Šamanismi
Šamanismi[1] (rinnakkainen muoto samanismi[2]) tarkoittaa hengellistä kulttuuria, jossa šamaanilla on keskeinen osa.[3] Šamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä yliluonnollisia taitoja. Šamaani on usein parantaja ja ennustaja, hän neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.[4]
Šamanismiin liittyy usein muuntuneiden tajunnantilojen käyttö yhteytenä henkimaailmaan. Joskus henkimaailmaan pyritään myös unessa. Transsitilaa haetaan muun muassa rummuttamalla, rytmikkäällä musiikilla ja laululla, toistuvilla tanssiliikkeillä ja muilla toistuvilla rituaaleilla.[4]
Šamanismin esiintyminen maailmassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähes kaikilla maapallon pohjoisilla alueilla, havumetsävyöhykkeestä arktisiin alueisiin, harjoitetaan šamanismia. Šamanismia tunnetaan Euraasiassa Skandinaviasta Tyynellemerelle ja Japaniin, Pohjois-Amerikassa intiaanien keskuudessa ja inuittien keskuudessa Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa. Sana šamaani on peräisin Siperian evenkeiltä.[4] Suomalaisten tai laajemmin itämerensuomalaisten keskuudesta ei tunneta varsinaiselle pohjoiselle šamanismille suoraan verrannollisia ilmiöitä – kylläkin sellaisten mahdollisia jäänteitä.[5]
Šamanismia esiintyy myös elinvoimaisena korealaisten keskuudessa. Etelä-Koreassa siitä käytetään nimitystä Musok eli mudang-menot. Etelä-Koreassa arvioitiin vuonna 1972 olevan mudang eli šamaaneja noin 0,3 prosenttia väestöstä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kena, Kirsti: Kaukoidän teologian näkökulmia. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 181) Jyväskylä: Gummerus, 1993. ISBN 951-9111-93-X
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ šamanismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ samanismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ a b c Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 10. osa, Rad–Sio. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-07249-4
- ↑ Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6
- ↑ Kena 1993.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Drury, Nevill: Šamanismi. ((The elements of shamanism, 1989.) Suomentanut Eero Mänttäri) Hämeenlinna: Karisto, 1993. ISBN 951-23-3309-0
- Hoppál, Mihály: Šamaanien maailma. (Suomentanut Juhani Huotari) Jyväskylä: Atena, 2003. ISBN 951-796-299-1
- Ohlmarks, Åke: Studien zum Problem des Schamanismus. Lund: Universitas Regia Lundensis, 1939.
- Pentikäinen, Juha: Samaanit: Pohjoisten kansojen elämäntaistelu. Helsinki: Etnika, 1998. ISBN 951-97889-1-3
- Remes, Marjo: Katseen kulttuuriset rajat: Shamanismista uusshamanismiin. (Väitöskirja, Lapin yliopisto, Acta Universitatis Lapponiensis 87) Rovaniemi: Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-974-9
- Siikala, Anna-Leena: Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 (2. tarkistettu painos 1994). ISBN 951-717-704-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Šamanismi Wikimedia Commonsissa
- Sari Östman: Kun loitsijat vielä loveen lankesivat – shamanistisen maailmankuvan käsikirja. Kirja-arvostelu teoksesta: Siikala, Anna-Leena: Suomalainen shamanismi – mielikuvien historiaa. SKS, 2017. (Agricolan kirja-arvostelut 30.10.2017)
- Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry..
- Thuleian Tupa: Shamanismi.
- Piia Simola: Tällainen on oikea shamaani. Studio55.fi 6.11.2012.
|