American Idol

American Idol
American Idolin logo
Tyyli	Tosi-tv
Kestoaika	Yleensä 1–2 tuntia
Luoja(t)	Simon Fuller
Pääosissa	Juontajat: Ryan Seacrest (2002–) Brian Dunkleman (2002) Tuomarit: Katy Perry, Luke Bryan ja Lionel Richie (2018–) Jennifer Lopez (2011–2012, 2014–2016) Keith Urban (2013–2016) Harry Connick, Jr. (2014–2016) Randy Jackson (2002–2013) Mariah Carey (2013) Nicki Minaj (2013) Paula Abdul (2002–2009) Simon Cowell (2002–2010) Kara DioGuardi (2009–2010) Ellen DeGeneres (2010) Steven Tyler (2011–2012)
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Alkuperäiskieli	englanti
Verkko	Fox (2002–2016), ABC (2018–)
Esitetty	11. kesäkuuta 2002 –
Jaksoja	25 (1. kausi) 38 (2. kausi) 40 (3. kausi) 42 (4. kausi) 41 (5. kausi) 41 (6. kausi) 42 (7. kausi) 40 (8. kausi) 43 (9. kausi) 39 (10. kausi) (11. kausi)
Aiheesta muualla
IMDb
Infobox OK

American Idol (aiemmalta nimeltään American Idol: The Search for a Superstar) on vuosina 2002–2016 ja uudelleen vuodesta 2018 alkaen esitetty yhdysvaltalainen laulajien kykyjenetsintä- ja televisio-ohjelma, joka perustuu brittiläiseen formaattiin Pop Idol. Ohjelman kehitti televisio- ja levytuottaja Simon Fuller. Fox-televisiokanava esitti American Idolia Yhdysvaltain televisiossa sen 15 ensimmäistä tuotantokautta vuosina 2002–2016. Viidennentoista tuotantokauden jälkeen ohjelman teko lopetettiin.^[1] ABC osti ohjelman oikeudet vuonna 2017.^[2] Sarjan 16. esityskausi alkoi ABC-kanavalla maaliskuussa 2018.^[3]

Kilpailussa olevat tuomarit seulovat kymmenien tuhansien joukosta mielestään lahjakkaimmat ja kiinnostavimmat laulajat. Ohjelmassa on kolme tai neljä tuomaria, joiden joukossa on usein ollut viihdemaailman tähtiä. Juontajana on toiminut alusta asti Ryan Seacrest. Ohjelman alussa tuomarit valitsevat kilpailijoita jatkoon, mutta ohjelman edetessä valinta siirtyy katsojille, jotka valitsevat lopullisen voittajan.

Ohjelman katsojamäärä Yhdysvalloissa oli parhaimmillaan vuonna 2006, jolloin sitä seurasi keskimäärin yli 30 miljoonaa katsojaa jaksoa kohti. Vuonna 2014 katsojamäärä oli pudonnut 10 miljoonaan.^[4]

Formaatin suomalaisversio on Idols.

• Katy Perry kaudesta 16 alkaen
• Luke Bryan kaudesta 16 alkaen
• Lionel Richie kaudesta 16 alkaen

• Simon Cowell on Pop Idolissakin mukana ollut "ilkeä tuomari", joka tunnetaan suorapuheisesta kritiikistään. Hän esimerkiksi sanoi alkukarsinnoissa "ei" kakkoskaudella toiseksi sijoittuneelle Clay Aikenille ja viitoskauden voittajalle Taylor Hicksille. Cowell lopetti tuomaroinnin 9. kauden jälkeen.
• Paula Abdul edustaa "sympaattisen tuomarin roolia" raadissa. Abdul lopetti tuomaroinnin 8. kauden jälkeen.
• Kara DioGuardi toimi tuomariston jäsenenä 8. ja 9. kauden ajan. Hän on kirjoittanut musiikkia monelle suositulle naislaulajalle.
• Ellen DeGeneres on talkshow-juontaja, joka oli tuomaristossa American Idolin 9. kaudella.
• Steven Tyler on Aerosmithin laulaja, joka vaikutti tuomaristossa 10. ja 11. kauden ajan.
• Randy Jackson on musiikkituottaja ja basisti, joka on soittanut muun muassa Jean-Luc Pontyn ja Journeyn kanssa, sekä toiminut sessiomuusikkona useissa amerikkalaisyhtyeissä. Toimi tuomarina kausina 1–12.
• Mariah Carey on yhdysvaltalainen pop-laulaja, säveltäjä, tuottaja ja näyttelijä, joka oli tuomarina kaudella 12 vuonna 2013.
• Nicki Minaj on yhdysvaltalainen rap/R&B-artisti. Räväkästä tyylistään tunnettu Nicki oli tuomarina kaudella 12 vuonna 2013.
• Keith Urban on australialainen country-laulaja ja laulunkirjoittaja. Tuomarina kaudet 12–15.
• Jennifer Lopez on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä. Oli tuomarina kaudet 10 ja 11 sekä 13–15.
• Harry Connick, Jr. on yhdysvaltalainen jazz-muusikko ja näyttelijä. Tuomarina kaudet 13–15.

Neljännellä kaudella koelauluihin otettiin mukaan vierailevia tuomareita. Heitä olivat muun muassa Gene Simmons, LL Cool J, Kenny Loggins ja Brandy. Yhdeksännellä kaudella tuomaristossa nähtiin mm. Victoria Beckham, Katy Perry ja Avril Lavigne.

Ohjelmaa on juontanut alusta asti Ryan Seacrest. American Idolin ensimmäisellä tuotantokaudella hänen juontajaparinaan toimi Brian Dunkleman, joka kuitenkin lopetti ohjelman juontamisen siihen.

Kunkin tuotantokauden alussa käydään koelaulut, joissa tuomarit ja mahdollinen vieraileva tuomari arvioivat tuhansia koelaulajia ympäri Yhdysvaltoja. Hollywoodiin pääsee keskimäärin 20–40 laulajaa paikkakuntaa kohden. Koelaulut pidetään yleensä suurissa kokoontumistiloissa, joihin kaikki halukkaat mahtuvat jonottamaan. Kauden aikana arvioidaan keskimäärin hieman alle 100 000 koelaulajaa ja kaikkina aikoina kokelaita on ollut lähes puoli miljoonaa. Kaikki eivät kuitenkaan pääse tuomareiden eteen, sillä alustava raati valitsee tuhansien kokelaiden keskuudesta vain osan laulutaidon tai yleisen mielenkiinnon perusteella ja vain näillä valituilla on mahdollisuus päästä televisioon. Sitten tuottajat valitsevat joukosta mielestään sopivat esiintyjät. Esiintyessään tuomareille he joutuvat laulamaan ilman säestystä. Koelauluja järjestetään joka kaudella noin seitsemässä osavaltiossa, joissa osallistujamäärä vaihtelee välillä 5 000 – 20 000. Hollywoodiin valitaan yhteensä noin 200 koelaulajaa.

Koelauluosuus on yksi suosituimpia osioita kilpailussa. Siinä keskitytään heikoimpiin esityksiin ja esittäjiin, jotka eivät ilmeisesti ole tietoisia heikosta potentiaalistaan. Alustava raati on valinnut nämä kilpailijat negatiivisessa mielessä, mikä tarkoittaa yleensä vähäistä tai olematonta laulutaitoa ja suurta uskoa omiin kykyihin. Heikot esitykset saavat usein kovaa kritiikkiä, erityisesti Simon Cowellilta. Kilpailijat eivät kuitenkaan yleensä usko häntä ja poistuvat paikalta vakuutellen muille paikalla oleville sekä tv-kameroille olevansa parempia laulajia. Yleensä tuomarit osoittavat negatiivisen mielipiteensä tukahduttamalla nauruaan. Joistakin huonoista laulajista on tullut jopa niin sanottuja "Amerikan legendoja", kuten kolmannen kauden koelaulaja William Hungista, joka huvitti tuomareita esittämällä Ricky Martinin kappaleen "She Bangs", mutta sai hylkäyksestä huolimatta myöhemmin levytyssopimuksen. Muita epäonnistuneita kokelaita, joita on muisteltu ohjelmassa myöhemmin, ovat olleet Paula Abdulia kovin sanoin kritisoinut Rhonetta Johnsson ja koelaulutilaisuudessa hämminkiä aiheuttanut Leroy Wells.

Kilpailijoiden tulee olla Yhdysvaltain kansalaisia, vapaita työskentelemään kokopäiväisesti sekä iältään 16–28-vuotiaita. Yläikäraja nostettiin nykyiseen 28 ikävuoteen neljännellä kaudella, koska kilpailuun haluttiin tuomarien silloisten kommenttien mukaan kypsyyttä ja monipuolisuutta. Alkuvuodesta 2003 50-vuotias professori Drew Cummings teki valituksen ikäsyrjinnästä tasa-arvoisten työmahdollisuuksien komissioon, koska häntä ei otettu jatkoon iän perusteella. Juttua ei kuitenkaan otettu käsittelyyn. Kilpailijoiden tulee tuoda mukanaan voimassa oleva todiste syntymäajasta ja kansalaisuudesta, kuten syntymätodistus, ajokortti tai passi ja alle 18-vuotiaiden mukana tulee olla vanhempi tai huoltaja. Kaikkien koelaulajien pitää käydä americanidol.com:ssa tulostamassa kaavake, joka heidän tulee täyttää, jotta he saavat esiintyä tuomareille. Väärää tietoa antaneet hylätään.

Kilpailuun ei hyväksytä levytyssopimuksen omaavia henkilöitä, ensimmäisen kauden top 30:een sijoittuneita, toisen ja kolmannen kauden top 32:een sijoittuneita, neljännen kauden 44 parhaan joukkoon sijoittuneita, FOXin kanssa millään tavalla tekemisissä olevia eikä kolmen vuoden sisällä rikostaustaa omaavia henkilöitä. Vaikka kyseinen henkilö olisikin hyväksyttävä kilpailija, hän ei silti välttämättä pääse laulamaan tai näyttäytymään tv:ssä, sillä ohjelma-aikaa on rajoitetusti kaupunkia kohden.

Hollywood-viikolla tarkoitetaan viisi päivää kestävää koelauluista seuraavaa osuutta, jossa noin 200 kilpailijaa laulaa erilaisissa koitoksissa. Ensimmäisenä ja toisena päivänä he laulavat yhden kappaleen 12 laulun listasta mikrofoniin taustamusiikin kanssa ja paikalla ovat puolet laulajista sekä vakituiset tuomarit. Loput kilpailijoista ovat retkellä Hollywoodissa, mutta osia vaihdetaan seuraavana päivänä. Seitsemän kilpailijan esiinnyttyä heidät pannaan riviin lavalle ja jaetaan etu- ja takariviin, joista toinen rivi lähtee kotiin.

Seuraava päivä on ryhmäpäivä, joka on jokaisella kaudella tuottanut ongelmia, sillä kilpailijoiden tulee valmistella esitys 3–4 hengen ryhmissä yhteistyönä, mikä ei ole aina sujunut mutkattomasti. Useimmiten osa ryhmästä jatkaa ja osa putoaa, tosin koko ryhmä voidaan päästää jatkoon tai hylätä. Neljäntenä päivänä jokainen laulaa 95 kappaleen listasta valitsemansa laulun ilman säestystä ja tuomarit jakavat heidät kaikkien laulettua neljään huoneeseen. Kausilla 1–4 kaksi huonetta hylättiin ja kaksi päästettiin jatkoon, mutta viidennellä kaudella kolme huonetta jatkoi ja yksi hylättiin. Viidentenä päivänä tuomarit katsovat nauhoja ja pudottavat noin 48:sta jäljelle jääneestä kilpailijasta puolet ennen semifinaaleja. Jotkut pitävät American Idolin Hollywood-viikkoa yhtenä rankimmista, sillä monet ovat romahtaneet ja jotkut ovat lopettaneet kilpailunsa sen aikana.

Hollywoodista selvinneet etenevät semifinaaleihin. Heitä oli ensimmäisellä kaudella 30, toisella ja kolmannella kaudella 32 ja neljännellä ja viidennellä kaudella 24. Ensimmäisellä kaudella 30 semifinalistia jaettiin kolmeen kymmenen kilpailijan ryhmään, joista jokaisesta kolme eniten ääniä saanutta pääsivät jatkoon. Kymmenes finalisti valittiin villi kortti -jaksossa, jossa viisi aiemmin pudotettua mutta tuomareiden mielestä uuden mahdollisuuden ansaitsevaa kilpailijaa pantiin äänestykseen. Kausilla kaksi ja kolme 32 semifinalistia jaettiin neljään kahdeksan kilpailijan ryhmään, joista aina kaksi eniten ääniä saanutta pääsi finaaleihin. Lisäksi jokainen tuomari valitsi yhden pudotetun kilpailijan mukaan ja kahdestoista finalisti valittiin yleisöäänestyksellä villi kortti -jaksossa. Toisen kauden kakkonen Clay Aiken oli yleisön valinta. Kaudella neljä oli mukana 12 miestä ja naista. Tämän käytännön mukaan miehet ja naiset laulavat eri päivinä. Jokainen laulaa valitsemansa laulun ja saa kuulla tuomareiden mielipiteet suorituksesta. He eivät kuitenkaan voi enää tässä vaiheessa vaikuttaa kilpailun kulkuun muuten kuin kommenttiensa avulla. Mielipiteet vaihtelevat tiukasta kritiikistä ylistyksiin. Esimerkiksi viitoskaudella mukana ollut Stevie Scott sai Simon Cowellilta kritiikkiä hänen sanojensa mukaan tylsästä esityksestä. Saman kauden kolmosen Elliott Yaminin erästä semifinaaliesitystä pidettiin niin hyvänä, että Simon kehui Elliottin parhaaksi mieslaulajaksi koko kilpailun historiassa. Semifinaaleissa on orkesteri ja taustalaulajat säestämässä laulua. Musiikkivieraita käy satunnaisesti ohjelman semifinaaleissa. Esimerkiksi viitoskaudella semifinaaleihin tuli neljännen tuotantokauden voittaja Carrie Underwood ja seuraavassa semifinaalissa toiseksi samalla kaudella sijoittunut Bo Bice.

Esitysten jälkeen katsojilla on kaksi tuntia aikaa omalla aikavyöhykkeellään äänestää suosikkiaan soittamalla ilmaiseen puhelinnumeroon. Jokaista kilpailijaa voi äänestää niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan se tehdään oikealla aikavyöhykkeellä, joka on yhteydessä puhelimen suuntanumeroon. Muussa tapauksessa ääni hylätään. Seuraavan päivän tuloslähetyksessä pudotetaan kaksi vähiten ääniä saanutta miestä ja naista, kunnes jäljellä on kuusi kummankin sukupuolen edustajaa eli Top 12.

Semifinalistien, ja joissakin tapauksissa myös muiden, taustat tutkitaan ja heidät voidaan hylätä esimerkiksi rikosrekisterin vuoksi. Useita finalisteja on hylätty heidän menneisyydestään löytyneiden asioiden vuoksi. Semifinalistit joutuvat myös huumetesteihin, jotta kilpailun imagolle haitallisilta huumeskandaaleilta vältyttäisiin.

Kilpailijat allekirjoittavat sopimuksen, joka antaa tuottajille luvan käyttää kaikkea heistä kuvattua materiaalia, vaikka se olisi kilpailijasta nöyryyttävää. He myös lupaavat hyväksyä kaikki heidän yksityiselämästään paljastetut asiat, olivat ne totta tai ei.^[5]

Finaaleissa ollaan viimeiset 11 viikkoa, jolloin jokainen laulaja laulaa isolla lavalla. Ensimmäisellä viikolla käytännöksi on muodostunut Stevie Wonderin laulujen esittäminen ja hän myös itse opastaa kilpailijoita joillakin kausilla. Monelle on ollut suuri asia saada tavata hänet ja viitoskaudella mukana ollut Elliott Yamin puhkesi kyyneliin heti hänet nähtyään. Useimmille viikolle on oma musiikkiteema, jonka edustaja yleensä opastaa heitä. Musiikkityylejä ja esittäjäteemoja on ollut useita, kuten Bee Geesin, Elvis Presleyn, Queenin ja Elton Johnin kappaleet. Jokainen laulaa yhden kappaleen, ja tuomarit arvioivat suorituksen esityksen jälkeen. Kaikkien esitettyä kappaleensa annetaan muutama tunti äänestysaikaa, jolloin suosikkiaan saa äänestää. Seuraavan päivän tuloslähetyksessä mainitaan kolme vähiten ääniä saanutta, joista kahden ilmoitetaan lopulta olevan turvassa ja yksi joutuu lähtemään. Ennen lähtöään pudotettu kilpailija saa laulaa vielä kerran esittämänsä kappaleen lavalla.

Myöhemmässä vaiheessa lauletaan kaksi kappaletta, koska esittäjiä on vähemmän ja aikaa enemmän. Tällöin molemmat suoritukset arvioidaan esitysten jälkeen. Kun enää kolme on jäljellä, laulaa jokainen kolme kappaletta, joista yksi on tuomarien valitsema, yksi omavalintainen ja yksi levytuottaja Clive Davisin valitsema. Toisella kaudella yksi kappale tosin valittiin arpomalla Clive Davisin valinnan sijaan. Kun jäljellä on enää kaksi kilpailijaa, järjestetään finaali noin 7 300 katsojan edessä, jolloin kumpikin finalisti laulaa ensimmäisenä päivänä kolme kappaletta. Tuomarit arvioivat kaikki esitykset käytännön mukaisesti. Seuraavana päivänä on pidennetty tuloslähetys, jossa tulosten lisäksi nähdään yllätysvieraita. Paikalla ovat kaikki 12 finalistia, jotka esiintyvät useita kertoja, muun muassa musiikkivieraiden kanssa ja yhdessä. Viidennellä kaudella juontaja Ryan Seacrect alkoi jakaa negatiivisia palkintoja esimerkiksi parhaille nais- ja miesesiintyjille ja parhaalle imitaattorille. Ryan Seacrest kertoo ohjelman lopuksi, kenestä tulee uusi American Idol ja voittajan selvittyä paperia alkaa sataa ja voittaja laulaa häntä varten tehdyn debyyttisinglen.

Alun perin ohjelman finaalit järjestettiin Hollywoodin Kodak-teatterissa, mutta kahdeksannesta tuotantokaudesta alkaen finaali on järjestetty Nokia-teatterissa Los Angelesin keskustassa.

Finaalista pudonneet kilpailijat esiintyvät pudotusta seuranneella viikolla lehtihaastatteluissa ja keskusteluohjelmissa kertomassa kokemuksistaan ohjelmassa. Voittaja ja toiseksi sijoittunut tekevät samat asiat kauden päätyttyä. Viimeisen jakson jälkeen julkaistaan finalistien kokoelma-albumi sekä voittajan ja toiseksi tulleen single. Kokoelman julkaisee RCA ja singlet julkaistaan sillä RCA:n osastolla, jolle kilpailija tekee sopimuksen. Kokoelmalla on yksi cover-kappale jokaiselta finalistilta, ja ne valitaan sillä perusteella mitä pidetään heidän parhaana esityksenään. Kyseisiä kappaleita ei julkaista radiosoittoon, mutta niitä voi ladata maksullisesti Internetistä.

Saman vuoden kesällä parhaiten sijoittuneet kilpailijat kiertävät Yhdysvaltoja noin 40 kaupungissa. Vuoteen 2014 asti mukana ovat olleet kymmenen parhaiten sijoittunutta, mutta vuonna 2015 enää viisi parasta. Alkuaikoina finalistit esiintyivät suurilla areenoilla taustayhtyeen kanssa, mutta viime vuosina esiintymispaikat ovat pienentyneet ja taustayhtyeen on korvannut taustanauha.^[6][7]

Myöhään syksyllä tai alkutalvesta julkaistaan kilpailijoiden debyyttialbumeja Sony BMG:n alaisena.

Pääartikkeli: Luettelo American Idolin tuotantokausista

Pääartikkeli: American Idol (1. tuotantokausi)

American Idol debytoi vähin äänin kesäohjelmana Fox-kanavalla vuonna 2002 sen jälkeen kun useat muut kanavat olivat hylänneet sen. Ohjelmaa juonsivat Ryan Seacrest ja Brian Dunkleman, joista Brian Dunkleman jätti American Idolin kyseisen tuotantokauden jälkeen. Kausi alkoi 11. kesäkuuta 2002 ja suosio kasvoi vähitellen, kun keskustelu mielenkiintoisista kilpailijoista ja suorasanaisesta brittituomarista, Simon Cowellista, kiihtyi. Finaalia seurasikin lopulta arviolta 22 miljoonaa tv-katsojaa syyskuussa 2002. Kelly Clarkson vei voiton 58 prosentin äänimäärällään. Suosion vuoksi seuraava kausi aikaistettiin alkavaksi heti tammikuussa 2003, jolloin jaksoja tuli lisää, budjetti kasvoi ja mainosaika kallistui.

Clarkson teki sopimuksen American Idolin 19 Managementin kanssa yhteistyössä olevalle RCA-levy-yhtiölle. Hänen singlensä A Moment Like This nousi listakärkeen toisella viikollaan.

Pääartikkeli: American Idol (2. tuotantokausi)

Kausi alkoi 19. tammikuuta 2003. Voittaja oli Ruben Studdard.^[8]

Pääartikkeli: American Idol (3. tuotantokausi)

Kausi alkoi 19. tammikuuta 2004.^[9] Kodak-teatterissa järjestetyssä finaalissa voittajaksi selviytyi Fantasia Barrino 51 prosentin äänimäärällä eli 1,3 miljoonalla äänellä. Kaikkiaan ääniä tuli 65 miljoonaa, mikä on suurin äänimäärä koko ohjelman historiassa.^[10] Barrinon single "I Believe" oli vuoden myydyin single USA:ssa, ja CRIA myönsi sille platinaa.

Pääartikkeli: American Idol (4. tuotantokausi)

Ryan Seacrest juonsi neljännelläkin kaudella ja samat tuomarit, Simon Cowell, Randy Jackson ja Paula Abdul, olivat mukana. Kausi alkoi 18. tammikuuta 2005. Kilpailijoiden tuli olla 16–28-vuotiaita 4. elokuuta 2004 eli syntymäpäivän piti olla välillä 5. elokuuta 1975 ja 4. elokuuta 1988.^[11] Tällä kaudella sääntöjä muokattiin myös kilpailun loppuosassa: valittiin 24 semifinalistia, joista 12 oli miespuolisia ja 12 vastaavasti naispuolisia, jotka kilpailivat omissa ryhmissään. Joka viikko kummastakin ryhmästä putosi kaksi kunnes jäljellä oli 12 finalistia.

Kodak-teatterissa pidettävässä finaalissa voittajaksi selviytyi Carrie Underwood. Hän oli ensimmäinen voittaja Kelly Clarksonin jälkeen, joka ei ollut kertaakaan kolmen vähiten ääniä saaneen joukossa. Carrien ensimmäinen single "Inside Your Heaven" nousi ykköseksi Billboard Hot 100 -listalla. Esikoisalbumi Some Hearts nousi listakakkoseksi marraskuussa 2005 ja myi triplaplatinaa.

Pääartikkeli: American Idol (5. tuotantokausi)

Kausi alkoi 17. tammikuuta 2006 ja tuomareina toimivat edelleen Simon Cowell, Paula Abdul ja Randy Jackson.^[12][13] Kodak-teatterin finaalissa voitti Taylor Hicks.

Pääartikkeli: American Idol (6. tuotantokausi)

Kuudes tuotantokausi alkoi 16. tammikuuta 2007. Tuomareina toimivat edellisten tuotantokausien tavoin Simon Cowell, Paula Abdul ja Randy Jackson. Vierailevina tuomareina koelauluissa nähtiin Olivia Newton-John, Carole Bayer Sager ja Jewel.

Kodak-teatterin finaalissa voittajaksi selviytyi Jordin Sparks, joka keräsi finaalissa ennätykselliset 74 miljoonaa ääntä. Sparks oli kilpailun nuorin voittaja 17-vuotiaana. Hän on myös ensimmäinen voittaja Etelä-Yhdysvaltojen ulkopuolelta.

Pääartikkeli: American Idol (7. tuotantokausi)

Seitsemäs tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 15. tammikuuta 2008. Kilpailun tuomarit olivat edelleen Randy Jackson, Paula Abdul ja Simon Cowell ja juontajana toimi yhä Ryan Seacrest. Seitsemättä tuotantokautta kehuttiin siihen asti parhaimmaksi American Idolin kaudeksi, koska kilpailijat olivat hyvin erilaisia ja heidän taitavuustasonsa oli korkeampi kuin aiemmilla kausilla. Simon Cowell on myös sanonut, että kyseisenä vuonna miehet olivat selvästi parempia kuin naiset. Kilpailun finaali käytiin 21. toukokuuta, ja voittajaksi kruunattiin David Cook.

Pääartikkeli: American Idol (8. tuotantokausi)

Kahdeksas tuotantokausi käynnistyi Yhdysvalloissa 17. heinäkuuta 2009. Tämän kauden uutuuksia olivat muun muassa neljäs tuomari Kara DioGuardi, veto-oikeus yhden kilpailijan kohdalla sekä kilpailijoiden väliset duetot.

Kahdeksannen kauden mentoreina toimivat muun muassa Quentin Tarantino, Jamie Foxx ja Slash. Finaalissa esiintyivät muun muassa Cyndi Lauper, Keith Urban ja Kiss.

Kahdeksannen kauden finaali käytiin keskiviikkona 20. toukokuuta Nokia Theatressa Kris Allenin ja Adam Lambertin välillä, joista voittajaksi selviytyi Allen.

Pääartikkeli: American Idol (9. tuotantokausi)

American Idolin yhdeksäs tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 12. tammikuuta 2010. Koelaulut olivat alkaneet jo edellisen vuoden kesäkuussa, alle kuukausi edellisen kauden finaalilähetyksen jälkeen. Ellen DeGeneres liittyi tuomaripaneeliin, korvaten Paula Abdulin. DeGeneres esiintyi ensimmäisen kerran neljäntenä tuomarina Hollywood-viikolla.

Kaudelle sisältyi myös 24:n kilpailijan semifinaaliformaatti. Myös Idol Gives Back -hyväntekeväisyyskonsertti palasi kyseiselle kaudelle 21. huhtikuuta 2010. Koelauluissa vierailevina tuomareina toimivat mm. Victoria Beckham, Katy Perry, Avril Lavigne ja Kristin Chenoweth. Mentoreina toimivat mm. Adam Lambert, Miley Cyrus, Usher, Alicia Keys, Shania Twain ja Jamie Foxx.

Yhdeksännen kauden finaali käytiin keskiviikkona 26. toukokuuta Nokia Theatressa Lee DeWyzen ja Crystal Bowersoxin välillä. Kilpailun voittajaksi selviytyi DeWyze. Kausi oli Simon Cowellin, Kara DioGuardin ja Ellen DeGeneresin viimeinen tuomarointikausi.

Pääartikkeli: American Idol (10. tuotantokausi)

American Idolin kymmenes tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa 19. tammikuuta 2011. Tällä kaudella tuomaristossa olivat Randy Jackson, Jennifer Lopez ja Steven Tyler. Ryan Seacrest juonsi ohjelman myös tällä kaudella. Koelauluista jatkoon pääsi yhteensä 327 kokelasta, joka on American Idolin historian suurin määrä.

Uutuuksia tällä kaudella olivat ikärajan alentaminen 15 vuoteen. Yläikärajaa ei muutettu vaan se pysyi edelleen 28 vuodessa. Myös semifinaaliformaatti uudistettiin, sillä semifinaaleja oli vain yksi. Finalisteja valittiin 13 kappaletta.

Finalistikaksikko oli American Idolin historian nuorin. Scotty McCreery on kilpailun toiseksi nuorin voittaja; nuorin oli kuudennen kauden voittaja Jordin Sparks.

Pääartikkeli: American Idol (11. tuotantokausi)

11. kausi esitettiin vuonna 2012. Kilpailun voitti Phillip Phillips.

12. kausi esitettiin vuonna 2013. Kilpailun voitti Candice Glover.

13. kausi esitettiin vuonna 2014. Kilpailun voitti Caleb Johnson.

14. kausi esitettiin vuonna 2015. Kilpailun voitti Nick Fradiani.

15. kausi esitettiin vuonna 2016. Kilpailun voitti Trent Harmon. Kauden päätteeksi ohjelma lopetettiin. ABC ilmoitti keväällä 2017 aikovansa jatkaa ohjelman tekemistä.^[14]

16. kausi esitetään ABC-kanavalla vuonna 2018. Ensimmäinen jakso esitettiin maaliskuussa.^[3]

American Idol on tunnettu sen sponsoreiden mainostamisesta ohjelman aikana. Koska se on Yhdysvaltojen katsotuin ohjelma, 30 sekunnin mainos maksaa noin 705 000 $.^[15] Coca-Cola on pääsponsori USA:ssa, ja kaikki tuomarit, juontajat ja kilpailijat nähdään juomassa virvokkeita Coca-Cola-mukeista. Juontaja Ryan Seacrest ja kilpailijat myös kokoontuvat esitysten välissä Coca-Cola Red Room -tilaan, joka vastaa perinteistä lämpiötä. Britannian ITV-kanavalla näytetyissä lähetyksissä Coca-Cola-logo on sumennettu. Keskiviikon tuloslähetyksen jälkeen kilpailijat kokoontuvat punaiseen Coca-Cola-huoneeseen keskustelemaan seuraavan viikon teemasta, ja tämä materiaali näytetään seuraavan tiistain lähetyksen alussa. Cingular Wireless mahdollistaa äänestyksen ja yhtiön puhelimilla äänestävät maksavat vähemmän. Kellogg ja Pop-Tarts -yhtiöt ovat myös kaksi suurta sponsoria, varsinkin kauden päättävällä kiertueella. Ford saa myös mittavaa mainontaa: kilpailijat esiintyvät Ford-mainoksissa, jotka näytetään tuloslähetyksissä ja neljännen ja viidennen kauden finaalikaksikot voittivat Ford Mustangit. American Idolin logo myös muistuttaa Fordin logoa, sillä molemmissa on tekstiä kursiivissa sinisellä soikean muotoisella taustalla. Kilpailijat pukevat välillä päälleen Old Navyn vaatteita esityksiä varten ja stylisti Steven Cojocaru on vieraillut aikaisemmilla kausilla auttamassa kilpailijoita valitsemaan kyseisen vaateyrityksen vaatteista sopivimmat. Clairoln hiustuotteet sponsoroivat myös ohjelmaa ja kilpailijat saavat yleensä niiden avulla uuden hiustyylin toisen tai kolmannen Top 12 -jakson jälkeen.

• American Idolia on syytetty voittajien uran täydellisestä hallinnasta. Entinen juontaja Brian Dunkleman sanoi ohjelman "omistavan" voittajat, sillä he tekevät levytyssopimuksia vain Idolin tuottajien levy-yhtiöiden kanssa ja antavat niihin liittyvien toimistojen ohjata uraansa.
• Entinen kilpailija Corey Clark kertoi toimittajille huhtikuussa 2005 olleensa salasuhteessa tuomari Paula Abdulin kanssa, mikä johti ohjelman sisäiseen tutkintaan.^[16] Abdul todettiin myöhemmin syyttömäksi.^[17]
• Fantasia Barrino lisäsi esikoisalbumilleen laulun "Baby Mama", joka kertoi yksinhuoltajuudesta. Se sai paljon kritiikkiä osakseen, sillä sen katsottiin edustavan huonoja perhe-arvoja.
• Vuoden 2004 kaudesta alkaen American Idolin tuottajat ovat taistelleet palveluita kuten DialIdol.com, Worldsentiment.com ja VotefortheWorst.com vastaan. DialIdol ja Worldsentiment pyrkivät ennustamaan tuloksia muun muassa tutkimalla puhelinsignaaleja. VotefortheWorst taas kehottaa katsojia äänestämään kilpailijaa, jonka mahdollisuudet päästä jatkoon ovat sivun mukaan heikoimmat. Se otti kunnian muun muassa neljännen kauden kilpailijan Scott Savolin pääsystä viiden parhaan joukkoon.^[18]
• Edellä mainitut palvelut syntyivät fanien turhautumisesta siihen, että ohjelmassa harvoin kerrotaan, paljonko ääniä kilpailijat ovat saaneet. NBC:n mukaan lukujen paljastaminen voisi kuitenkin olla ohjelmalle kohtalokasta: jos katsojat tietäisivät jonkun kilpailijan olevan ylivoimaisesti johdossa, monet saattaisivat lopettaa ohjelman katsomisen ja äänestämisen kokonaan, kun he ymmärtävät ettei heidän suosikkinsa voi voittaa. Äänestysprosentit kuitenkin paljastetaan, jos siitä on ohjelmalle hyötyä. Esimerkiksi viidennellä kaudella kävi niin, että kaikki kolme kilpailijaa saivat yli 33 % äänistä, minkä vuoksi katsojien uskottiin äänestävän entistä aktiivisemmin seuraavalla viikolla.^[19]
• Entinen kausien 2 ja 5 kilpailija Daniel James 'DJ' Boyd pidätettiin epäiltynä seksuaalisesta kanssakäymisestä alaikäisten kanssa Utahin osavaltiossa. Epäilyjen mukaan hän olisi myös tarjonnut heille alkoholia ja kuvannut tapahtumia.^[20]
• American Idol ja sen kaltaiset ohjelmat ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä ammattimuusikoiden keskuudessa. Esimerkiksi Uriah Heepin laulaja Bernie Shaw on sanonut levyttävistä kilpailijoista, että "he vain menevät studioon ja käyttävät hienoja laitteita äänen parantimeksi"^[21]

Nämä ovat kausittaiset ja keskimääräiset American Idolin katsojaluvut, FOX-kanavalla.

Huom: Kaikilla yhdysvaltalaisilla kanavilla tv-kausi alkaa syyskuun lopulla ja päättyy toukokuun lopulla.

Ohjelman alkuvuosina monen voittajan esikoisalbumi nousi Yhdysvaltain albumilistan kärkisijoille ja myi nopeasti yli 200 000 kappaletta. Kakkoskauden voittajan Ruben Studdardin albumi "Soulful" myi ensimmäisen viikon aikana 417 000 kappaletta, mikä on edelleen ohjelman ennätys. Kausien 12 ja 13 voittajien levynmyynti jäi hyvin pieneksi aikaisempiin kausiin verrattuna. Kaikkien voittajien esikoisalbumien listasijoitukset ja myynnit ensimmäisen viikon aikana:^[37]

1. Kelly Clarkson – "Thankful", 2003 – 1. – 297 000
2. Ruben Studdard – "Soulful", 2003 – 1. – 417 000
3. Fantasia Barrino – "Free Yourself", 2004 – 8. – 240 000
4. Carrie Underwood – "Some Hearts", 2005 – 2. – 315 000
5. Taylor Hicks – "Taylor Hicks", 2006 – 2. – 298 000
6. Jordin Sparks – "Jordin Sparks", 2007 – 10. – 119 000
7. David Cook – "David Cook", 2008 – 3. – 280 000
8. Kris Allen – "Kris Allen", 2009 – 11. – 80 000
9. Lee DeWyze – "Live it Up", 2010 – 19. – 39 000
10. Scotty McCreery – "Clear as Day", 2011 – 1. – 197 000
11. Phillip Phillips – "TWFTSOTM", 2012 – 4. – 169 000
12. Candice Glover – "Music Speaks", 2014 – 14. – 19 000
13. Caleb Johnson – "Testify", 2014 – 24. – 11 000^[38]

Pääartikkeli: Idols (TV-formaatti)

• American Idolia lähetetään yli 100 maahan Yhdysvaltojen ulkopuolella, joista monilla on myös oma Idol-ohjelmansa. Se ei kuitenkaan tule suorana vaan useiden päivien tai viikkojen viiveellä, Suomessa viive on 10–15 päivää. Kanadassa lähetys on kuitenkin suora.
• American Idolissa äänestäminen rajoitetaan Yhdysvaltain kansalaisille ja myös osallistujien tulee olla maan kansalaisia tai siellä vakituisesti asuvia.
• Joulukuussa 2003 järjestettiin kertaluontoinen World Idol -ohjelma, jossa eri maiden voittajista valittiin suosikki Euroviisu-tyylisellä äänestyksellä. 11 kilpailijasta voittajaksi selviytyi Norjan Kurt Nilsen ja Yhdysvaltain Kelly Clarkson sijoittui toiseksi.

• American Idol

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta American Idol.

• Ohjelman viralliset kotisivut englanniksi
• TV.comin sivut aiheesta