoilusta pitkään vankeuteen.^[2] Israel ei kuitenkaan vahvistanut tai kiistänyt ydinaseohjelman olemassaoloa.

Vanunun osallistumisesta vakoiluun on eri näkemyksiä. Vanunu itse sanoo halunneensa paljastaa salaisen ja laittoman toiminnan, mutta hänen vastustajansa pitävät häntä petturina.

Vuonna 1999 Yhdysvaltain edustajainhuoneen raportti paljasti Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisten uskovan, että Kiinan kansantasavalta vakoili Yhdysvaltain ydinaselaboratorioita. Raportin mukaan Kiina oli onnistunut hankkimaan salaiseksi luokiteltuja tietoja kaikista Yhdysvaltain kehittyneimmistä ydinasekärjistä 1970-luvulta alkaen. Yhdysvaltain viranomaiset olivat ilmeisesti melko tietämättömiä ydinvakoilusta vuoteen 1995 saakka.^[3]

Raportin tutkimukset ja The New York Times -sanomalehden paljastusartikkeli maaliskuussa 1999 johtivat Los Alamosissa työskennelleen Wen Ho Leen pidätykseen. Leetä lopulta kuitenkin syytettiin ainoastaan tietojen väärinkäsittelystä.^[4]

Uudemman Yhdysvalloissa tehdyn selvityksen mukaan Kiinan vakoilu on ollut vuosina 2000-2022 pitkäkestoista ja määrältään laajempaa kuin Neuvostoliiton aikoinaan tekemä vakoilu. 2000-luvulla Kiinan vakoilu on ollut sekä kaupallista vakoilua suuryrityksiin, teollisuuteen ja tutkimuslaitoksiin suuntautuen (esimerkiksi autoteollisuuden ja tietotekniikan toimialoilla) että turvallisuuteen ja sotilaalliselle sektorille suuntautunutta vakoilua. Myös ydin- ja ohjustekniikka sekä asejärjestelmiä on vakoiltu 2000-luvulla.^[5] Erityisesti 2010-luvulta lähtien hyvin huomattavan osan vakoilusta ovat tehneet Kiinan valtion omat tai tukemat hakkerit tietoteknisin keinoin.^[5]

Tammikuussa 2004 Pakistanilainen ydinfyysikko, tohtori Abdul Qadeer Khan (1936–2021) tunnusti myyneensä ydinaseteknologiaa Libyaan, Iraniin ja Pohjois-Koreaan.^[6] Khan myi uraanin rikastamisessa käytettävien kaasusentrifugien piirustuksia, kiinalaisia ydinkärkien suunnitelmia ja myi myös valmiita sentrifugeja. Khanin vei alankomaalaisesta uraaninrikastamislaitoksesta kaasusentrifugin suunnitelmat ja käyttäneen näitä Pakistanin ydinaseohjelman aloittamiseksi.^[6] Khan pidätettiin 31. tammikuuta 2004 ydinteknologian välittämisestä muihin maihin. Helmikuun 4. päivänä hän kertoi Pakistanin televisiolle nauhoitetussa kannanotossaan ottavansa täyden vastuun toimistaan. Seuraavana päivänä Pakistanin presidentti Pervez Musharraf ilmoitti armahtaneensa Khanin, mutta tämä joutui jäämään kotiarestiin vuoteen 2009 saakka.^[6] Pakistanin valtio kiistää osallistuneensa vakoiluun, mutta kieltäytyy luovuttamasta Khania Kansainvälisen atomienergiajärjestön kuulusteltavaksi.

• Ethel ja Julius Rosenberg

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Nuclear espionage