Sotilasrikos

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sotilasrikos on Suomessa rikos, josta on säädetty rangaistus rikoslain 45 luvussa. Luonteeltaan sotilasrikokset ovat sellaisia, että niihin voi syyllistyä ainoastaan sotilas tai muu sotilasrangaistussäännösten alainen henkilö.

Sotilasrikokset tutkitaan lievissä tapauksissa sotilaskurinpitomenettelyssä tai erityisen sotilasoikeudenkäyntimenettelyn kautta. Sotilasrikos eroaa siviilirikoksista myös siinä, että poliisin sijaan sen esitutkinnan hoitaa puolustusvoimat tai Rajavartiolaitos.

Sotilasrangaistussäännökset määrittelevät sotilaan henkilöksi, joka

1. palvelee puolustusvoimien sotilasvirassa tai on nimitetty puolustusvoimien virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään;
2. suorittaa aseellisena tai aseettomana asevelvollisuuttaan tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa (194/1995) tarkoitettua palvelusta tai
3. on koulutettavissa puolustusvoimissa sotilasvirkaan

Rajavartiolaitoksessa tai sotilaallisessa kriisinhallinnassa palveleviin oppilaisiin ja virkamiehiin sovelletaan vastaavia säädöksiä.

Sota-aikana eli puolustustilalain ollessa voimassa jollain alueella tällä alueella sotilasrangaistussäännöksiä sovelletaan myös

1. puolustusvoimien muissa kuin sotilasviroissa palveleviin ja niihin puolustusvoimissa määräaikaiseen virkasuhteeseen virkamiehiksi nimitettyihin, jotka on määrätty muihin kuin sotilastehtäviin
2. puolustusvoimien sotilaallisesti järjestetyissä joukoissa ja laitoksissa sitoumuksen ja muun kuin satunnaisen tai lyhytaikaisen työsuhteen perusteella palveleviin
3. sotilasjohdon alaisiksi määrätyissä julkisissa laitoksissa sekä liikenne- ja tiedotuslaitoksissa palveleviin ja
4. yleisestä työvelvollisuudesta säädetyssä järjestyksessä puolustusvoimissa ja sotilasjohdon alaisissa, sotilaallisesti järjestetyissä joukoissa ja laitoksissa palvelemaan määrättyihin.

Sotilasrangaistussäännökset astuvat henkilön kohdalla voimaan, kun hänen palveluksensa alkaa tai kun sen olisi pitänyt alkaa. Niiden velvoittavuus lakkaa, kun palvelusvelvollisuus päättyy. Asevelvollisen kohdalla vaaditaan lisäksi, että hän on poistunut sotilasalueelta, minkä tarkoituksena on estää häiriöitä kasarmialueella välittömästi kotiutuksen jälkeen.

Sotilaspappeihin ei sovelleta sotilasrangaistussäännöksiä. Niihin kriisinhallintajoukon jäseniin tai sellaisiksi koulutettaviin, jotka eivät ole suorittaneet asevelvollisuutta tai naisten vapaaehtoista asepalvelusta, ei sovelleta kuuliaisuus- ja poissaolorikoksista annettuja säännöksiä.

Sotilasrikokset jaetaan eri tyyppeihin, jotka ovat palvelusrikokset, vartiorikokset, poissaolorikokset, kuuliaisuusrikokset, esimiesrikokset, muut rikokset sekä sota-ajan rikokset.

Palvelusrikosten perustyyppi on palvelusrikos, johon syyllistytään rikkomalla palvelukseen kuuluva velvollisuus teolla tai laiminlyönnillä tai rikkomalla vastaavalla tavalla ohjesääntöä tai muuta määräystä. Palvelusrikoksesta tuomitaan myös alkoholin tai huumausaineen vaikutuksen alaisena palvelusta suorittava, jos tämä heikentää kykyä suorittaa palvelusta, tai sellainen, joka vahingoittaa itseään tai terveyttään saadakseen vapautuksen tai helpotusta palveluksesta tai esittää vastaavan virheellisen tiedon. Rangaistuksena on enintään vuosi vankeutta tai kurinpitorangaistus.

Lievä palvelusrikos on palvelusrikos, joka on olosuhteet ja palvelustehtävän laatu huomioon ottaen vähäinen. Rangaistus on kurinpitorangaistus.

Törkeä palvelusrikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä palvelusrikos, jonka tekijä

1. on tavoitellut erityisen suurta hyötyä
2. pyrkinyt aiheuttamaan erityisen suurta vahinkoa tai
3. tehnyt rikoksen erittäin tärkeää palvelustehtävää suorittaessaan.

Rangaistuksena on enintään neljä vuotta vankeutta.

Tuottamuksellinen palvelusrikos tehdään tekemällä palvelusrikos huolimattomuudesta. Rangaistus on enintään kolme kuukautta vankeutta tai kurinpitorangaistus.

Palvelusrikos on Suomen lainsäädännössä harvinainen blankorangaistussäännös. Se kriminalisoi kaiken ohjesääntöjen tai määräysten vastaisen toiminnan. Lisäksi rikoksen voi tehdä erittäin vähäiselläkin teolla. Jo lakki päässä sisätiloissa kulkeminen rikkoo ohjesääntöä ja täyttää lievän palvelusrikoksen tunnusmerkit. Pois lukien erikseen säädetyt poikkeukset päähineen käytöstä sisätiloissa. Ratkaisu on kuitenkin lainsäätäjältä tietoinen; asiasta annettu hallituksen esitys perustelee ankaraa säännöstä sillä, että sotilaskurin ylläpidon kannalta on tärkeää voida puuttua jo pieniin poikkeamiin järjestyksestä.

Vartiorikokset ovat olennaisesti palvelusrikoksia, jotka tekee vartio- tai päivystystehtävässä oleva sotilas. Perustyyppinä on vartiorikos, jonka alatyypit ovat lievä vartiorikos, törkeä vartiorikos ja tuottamuksellinen vartiorikos. Tärkeimpänä erona palvelusrikoksiin on rangaistusasteikko, joka on kovempi: vartiorikoksessa enimmäisrangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta ja lievässäkin kuusi kuukautta. Törkeässä rikosmuodossa vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta ja enimmäisrangaistus neljä vuotta vankeutta.

Myös vartiorikos on luonteeltaan blankorangaistussäännös ja käsittää yhtä pienet rikkomukset kuin palvelusrikoskin. Periaatteessa jo perusyksikön päivystäjä, joka rikkoo tervehtimisestä annettuja määräyksiä, syyllistyy lievään tai tuottamukselliseen vartiorikokseen.

Poissaolorikokset ovat luvaton poissaolo ja karkaaminen. Luvaton poissaolo käsittää poistumisen siitä joukosta tai paikasta, jossa hänen olisi palveltava tai saapumatta jättämisen sinne. Karkaaminen on luvaton poissaolo, joka kestää yli viisi vuorokautta ja aiheuttaa tai olisi voinut aiheuttaa olennaisen keskeytyksen sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. Luvattomasta poissaolosta tuomitaan kurinpitorangaistus tai enintään kuusi kuukautta vankeutta, karkaamisesta taas kurinpitorangaistus tai enintään vuosi vankeutta.

Kuuliaisuusrikokset jakautuvat esimiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja niskoitteluun.

Esimiehen väkivaltaisessa vastustamisessa sotilas kieltäytyy väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten täyttämästä esimiehen tai vartio-, järjestyspartio-, päivystys- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan palveluksessa antamaa käskyä tai yrittää pakottaa tällaisen henkilön tekemään tai olemaan tekemättä jotain väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten tai muuten tekee hänelle väkivaltaa henkilön ollessa palveluksessa tai palvelustoimen johdosta. Rangaistus on kurinpitorangaistus tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen on kysymyksessä, kun

1. käytetään terä- tai tuliasetta tai muuta vastaavaa hengenvaarallista välinettä tai
2. rikos tehdään yhteistoiminnassa toisen sotilaan kanssa

ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Haitanteko esimiehelle on lievä tekomuoto, jossa ei käytetä väkivaltaa tai uhata sillä, mutta estetään tai yritetään estää esimiehen tai vartio-, järjestyspartio-, päivystys- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan palvelustoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä. Rangaistus on kurinpitorangaistus tai enintään kolme kuukautta vankeutta.

Niskoitteluun syyllistyy sotilas, joka kieltäytyy täyttämästä esimiehen tai vartio-, järjestyspartio-, päivystys- tai poliisitehtävää suorittavan sotilaan käskyä tai jättää sen tahallaan täyttämättä. Rangaistus on kurinpitorangaistus tai enintään vuosi vankeutta.

Yhteinen niskoittelu tapahtuu silloin, kun sotilaat keskenään siitä sovittuaan syyllistyvät niskoitteluun. Tällöin kukin rikoksentekijä on tuomittava kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Kuuliaisuusrikoksissa on havaittavissa lainsäätäjän tiukka suhtautuminen sotilaiden yhteiseen kurittomuuteen. Yhdessä tehtynä sekä esimiehen väkivaltainen vastustaminen tai niskoittelu muuttuu törkeäksi tekomuodoksi, joiden rangaistusasteikko on jo kova. Yhteinen niskoittelu edellyttää kuitenkin suunnitelmallisuutta. Pelkkä spontaani joukkokieltäytyminen ei täytä yhteisen niskoittelun tunnusmerkkejä.

Niskoitteluksi ei lasketa kieltäytymistä käskyn täyttämisestä, mikäli käskyn täyttäminen johtaisi selvästi lain-, virka- tai palvelusvelvollisuuden vastaiseen tekoon.

Esimiesrikokset ovat esimiesaseman väärinkäyttäminen ja esimiesaseman törkeä väärinkäyttäminen. Lievää tekomuotoa ei ole. Esimies on kuka tahansa, jolla on pysyvä tai tilapäinen käskyvalta yhteen tai useampaan sotilaaseen. Tässä mielessä suomalainen lainsäädäntö poikkeaa tuntuvasti anglosaksisesta.

Esimiesaseman väärinkäyttämiseen syyllistyy esimies, joka

1. käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista kärsimystä tai sellaista vaaraa hänen terveydelleen, joka ei ole palveluksen kannalta tarpeellista, taikka kohtelee häntä nöyryyttävällä tavalla, tai
2. kurinpitoesimiehenä määrää kurinpitorangaistuksen tai -ojennuksen henkilölle, jonka tietää syyttömäksi,
3. teettää käskynalaisella palvelukseen tai koulutukseen kuulumatonta työtä.

Rangaistus on kurinpitorangaistus tai enintään vuosi vankeutta. Törkeä tekomuoto vaatii, tavanomaisen "kokonaisuutena arvostellen törkeä" -lauseen lisäksi, että alaiselle koituu erityisen tuntuvaa kärsimystä tai vakava terveysvaara. Rangaistus törkeästä esimiesaseman väärinkäyttämisestä on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta.

Sotilaalle sopimaton käyttäytyminen on rikos, jossa sotilas esiintyy kasarmialueella, julkisella paikalla tai julkisessa tilaisuudessa ilmeisen päihtyneenä taikka aiheuttaa häiriötä tai pahennusta meluamalla tai muulla tavoin. Rangaistus on kurinpitorangaistus.

Luvaton poliittinen toiminta on rikos, johon vain sotilasvirkaan koulutettava oppilas tai sotilasvirassa tai määräaikaisessa virkasuhteessa palveleva puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen virkamies voi syyllistyä. Mikäli tällainen yksilö liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan yhdistykseen tai jättää eroamatta tällaisesta, hänet on tuomittava kurinpitorangaistukseen. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että sotilasorganisaatiot pysyvät vapaina puoluesidonnaisuuksista.

Sota-aikana rangaistusasteikot kovenevat, sillä rikokset muuttuvat aiempaa vaarallisemmiksi ja sotilaskuri tärkeämmäksi.

• palvelusrikoksen useimpien tekomuotojen ja luvattoman poissaolon enimmäisrangaistus nousee kahteen vuoteen.
• vartiorikoksen, karkaamisen, esimiehen väkivaltaisen vastustamisen, niskoittelun ja yhteisen niskoittelun enimmäisrangaistukseksi tulee neljä vuotta ja vähimmäisrangaistukseksi vankeutta
• törkeän vartiorikoksen ja törkeän esimiehen väkivaltaisen vastustamisen enimmäisrangaistus nousee kuuteen vuoteen vankeutta.

Sota-ajan oloissa sovellettavaksi tulee joukko uusia rikosmuotoja, jotka eivät ole mahdollisia rauhan aikana.

Taisteluvelvollisuuden rikkominen on rikos, jossa sotilas

1. rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden
2. jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai
3. muulla näihin rinnastettavalla tavalla

vaarantaa taistelutoimen suorittamisen. Rangaistus on, jos muualla ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta, vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Myös sotilas, joka vahingoittaa terveyttään, vioittaa itseään tai antaa väärän tiedon terveydestään välttääkseen sota-aikana palvelusta tai taistelutoimeen osallistumisen, tuomitaan taisteluvelvollisuuden rikkomisesta.

Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, syyllistyy sotakarkuruuteen, jos hän ei samalla tee tai yritä törkeää maanpetosta. Rangaistus on vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Jos taisteluvelvollisuuden rikkominen, vartiorikos, törkeä vartiorikos, karkaaminen, niskoittelu, yhteinen niskoittelu, esimiehen väkivaltainen vastustaminen tai törkeä esimiehen väkivaltainen vastustaminen on omiaan aiheuttamaan erityisen vakavaa vaaraa joukolle tai sen toiminnalle taikka vaarantamaan erityisen tärkeän kohteen, rikoksentekijä on syyllistynyt vaaralliseen sotilasrikokseen. Rangaistuksena on vähintään yksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Yritys on rangaistava. Pykälän määritelmä ei sisällä vaarallisessa sotilasrikoksessa sanaa sota-aikana, minkä vuoksi näyttää siltä, että siihen voi syyllistyä erikoistapauksessa myös rauhan aikana esimerkiksi sotaa alemmassa kriisissä tai kriisinhallintatehtävässä.

Jos sotilaat sopivat keskenään vaarallisen sotilasrikoksen tekemisestä, kukin rikoksentekijä tuomitaan salahankkeesta vaarallisen sotilasrikoksen tekemiseksi. Alkuunpanijalle ja johtajalle rangaistusasteikko on neljästä kuukaudesta neljään vuotta vankeutta, muille osallisille kurinpitorangaistus tai enintään vuosi vankeutta.

Sota-aikana otettuja sotavankeja koskevat sotilasrangaistussäännökset sekä kaksi erikoispykälää. Sotavangin pakenemisesta tuomitaan sotavanki, joka pakenee tai yrittää paeta. Rangaistus on kurinpitorangaistus. Sama rangaistus määrätään sotavangin pakenemisen edistämisestä. Puolueettomaan maahan tai omiin joukkoihinsa paennutta sotavankia ei saa tuomita sotavangin pakenemisesta, jos hän jää uudelleen vangiksi. Rikoksista, joista sotavanki on syyllistynyt paetessaan ainoastaan pakonsa helpottamiseksi ja joihin ei ole sisältynyt henkilöön kohdistunutta väkivaltaa, ei tuomita kuin kurinpitorangaistus.

Sotilasrikoksista voidaan tuomita vankeuden lisäksi kurinpitorangaistus tai -ojennus, joka vastaa ankaruudeltaan sakkorangaistusta. Kurinpitorangaistuksia ovat

• varoitus, joka luetaan päiväkäskyssä
• poistumisrangaistus, joka määrätään vähintään 11 ja enintään 15 vuorokaudeksi
• kurinpitosakko, jonka suuruus on asevelvolliselle hänen päivärahansa, muille viidesosa keskimääräisestä bruttopäivätulosta. Kurinpitosakkoja saa määrätä enintään 40 kappaletta yhdestä teosta.
• aresti, jota saa tuomita vain tuomioistuin, enintään 30 vuorokautta.

Kurinpito-ojennuksia ovat

• muistutus, joka on yksityisesti annettava kirjallinen varoittava teksti
• ylimääräinen palvelus, jota määrätään yhdestä viiteen kertaa (yksi vuoro vuoroluettelon mukaan suoritettavaa palvelusta tai enintään kaksi tuntia muuta työtä)
• poistumiskielto, joka annetaan enintään kymmeneksi vuorokaudeksi.

Palveluksesta jo kotiutetuille annetut kurinpito-ojennukset raukeavat. Kurinpitorangaistukset muunnetaan kurinpitosakoiksi lukuun ottamatta arestia, joka suoritetaan loppuun kotiuttamisesta huolimatta.

Rauhan aikana virassa olevalle sotilaalle saa määrätä tai tuomita vain muistutuksen, kurinpitosakon tai varoituksen.

Sotilasoikeudenkäynnistä ja kurinpitomenettelystä säädetään sotilasoikeudenkäyntilaissa (323/1983) sekä sotilaskurinpitolaissa (331/1983) sekä näiden lakien soveltamisasetuksissa. Sotilasoikeudenkäyntiasiana tutkitaan sotilasrikokset sekä sotilaan tekemä^[1]

• tappo, murha, surma,
• pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, lievä pahoinpitely,
• kuolemantuottamus, törkeä kuolemantuottamus,
• vammantuottamus, törkeä vammantuottamus,
• tappeluun osallistuminen,
• vaaran aiheuttaminen,
• heitteillepano,
• laiton uhkaus, pakottaminen,
• varkaus, kavallus, luvaton käyttö (kaikkine tekomuotoineen),
• ryöstö, kiristys (kaikkine tekomuotoineen),
• kätkemis- tai rahanpesurikos (kaikkine tekomuotoineen),
• väärennysrikos (kaikkine tekomuotoineen),
• vahingonteko (kaikkine tekomuotoineen),
• petos, törkeä petos, lievä petos,
• maksuvälinepetos (kaikkine tekomuotoineen),
• salassapitorikos, salassapitorikkomus,
• viestintäsalaisuuden loukkaus, törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus,
• tietoliikenteen häirintä, törkeä tietoliikenteen häirintä, lievä tietoliikenteen häirintä
• tietomurto
• lahjuksen ottaminen, törkeä lahjuksen ottaminen, lahjusrikkomus,
• virkasalaisuuden rikkominen, tuottamuksellinen virkasalaisuuden rikkominen
• asevelvollisuudesta kieltäytyminen

Huomattavaa on, että sotilasoikeudenkäyntiin ryhdytään vain, jos teko on kohdistunut Puolustusvoimiin, Rajavartiolaitokseen, kriisinhallintajoukkoon tai toiseen sotilaaseen.^[1]

Sotarikokset eivät ole sotilasoikeudenkäynnissä käsiteltäviä asioita.

Perusyksikön päällikkö ja hänen suoranaiset esimiehensä sekä rajoitetusti perusyksikön vääpeli ovat kurinpitoesimiehiä.^[2]

Kurinpitoesimiehen, joka saa tiedon sotilasoikeudenkäyntiasiana tutkittavasta rikoksesta, on huolehdittava esitutkinnan toimittamisesta. Yleensä esitutkinnan suorittaa yksinkertaisissa tapauksissa esitutkintakoulutuksen saanut kantahenkilökunnan jäsen ja monimutkaisemmissa Pääesikunnan tutkintaosasto. Esitutkinnassa saadaan käyttää useimpia tavanomaisia pakkokeinoja, muun muassa kiinniottoa, pidättämistä ja vangitsemista sekä kotietsintää. Esitutkinnan jälkeen asia siirtyy kurinpitoesimiehelle, joka sotilaslakimiehen avulla päättää, minkä tasoinen kurinpitoesimies on toimivaltainen antamaan sopivan rangaistuksen. Jos rikos on vakava, se siirtyy joukko-osaston komentajalle. Tämä voi päättää, ettei hänen toimivaltansa (maksimissaan 15 päivää poistumisrangaistusta) riitä rangaistuksen antamiseen ja siirtää asian kihlakunnansyyttäjälle.

Jos rikos on vakava (esimerkiksi karkaaminen), on käytännössä tavanomaista lähettää siihen syyllistynyt varusmies kotiin joko henkilökohtaiselle syylomalle tai lääketieteellisen vapautuksen perusteella odottamaan asian ratkeamista.

Sotilasoikeudenkäynti tapahtuu rauhan aikana käräjäoikeudessa, jossa on kaksi sotilasjäsentä ja lainoppinut puheenjohtaja. Majurien ja sitä korkeampien upseerien sotilasoikeudenkäynti tapahtuu ensimmäisenä asteena hovioikeudessa Sotilasoikeudenkäyntiasiaa käsittelevässä hovioikeudessa on vähintään majurin arvoinen sotilasjäsen ja korkeimmassa oikeudessa on sotilasasiaa käsiteltäessä vähintään kenraalimajurin arvoinen sotilasjäsen. Syyttäjänä toimii kihlakunnansyyttäjä. Syyttäjällä ei ole oikeutta jättää syyttämättä rikoksen vähäisyyden vuoksi, mikäli yleiset edellytykset syytteen nostamiseen ovat olemassa. Syyte nostetaan mahdollisen asianomistajan mielipiteestä huolimatta.

Jos yhtenä asiana käsitellään sekä sotilasoikeudenkäynnissä käsiteltäviä että muita rikoksia tai joku syytetyistä ei ole sotilas, asia ratkaistaan tavanomaisessa siviilirikosasioita käsittelevässä tuomioistuinkokoonpanossa. Poikkeuksen muodostavat vähäiset suoraan sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävään rikokseen liittyvät, yhdellä teolla tehdyt rikokset. (Esimerkiksi rattijuopumus luvattoman poistumisen yhteydessä.)

Sotilasoikeudenkäynti alkaa käräjäoikeudessa 30 päivän kuluessa haasteen nostamisesta. Kurinpitovalitus on kuitenkin tutkittava seitsemän päivän kuluessa. Oikeudenkäynnissä noudatetaan tavanomaista rikosasian menettelyä. Syytetyn oikeudet ovat kuitenkin sikäli normaalia paremmat, että tuomioistuimen päätökseksi tulee enemmistön kanta vain, jos se on puheenjohtajan kannattama tai syytetyn kannalta sitä lievempi.

Sota-aikana voidaan perustaa sotaoikeuksia puolustustilaan julistetulle alueelle sotilaiden tekemien rikosten käsittelyä varten. Jos yleisten tuomioistuinten toiminta on lakannut alueella, sotaoikeudet voivat tutkia myös siviilien tekemiä rikoksia.

Kurinpitomenettely on tavanomaisin seuraamus sotilasrikoksesta. Kurinpitomenettelyssä voidaan määrätä kurinpitorangaistus tai -ojennus. Arestia ei kuitenkaan saa määrätä kurinpitomenettelyssä.

Kurinpitomenettelyyn voidaan ryhtyä, jos rikokseen syyllistynyt myöntää syyllisyytensä tai hänen syyllisyytensä on selvä. Syyte nostetaan kuitenkin, jos

1. asianomainen (syytetty tai asianomistaja) vaatii kuitenkin asiaa käsiteltäväksi tuomioistuimessa
2. rikoksen tehnyt ei enää ole sotilasrangaistussäännösten alainen
3. jostain muusta asiaan liittyvästä rikoksesta on nostettava syyte tuomioistuimessa tai
4. jotakuta muuta tullaan syyttämään tuomioistuimessa samasta rikoksesta eikä asian käsitteleminen erikseen ole tarkoituksenmukaista.

Kurinpitoesimies määrää kuultuaan syytettyä henkilökohtaisesti ja saatuaan sotilaslakimiehen lausunnon kurinpito-ojennuksen tai -rangaistuksen. Yleensä on määrättävä kurinpito-ojennus, jos kurinpitorangaistukseen ei ole erityistä syytä. Rangaistuksen enimmäismäärä riippuu kurinpitoesimiehen asemasta.

• Perusyksikön vääpeli: enintään kolme kertaa ylimääräistä palvelusta tai muistutuksen.
• Perusyksikön päällikkö: kurinpito-ojennus tai varoitus
• Joukkoyksikön komentaja: kurinpito-ojennus, varoitus tai poistumisrangaistus asevelvolliselle
• Joukko-osaston komentaja ja häntä ylemmät esimiehet: kurinpito-ojennus tai kurinpitorangaistus

Jos kurinpitoesimiehen toimivalta ei riitä antamaan riittävää seuraamusta, hän siirtää sen seuraavaksi korkeammalle esimiehelle. Jos kurinpitomenettelyssä ei voida määrätä riittävää seuraamusta, joukko-osaston komentaja siirtää asian syyttäjälle ja asia menee oikeuteen.

Kurinpitomenettelyssä määrätystä kurinpitorangaistuksesta saa valittaa tuomioistuimeen kolmen päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Asia käsitellään tuomioistuimessa asian seitsemän vuorokauden kuluessa tavallisessa sotilasoikeudenkäyntimenettelyssä. Kurinpito-ojennuksesta ei saa valittaa. Rangaistulle on annettava palveluksen estämättä aikaa laatia valituskirjelmä ja osallistua oikeudenkäyntiin. Ylemmällä kurinpitoesimiehellä on vastaavasti oikeus valvoessaan alaistensa kurinpitoa lieventää rangaistusta tai kumota päätös. Kumotessaan päätöksen esimies voi määrätä asian käsiteltäväksi uudestaan, ratkaista sen itse tai viedä asian syyttäjälle.

Kurinpito-ojennusten katsotaan olevan rangaistuksina niin lieviä, että niiden kohdalla tavanomaiset muutoksenhakukeinot eivät ole käytössä. Mikäli rangaistu ei ole tyytyväinen saamaansa rangaistukseen, hänellä on kuitenkin oikeus kannella asiasta ylemmälle esimiehelle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tämä tutkii asian ja päättää tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin asiatilan korjaamiseksi. Mikäli epäilty ei ennen kurinpitomenettelyä halua ottaa riskiä kurinpito-ojennuksen saamisesta, hänellä on oikeus vaatia asian käsittelemistä tuomioistuimessa.

Sotilasoikeudenkäyttö tapahtuu tiukasti järjestäytyneen sotilasorganisaation piirissä, minkä vuoksi sen puolueettomuuden varmistaminen on vaikeampaa kuin tavallisessa oikeudenkäytössä. Erityisen tuntuvasti ongelma tulee esille varusmiesten kohdalla, joilta usein puuttuu elämänkokemusta ja kykyä vastustaa painostusta.

Vuosikymmenien kuluessa sotilasrikoksista annettuja säädöksiä on muutettu sotilaiden oikeusturvan takaamiseksi. Trendinä on ollut lisätä siviiliyhteiskunnan osuutta sotilasoikeudenkäytössä. Ennen toista maailmansotaa säädetty Sotaväen rikoslaki, jonka rangaistukset tavanomaisista rikoksista olivat yleisen rikoslain säätämiä kovempia, kumottiin 1980-luvulla ja säännökset sotilasrikoksista tuotiin rikoslakiin. Samalla lakkautettiin sotaoikeudet rauhan aikana ja siirrettiin käsiteltävät asiat siviilioikeuksiin. 1990-luvulla arestirangaistuksen käyttö rajattiin tuomioistuimille ja 2000-luvulla sotilasasioiden syyttäminen siirrettiin sotilaslakimiehiltä kihlakunnansyyttäjille.

Sota-aikana on varauduttu perustamaan sotaoikeuksia, sillä laajan armeijan rikosasioiden nopea ratkaisu nousee tärkeäksi yhteiskunnalliseksi eduksi. Sotaoikeuksien kokoonpanossa on kuitenkin pyritty varmistamaan tavallisen sotilaan näkökulma huomiointi määräämällä, että toisella sotilasjäsenellä on aliupseeri- tai miehistöarvo toisen ollessa upseeri. Normaaliajan käräjäoikeuksien sotilasjäsenistä toisen täytyy vastaavasti olla aliupseeri, miehistön jäsen tai opistoupseeri.

• Oikeudenkäynti
• Sotatila
• Suomen puolustusvoimat
• Suomen rikoslaki
• Rajavartiolaitos

• Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa (255/2014) (finlex.fi)
• Sotilasoikeudenkäyntilaki (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotilaskurinpitolaki
• Rikoslaki (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotilaskurinpitoasetus
• Sotilasoikeudenkäyntiasetus
• Aseistakieltäytyjäliiton kuvaus viime aikojen raskaimmista sotilasrikoksesta annetuista tuomioista
• Puolustusvoimien äänenkannattaja Ruotuväen artikkeli samasta aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive)