Björn Wahlroos

Björn Wahlroos
Björn Wahlroos
Henkilötiedot
Muut nimet	Nalle
Syntynyt	10. lokakuuta 1952 (ikä 72) Helsinki
Muut tiedot
Yritys	Sampo
Asema	konsernijohtaja (2001–2009)
Hallitusjäsenyydet	Sampo (pj. 2009–2023) UPM (pj. 2008–2023)[1] Nordea (pj. 2011–2019)
Tutkinnot	kauppatieteiden tohtori
Siviilisääty	naimisissa
Puoliso	Saara Wahlroos (o.s. Litmanen)
Vanhemmat	Bror Wahlroos Marita Wahlroos (o.s. Isakson)
Lapset	Nina Wahlroos Thomas Wahlroos
Lempinimet	Nalle
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos (s. 10. lokakuuta 1952 Helsinki^[2]) on Sampo-konsernin, Nordean ja UPM:n entinen hallituksen puheenjohtaja ja Suomen talouselämän merkittävä vaikuttaja.^[3] Wahlroos on ollut Sammon suuromistaja,^[4] hän on omistanut Joensuun kartanon Halikossa,^[5] ja hän on toiminut kansantaloustieteen professorina.^[6] Hän on myös tietokirjailija.

Wahlroos on ollut useiden vuosien ajan Suomen suurituloisimpien joukossa.^[7] Helsingin Sanomien toukokuussa 2009 julkaiseman selvityksen mukaan Wahlroosilla on Suomessa eniten valtaa pörssiyhtiöiden hallituksissa. Selvitys perustui hallituspaikkoihin ja pörssiyritysten markkina-arvoihin.^[8] Saman vuoden lopulla Iltalehti valitsi hänet Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi päättäjäksi.^[9] Wahlroos sijoittui kolmanneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.^[10] Wahlroosia on kutsuttu ”Helsingin pörssin kuninkaaksi”, koska hän on toiminut yhtä aikaa kolmen suuren pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajana useiden vuosien ajan.^[11]

Wahlroos valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971. Tämän jälkeen Wahlroos opiskeli Svenska handelshögskolanissa, josta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1975 ja kauppatieteiden tohtoriksi 1979. Hän toimi vuosina 1979–1985 Svenska handelshögskolanin kansantaloustieteen professorina.^[12] Lisäksi hän on ollut vierailevana apulaisprofessorina Northwestern-yliopiston Kellogg Graduate School of Managementissä sekä Brownin yliopistossa.^[13]

Wahlroos toimi vuosina 1985–1992 Suomen Yhdyspankin (SYP) johtokunnan varajäsenenä, jäsenenä ja varatoimitusjohtajana. Vuonna 1992 Wahlroosista tuli Mandatumin toimitusjohtaja. Mandatumin yhdistyessä vuonna 2001 Sampo-konserniin Wahlroosista tuli Sammon toimitusjohtaja ja suurin yksityinen osakkeenomistaja (2,13 prosenttia osakkeista). Huhtikuussa 2009 hän siirtyi Sammon hallituksen puheenjohtajaksi.

Wahlroos oli avainhahmoja, kun valuutta- ja korkosäännöstely purettiin ja toimija niin sanotussa kasinotaloudessa, jossa yhtiöitä vallattiin ja järjesteltiin uudelleen. Wahlroos myi Tampellan säästöpankkiryhmälle, järjesteli Sponsor- ja Spontel-sijoitusyhtiöitä Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa ja osallistui KOP:n ja SYP:n fuusioon. Vuonna 1992 hän siirtyi pääomistajana johtamaan SYP:sta lohkaistua Mandatumia. Mandatum osti 1998 Interbankin ja listautui Helsingin pörssiin.^[14]

Vuonna 2001 Mandatum yhdistettiin Sampo-Leoniaan. Wahlroos oli myös Varman hallituksessa, jolla on historialliset siteet Sampoon. Sammon pankkitoiminta eli vanha Postipankki myytiin Danske Bankille 2006.^[14]

Wahlroosia pidetään yleisesti taitavana yritysjohtajana, ja hän on ylivoimaisesti rikkain suomalainen henkilö, joka on itse hankkinut omaisuutensa.^[15] Omaisuuden arvioidaan olevan yli 700 miljoonaa euroa.^[16]

Pelkästään vuonna 2013 syyskuun puoliväliin mennessä valtion Sampo-omistuksen arvo nousi 600 miljoonalla eurolla, seitsenkertaisesti sen mitä Wahlroosin oma osuus.^[15]

Toimittaja Olli Harman mukaan Wahlroos kehitti Mandatumista ja myöhemmin Samposta "todellisen rahantekokoneen". Sampo Pankin myyminen neljän miljardin euron hintaan oli strategisesti loistava teko. UPM:n kääntäminen huippumenestykseen teki hänestä lopullisesti "pörssin kuninkaan", Arvopaperi-lehden termiä lainaten. Nordeassa Wahlroos on Harman mukaan pärjännyt huonommin: Sampon suuromistusaikana vuodesta 2006 (-2019) Nordea tuotti omistajilleen vain 3,1 % vuodessa Italian kriisin heikentäessä pankkiosakkeita, pörssi keskimäärin 3,7 %.^[17]

Veroja Wahlroos maksoi 2000–2016 noin 64 miljoonaa euroa, kolmanneksi eniten Suomessa.^[16]

Opiskeluaikanaan Wahlroos toimi taistolaisliikkeessä.^{[18][19][20][21]} Hän kuului Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS)iin (vuosina 1969–73) ja Sosialistisiin taloustieteen opiskelijoihin (1971–73) sekä työskenteli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton opposition julkaisemassa Toveri-lehdessä.^[22]

Vuonna 1973 Wahlroos erosi kaikista poliittisista järjestöistä. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa hän liittyi Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.^[23] Hänet nimitettiin RKP:n syyskuussa 2008 aloittaneen talouspoliittisen valiokunnan puheenjohtajaksi.^[24]

Wahlroos tuki kokoomusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 5 000 eurolla.^[25]

Maaliskuussa 2009 Wahlroos ennusti, ettei talouden taantuma tule kestämään pitkään, koska markkinatalous korjaa itsensä nopeasti.^[26]

Wahlroos on arvostellut yliopistotutkintojen rahoitusta ”tyhjäntoimittamisen subventiona” ja maa- ja metsätalouden tutkimuspanostuksia kohtuuttomina.^[27] Vuoden 2010 kesäkuussa Wahlroos sanoi Financial Timesin haastattelussa, että Euroopassa joudutaan harkitsemaan sosiaalisen markkinatalousmallin tulevaisuutta, koska ihmisiä ei voi tulevaisuudessa verottaa nykyisellä tavalla. Hän sanoi myös, että köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista ei tulisi sietää. Wahlroosin mukaan Euroopan talouskriisissä ei ole kyse pelkästään velkaongelmasta vaan koko eurooppalaisen talousjärjestelmän kriisistä.^[28]

Helsingin Sanomissa julkaistiin helmikuussa 2012 Ilkka Ahtiaisen ja Antti Blåfieldin tekemä Wahlroosin haastattelu, jossa Wahlroos muun muassa arvosteli presidentti Tarja Halosta presidentti-instituution kärsimisestä sekä Halosen poliittista linjaa ja asemoitumista mielestään eri taholle kuin kansan enemmistö. Haastattelussa hän mainitsi esikuvikseen 1700-luvun taloustieteilijän Adam Smithin, uusliberalistisen Milton Friedmanin ja libertaristisen ajattelijan Ayn Randin.^[29][30] Wahlroosilta ilmestyi keväällä 2012 kirja Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle. Kirjan pääteesi on, että valtion tulisi puuttua mahdollisimman vähän talouteen ja sääntelyä tulisi minimoida.^[31]

Wahlroos pitää kehitysapua "tyhmänä ja moraalittomana".^[32] Maaliskuussa 2010 Wahlroos esitti Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysavun leikkaamista, koska ”olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon”. Hän perusteli näkemystä sambialaisekonomisti Dambisa Moyon kirjaan Dead Aid (Kuollut apu) perustuen.^[27] Wahlroosin mukaan kehitysavussa keskitytään liikaa demokratian kehittymiseen. Hänen mukaansa näyttää siltä, että demokratia ei ala toimia, ennen kuin bruttokansantuote henkeä kohti nousee 6 000–7 000 dollariin. Köyhimmissä maissa demokratia voi olla suorastaan kielteistä kansalaisten turvallisuuden kannalta. Tärkeämpää olisi hänen mielestään kehittää oikeusvaltiota, perusmarkkinoiden toimivuutta ja yleistä turvallisuutta sekä kitkeä korruptiota.^[33][34]

Wahlroosin mielestä maataloustuet tulee lakkauttaa koko maailmasta.^[35] ”On järjetöntä, että Suomi yhdellä kädellä tukee Sambian agribisnestä ja toisella EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Se on epärehellisyyttä, jossa liikutaan jo rikollisuuden rajamailla”, Wahlroos totesi ulkoministeriön paneelikeskustelussa.^[36] Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Markku Niskala tuki Wahlroosin kantaa.^[36] Wahlroos sanoo pitävänsä kehitysmaiden juhlahetkenä sitä päivää, jona Euroopan unioni lakkauttaa maataloustukensa ja avaa tullimuurinsa maataloustuotteille, mutta ottavansa siihen päivään asti hänelle annetun maataloustuen vastaan.^[35] Wahlroos nosti vuonna 2007 225 000 euroa maataloustukea (309. suurin tuensaaja), vuonna 2009 221 000^[37]–273 000^[38] euroa.

Wahlroos ei saa enää maataloustukia, koska on siirtänyt tilansa perillisilleen.^[39]

Wahlroosin mukaan rikkaat jättävät hyvinvointivaltion, jonne puolestaan pyrkivät maailman köyhät.^[40] Helmikuussa 2011 Wahlroos puhui nuorten sosiaalitukien kuten toimeentulotuen ja yli viisi vuotta opiskelleiden opintotuen lakkauttamisen puolesta. Hänen mukaansa alle 25-vuotiaita ei saa ”paapoa” yhteiskunnan tukiluukkujen asiakkaiksi. Hän vaati, että osa-aikatyön vastaanottaminen ei saisi heti johtaa sosiaaliturvan menettämiseen ja peräsi askelia perustulon käyttöönottamiseksi.^[41]

Hänen mukaansa kasvavat tuloerot eivät johdu kapitalismista.^[42] Wahlroos näkee että tuloerot ovat kasvaneet, mutta eriarvoisuutta torjuttaisiin hänen mukaansa parhaiten lisäämällä investointeja yrityksiin.^[43]

Lokakuussa 2019 Wahlroos kannatti perustiliä.^[44] Hänen näkemyksensä mukaan sosiaaliturvaa tulisi pienentää minimiin samalla.^[45]

Wahlroosin mukaan Suomessa työehtosopimuksien sopimiseen käytetty kolmikanta muistuttaa fasistista järjestelmää ja on epäparlamentaarinen. Wahlroosin mukaan kolmikanta on kidnapannut liian suuren osan tärkeistä vero- ja työmarkkinapäätöksistä itselleen.^[46] Wahlroos haluaisi purkaa työehtosopimusten yleissitovuuden ja alentaa työttömyysturvaa.^[45]

Hän myös halusi että ihmiset kävisivät töissä koronaviruspandemian aikana^[47], ja että valtioiden rajat pidettäisiin auki.^[48] Hän myös vastusti koronan elvytyspakettia.^[49]

Wahlroosin mielestä Suomelle olisi ollut parempi olla liittymättä euroon. Vuonna 2015 takaisin markkaan palaaminen oli hänen mielestään kuitenkin ”teoreettinen argumentti”.^[50]

Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista.^[51]

Wahlroosin mielestä Suomen presidentin valtaoikeuksien vähentäminen oli virhe, sillä se on jähmettänyt päätöksentekoa ja antanut ulkoparlamentaarista valtaa etujärjestöille ja lobbareille. Wahlroos ei kannata Suomen käpertymistä sisäänpäin, mutta näkee Suomen tulevaisuuden vaikeana. Wahlroos jakaa Suomen tulevaisuusskenaariot Kreikan tiehen ja Singaporen tiehen. Venäjää Wahlroos pitää Suomen mahdollisuutena, mutta Venäjä-yhteistyö kasvattaisi Suomen riskejä.^[52]

Wahlroos on myös esittänyt, että maailman liikakansoitus voitaisiin ratkaista asettamalla yläraja väestön kasvulle ja huutokauppaamalla oikeus lasten tekemiseen, mikä Wahlroosin mukaan johtaisi lasten muuttumiseen rikkaiden etuoikeudeksi sekä varallisuuksien jakaantumiseen ja tulonjaon tasoittumiseen. Hänen mukaansa tällaista vaihtoehtoa pitäisi kuitenkin miettiä vasta, kun kaikki muut mahdolliset ratkaisut on käyty läpi.^[53]

Vuonna 2023 Wahlroos sanoi, että Petteri Orpon kokoomusjohtoisen hallituksen hallitusohjelma on paras kautta aikojen.^[54]

Vuonna 2012 tamperelainen Legioonateatteri esitti mielenterveysteemaan sisältyvää Minä, minä ja minä -teatteriesitystä, joka sisälsi narsistisen Wahlroos-hahmon. Demokraatti-lehdessä teatteriesityksen arvostelussa Wahlroosia nimitettiin valtakunnannarsistiksi.^[55]

Wahlroosia on Helsingin Sanomien kirja-arviossa kirjastaan Markkinat ja demokratia arvosteltu vanhentuneen tutkimuskirjallisuuden käytöstä sekä huonoista perusteluista.^[31]

Wahlroosin isä Bror Wahlroos oli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö.^[56] Björn Wahlroos on kertonut, että hänen isänsä oli alkoholisti. Isän vaikea käytös sai hänet nuoruudessa radikalisoitumaan ja liittymään poliittiseen toimintaan.^[57]

Wahlroosin liikanimi ”Nalle” on peräisin nuoruusvuosilta, jolloin samassa toveripiirissä oli kolme Björniä.^[56] Björn Wahlroosin poika on Thomas Wahlroos.^[58]

Wahlroos asui Halikossa Joensuun kartanossa. Joulukuussa 2013 hän siirsi kirjansa Ruotsiin.^[59] Wahlroosin mukaan muuton taustalla olivat turvallisuussyyt.^[60] Wahlroos myönsi, että kirjojen siirtämisestä maahan, joka ei peri perintöveroa, aiheutuva verosäästö on sadan miljoonan euron kokoluokkaa.^[61]

Björn Wahlroos ja hänen puolisonsa Saara Wahlroos ovat tehneet avioehdon, jossa Björn Wahlroos saa pitää omaisuutensa.^[62] Hän on sanonut tätä elämänsä parhaaksi diiliksi.^[63]

Hän käy metsästämässä yhdessä Ruotsin kuninkaan kanssa.^[64]

Wahlroos lahjoittaa omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen säätiöiden kautta.^[64] Saara ja Björn Wahlroosin säätiö tukee apurahoin muun muassa politiikkaan, journalismiin ja taloustieteeseen keskittyvää toimintaa.^[65]

• Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25176-7
• Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta. (Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Juhana Rossi) Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28592-2
• Hiljainen vallankumous: Tekikö uusi perustuslaki Suomen hallitsemisen mahdottomaksi?. Helsinki: Taloustieto, 2017. ISSN 2342-8066 ISBN 978-951-628-691-7
• Kuinkas tässä näin kävi? Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-35464-2
• Barrikadeilta pankkimaailmaan: Eräänlaiset päiväkirjat 1952–1992. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-41751-4
• Sateentekijät : eräänlaiset päiväkirjat 1992–2001. Helsinki: Otava, 2023. ISBN 978-951-1-46968-1

• Pietiläinen, Tuomo ym.: Wahlroos: Epävirallinen elämäkerta. Into-kustannus Oy, Helsinki 2013. ISBN 978-952-264-243-1

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Björn Wahlroos.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Björn Wahlroos Wikimedia Commonsissa

• Arkkipiispalla vieraana Björn Wahlroos: Markkinatalous, yritykset ja yhteiskuntavastuu. (Arkistoitu – Internet Archive) Kantti.net 2006 (äänite).
• Ylivertainen Björn Wahlroos. (Arkistoitu – Internet Archive) Talouselämä.
• Wahlroos, Björn hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)