Betty White

Betty White
Betty White Time 100 -gaalassa vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt	17. tammikuuta 1922 Oak Park, Illinois, Yhdysvallat
Kuollut	31. joulukuuta 2021 (99 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Näyttelijä
Taiteilijanimet	Betty White Ludden
Aktiivisena	1939–2021
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Betty Marion White (17. tammikuuta 1922 Oak Park, Illinois – 31. joulukuuta 2021 Los Angeles, Kalifornia^[1][2]) oli yhdysvaltalainen Emmy-palkittu näyttelijä ja koomikko.

White näytteli yli 30 elokuvassa ja televisio-ohjelmassa. Hänet tunnettiin muun muassa Rose Nylundin roolistaan komediasarjassa Tyttökullat (1985–1992).

Pitkällä urallaan White palkittiin muun muassa viidellä Primetime Emmyllä, Daytime Emmyllä, Grammyllä ja kahdella SAG-palkinnollailla. Vuonna 1988 hän sai tähden Hollywood Walk of Famelle ja vuonna 2009 hän sai Screen Actors Guildin elämäntyöpalkinnon ja vuonna 2015 hänet palkittiin Daytime Emmy -elämäntyöpalkinnolla. Guinness World Records -kirja listasi vuonna 2014 Whiten pisimmän uran tehneeksi naispuoliseksi televisiokasvoksi. Tuolloin hänen uransa oli kestänyt yli 74 vuotta.^[3][4]

Betty Marion White syntyi 17. tammikuuta 1922 Christine Tessin (1899–1985) ja Horace Logan Whiten (1899–1963) ainoaksi lapseksi.^[5][6] Hänen mukaansa ”Betty” on hänen virallinen nimensä eikä siis lyhennys ”Elizabethista”.^[7][8] Whiten isänisä oli tanskalainen ja äidinisä kreikkalainen.^[9] White kiinnostui perheen yhteisillä lomilla Sierra Nevadan alueella eläimistä ja hän halusi koulunsa päätyttyä alkaa metsänvartijaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä naiset eivät tuohon aikaan saaneet toimia kyseisessä työssä.^[10]

White kiinnostui high school -aikana näyttelemisestä ja aloitti uransa teatterissa pian valmistumisensa jälkeen.^[2] Televisiossa hän esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1939.^[3]

Whitella oli 1940-luvulla useita rooleja radio-ohjelmissa, ja vuodesta 1949 hän alkoi esiintyä säännöllisesti myös televisiossa. Hän oli vuonna 1952 perustamassa tuotantoyhtiö Bandy Productionsia, ja vielä samana vuonna alkoi hänen ensimmäinen tilannekomediasarjansa Life with Elizabeth. White esitti siinä pääroolia, mutta hän myös oli luomassa ja tuottamassa sarjaa. Life with Elizabethia esitettiin kahden tuotantokauden ajan. Seuraavaksi White esiintyi muun muassa komediasarjassa Date with the Angels, ja samaan aikaan hän oli säännöllisenä vieraana useassa television visailuohjelmassa.^[11]

White sai vuonna 1973 roolin tilannekomediasarjasta The Mary Tyler Moore Show, missä hän näytteli kieroa ja keimailevaa televisiojuontaja Sue Ann Nivensiä.^[11] Roolin käsikirjoittajavat olivat luoneet sen White mielessään, mutta rooliin oli kysytty ensin muita näyttelelijöitä. White sanoi myöhemmin itse, että hän oli tuohon aikaan niin juurtunut visailuohjelmiin, että häntä ei pyydetty muihin ohjelmiin.^[2] White voitti sarjasta kaksi Emmy-palkintoa.^[11]

The Mary Tyler Moore Show’n jälkeen White näytteli 1977–1978 nimeään kantaneessa ohelmassa The Betty White Show’ssa. Hänellä oli myös säännööllinen rooli televisiosarjoissa Lemmenlaiva ja Mama’s Family.^[11]

White näytteli 1985–1992 komediasarjassa Tyttökullat, jonka keskiössä oli neljän vanhemman naisen yhdessä asunut ryhmä.^[11] White näytteli kultaista ja hieman naiivia Rose Nylundia, joka oli varsin erilainen hahmo kuin The Mary Tyler Moore Show’n Sue Ann Nivens.^[5] Tyttökullat oli erittäin suosittu, ja White oli roolistaan seitsemän kertaan Emmy-ehdokkaana. Ainoan voittonsa hän sai vuonna 1986.^[11]

White näytteli Tyttökultien jälkeen muun muassa sen spin-off-sarjassa Golden Palace, jota esitettiin yhden tuotantokaden ajan.^[11] The John Larroquette Show’ssa hän esitti itseään ja sai roolista Emmy-palkinnon. Sen jälkeen hänellä oli rooli muun muassa sarjassa Boston Legal ja saippuasarjassa Kauniit ja rohkeat.^[5]

Whiten sivurooli komediaelokuvassa Odottamaton ehdotus nosti jälleen hänen profiiliansa, ja hän sai useita uusia töitä. Vuoden 2010 Super Bowlin katkolla esitetyssä mainoksessa White taklattiin amerikkalaisen jalkapallon ottelussa. Humoristinen mainos sai valtaisaa suosiota, ja hänen faninsa järjestivät Facebook-kampanjan tämän saamiseksi juontamaan Saturday Night Livea. White juonsi toukokuussa esitetyn jakson ja oli silloin ohjelman historian vanhin juontaja. White voitti jaksosta Emmyn.^[11]

White näytteli vuodet 2010–2015 komediasarjassa Hot in Cleveland.^[11] Sarjan tuottajat olivat pyytäneet Whiten alkujaan vain pilottijaksoon, mutta hänestä tehtiin vakiokasvo. Sarjasta tuli hitti, ja White voitti siitä kaksi SAG-palkintoa sekä oli ehdolla Emmyyn.^[2]

White juonsi vuosina 2012–2014 tosi-tv-ohjelmaa Kiikkutuolit kumoon (Betty White’s Off Their Rockers), jonka vastaavana tuottajana hän myös toimi. Ohjelmassa vanhukset tekivät piloja nuoremmille ihmisille.^[11] White sai ohjelmasta vielä kaksi Emmy-ehdokkuutta.^[2] Kaikkiaan White oli 21 kertaa ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi. Palkinnon hän voitti viidesti.^[12]

White kuoli uudenvuodenaattona 2021 saatuaan aivoinfarktin kuusi päivää aiemmin.^[13]

Vuonna 1945 White nai Dick Barkerin, joka oli armeijan ilmavoimien lentäjä. Liitto vei Whiten Ohioon, Barkerin kanatilalle, missä White ei viihtynyt. Hän palasi neljän kuukauden päästä Los Angelesiin näyttelemään.^[14]

Toisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1947 Hollywood-agentti Lane Allenin kanssa. He erosivat vuonna 1949, sillä Allen halusi Whiten lopettavan uransa.^[14]

White tapasi vuonna 1961 Password-nimisessä visailussa juontaja Allen Luddenin. Ludden oli jäänyt leskeksi hiljattain ja hänellä oli kolme lasta. Whiten ja Luddenin yhteystyö jatkui näytelmän parissa samana kesänä ja Ludden ihastui Whiteen. Viikkojen sisällä Ludden esitti leikillään kosinnan Whitelle, joka ei ollut kiinnostunut menemään uudelleen naimisiin. Ludden ei kuitenkaan luovuttanut ja osti timanttisormuksen, josta White kieltäytyi. Lopulta pääsiäisenä 1963 White suostui kosintaan. Tuolloin Ludden lähetti Whitelle pehmopupun, jonka korvissa oli timanttiset korvakorut ja kortti, jossa luki: "Sanothan kyllä?". White on kertonut, ettei sinä iltana vastannut puhelinsoittoon tervehtimällä, vaan sanomalla "Kyllä".^[15] Pari meni naimisiin samana kesänä vuonna 1963.^[14] Heillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta White toimi Luddenin lasten äitipuolena.^[14][16] Ludden kuoli vuonna 1981 vatsasyöpään ollessaan 63-vuotias. White on myöhemmin kertonut katuneensa Luddenin kosintojen torjumista, sillä jälkikäteen ajateltuna kosiskeluun kuluneen ajan olisi voinut käyttää yhdessä elämiseen.^[14][17][18] White totesi myös, ettei mene uudestaan naimisiin, sillä on jo kerran ollut miehistä parhaimman kanssa naimisissa, joten ketään muutakaan ei enää kaivata.^[19][18]

Betty White oli eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolestapuhuja ja hän teki hyväntekeväisyystyötä eri järjestöille.^[20][21] Lisäksi White kirjoitti eläimiin liittyen kirjoja sekä juonti omaa eläinaiheista radio-ohjelmaa että televisio-ohjelmaa.^[22][23][24] Vuonna 2010 Whitelle myönnettiin metsänvartijan kunniatitteli, mikä toteutti näin hänen unelmansa lapsuutensa ajalta.^[10][25]

• Time to Kill (1945)
• Myrskyä Washingtonissa (Advise & Consent, 1962)
• A Different Apporoach (1978)
• Kova sade (Hard Rain, 1998)
• Pyhä myyntitykki (Holy Man, 1998)
• Gaia Symphony II (1999)
• Lake Placid – tappaja syvyyksistä (1999)
• Tarina meistä kahdesta (The Story of Us, 1999)
• Whispers: An Elephant's Tale (2000)
• Bringing Down the House – elämä on laiffii (2003)
• The Third Wish (2005)
• Ponyo rantakalliolla (Ponyo, 2008)
• Love N' Dancing (2009)
• Odottamaton ehdotus (The Proposal, 2009)
• You Again (2010)
• The Lorax (2012)

• Betty White Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Saksa Italia Yhdysvallat Japani Kroatia Alankomaat Puola Taiteenala Emmy Awards Grammy Awards MusicBrainz Henkilöt Deutsche Synchronkartei Deutsche Biographie Elonet Yle Muut SNAC 2 IdRef