Argentiinan Primera División

1. divisioona (Primera División) on Argentiinan jalkapallon korkein sarjataso. Argentiinan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1891 lähtien. Ammattilaisliiga perustettiin vuonna 1931.

Sarjajärjestelmä

1. divisioonan kausi on jaettu kahteen osaan: elokuusta joulukuuhun pelattavaan aperturaan ja helmikuusta kesäkuuhun pelattavaan clausuraan. Kummassakin sarjassa 20 joukkuetta pelaavat keskenään yksinkertaisen sarjan. Kauden päätteeksi kaksi joukkuetta, joilla on heikoin pistekeskiarvo kolmelta edelliskaudelta putoavat sarjaporrasta alemmas Nacional B:hen. Sijoille 17 ja 18 pistekeskiarvon perusteella sijoittuneet joukkueet pelaavat karsinnat Nacional B:n kolmosta ja nelosta vastaan.

Historia

Vuonna 1891 Argentiinassa ryhdyttiin ensimmäisenä Britteinsaarten ulkopuolisena maana pelaamaan jalkapalloa sarjamuotoisesti. Tuolloin sarjoja pelasivat amatöörijoukkueet.

Ammattilaissarja käynnistyi vuonna 1931. Alkuvuosina vain Buenos Airesin, Avellanedan ja La Platan alueitten seurat kuuluivat kansalliseen liittoon. Myöhemmin mukaan tuli joukkueita Santa Fen alueelta. Alussa pelattiin joka vuosi tavallinen kaksinkertainen sarja, jossa eniten pisteitä kerännyt voitti Argentiinan mestaruuden lukuun ottamatta vuotta 1936, jolloin sarjan mestari ja Buenos Airesin Copa de Honorin voittajat ratkaisivat mestaruuden. Järjestelmä oli käytössä aina vuoteen 1966 sakka. Sarjaa hallitsivat jo tuolloin nykyiset suurseurat Boca Juniors, River Plate, Independiente, Racing ja San Lorenzo, eikä mestaruus mennyt kertaakaan "viiden suuren" ulkopuolelle.

Vuonna 1967 sarjajärjestelmää muutettiin. Joka vuosi pelattiin kaksi sarjaa: Metropilitano kevätkaudella ja Nacional syysaudella. Metropolitanossa pelasivat vain vanhanmuotoisen sarjan joukkueet ja Nacionalissa oli joukkueita myös alueellisissta sarjoista. Nacionalissa pelattiin yksinkertainen sarja. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Metropolitano koostui kahdesta lohkosta, joiden kaksi parasta pelasivat välierät ja loppuottelun. Kummankin lohkon kuusi parasta joukkuetta pääsivät Nacionaliin ja sijojen 7 ja 8 joukkueet pelasivat Promocional-sarjan, joka sittemmin muutettiin nimelle Petit. Kaksi viimeistä joukkuetta pelasivat putoamiskarsinnat.

Vuonna 1970 sarjasysteemiä muutettiin jälleen radikaalisti. Nacional jaettiin lohkoihin ja mukaan tulivat pudotuspelit, ja Metropolitanoa pelattiin eri vuosina yhtenä sarjamuotoisena, joko yksin- tai kaksinkertaisena, joukkuemäärän vaihdellessa. Vuosina 1974, 1976 ja 1979 myös Metrpolitano oli jaettuna lohkoihin. Vuodesta 1971 lähtien kilpailut erotettiin kokonaan toisistaan, eivätkä Metropilitano-joukkueet enää osallistuneet Nacionaliin, vaikkakin vanha systeemi tältä osin palautettiin vuodeksi 1972. Myös Petit-turnaus samoin kuin Reclasificatorio-putoamiskarsinnat lakkautettiin. 1982 lähtien Metropolitano pelattiin Nacionalin jälkeen. Systeemi oli käytössä aina vuoteen 1985 saakka.

Kaudeksi 1985–1986 otettiin lähes kaikkialla Etelä-Amerikassa käyttöön Euroopan sarjoissa käytettävä systeemi, jossa pelattiin syksystä kevääseen kestävä kaksinkertainen sarja. Myös jako Metropolitanoon ja Nacionaliin purettiin. Kaudesta 1988–1899^selvennä lähtien ottelujen voittajille annettiin kolme pistettä entisen kahden sijaan. Joinakin kausina käytiin tasapelin jälkeen rangaistuspotkukilpailu.

Eurooppalaismuotoinen sarjajärjestelmä oli käytössä vain viiden kauden ajan, minkä jälkeen siirryttiin nykyisenkaltaiseen apertura- ja clausura-systeemiin. 1991 kummankin sarjan voittajat pelasivat keskenään mestaruusottelun. Ottelu pelattiin myös seuraavana vuonna, mutta lopputuloksesta huolimatta mestaruus myönnettiin kummallekin joukkueelle. Sittemmin loppuottelua ei enää ole pelattu. Kaudesta 1995–1996 lähtien on ottelun voitosta saanut joka kausi kolme pistettä.