Boris Tadić

Boris Tadić
Борис Тадић
Boris Tadić vuonna 2012.
Serbian 3. presidentti
11. heinäkuuta 2004 – 5. huhtikuuta 2012
Pääministeri	Vojislav Koštunica Mirko Cvetković
Edeltäjä	Milan Milutinović Nataša Mićić (virkaatekevä) Dragan Maršićanin (virkaatekevä) Vojislav Mihailović (virkaatekevä) Predrag Marković (virkaatekevä)
Seuraaja	Tomislav Nikolić
Serbia ja Montenegron puolustusministeri
17. maaliskuuta 2003 – 16. huhtikuuta 2004
Edeltäjä	Velimir Radojević
Seuraaja	Prvoslav Davinić
Jugoslavian ministeri televiestintä
4. marraskuuta 2000 – 17. maaliskuuta 2003
Henkilötiedot
Syntynyt	15. tammikuuta 1958 (ikä 66) Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovinan KT, Jugoslavia (nykyään Bosnia ja Hertsegovina)
Ammatti	psykologi
Puoliso	Veselinka Zastavniković (aviol. 1981–1997) Tatjana Tadić
Tiedot
Puolue	Demokraattinen puolue
Uskonto	ortodoksi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Boris Tadić  kuuntele ääntämys ^(ohje) (Борис Тадић, s. 15. tammikuuta 1958 Sarajevo) toimi Serbian presidenttinä vuosina 2004–2012. Koulutukseltaan Tadić on psykologi.

Tadić syntyi Bosnia-Hertsegovinassa, Jugoslaviassa. Hänen isovanhempansa surmattiin heidän serbikansallisuutensa vuoksi toisen maailmansodan aikana natsi-Saksan ja fasistisen Italian kontrolloimaa itsenäisen Kroatian valtiota hallinnut kroaattinationalistinen Ustaša. Tadić kävi koulua Belgradissa ja valmistui Belgradin yliopistosta sosiaalipsykologian laitokselta. Hän opetti psykologiaa belgradilaisessa lukiossa.

Tadić liittyi keskustavasemmistolaiseen, sosiaalidemokraattiseen Demokraattiseen puolueeseen vuodesta 1990 hoitaen useita tehtäviä puolueessa ja hänet valittiin kaksi kertaa sen varapuheenjohtajaksi. Vuonna 2000 hänestä tuli Jugoslavian liittotasavallan (myöh. Serbia ja Montenegro) viestintäministeri ja 2003 Serbia ja Montenegron puolustusministeri.

Tadić valittiin 2003 Serbia-Montenegron parlamenttiin ja 2004 Serbian parlamenttiin, kansalliskokoukseen sekä myöhemmin samana vuonna puolueensa puheenjohtajaksi edellisvuonna murhatun Zoran Đinđićin seuraajaksi.

Vuoden 2004 presidentinvaalissa hän sai ensimmäisellä kierrokselle 27,3 % äänistä ja voitti toisella kierroksella 27. kesäkuuta 2004 Tomislav Nikolićin 53,24 %:n äänisaaliilla. Hän vannoi virkavalansa 11. heinäkuuta 2004.

Tadić on ensimmäinen enemmistöltään ortodoksisen Serbian valtionpäämies, joka on tavannut katolisen kirkon päämiehen, paavin. Tämä tapahtui 28. syyskuuta 2005 vierailulla Vatikaanissa, jossa hän tapasi paavi Benedictus XVI:n.

Boris Tadić oli myös ensimmäinen ulkomainen presidentti, joka vieraili Montenegrossa maan itsenäistyttyä erottuaan valtioliitosta Serbian kanssa 2006 - samalla Tadićista tuli ensimmäinen itsenäisen Serbian presidentti. Montenegron-vierailua pidettiin tärkeänä symbolisena eleenä. Tadić oli ainoa Serbian edustaja, joka tapasi Yhdistyneiden kansakuntien Kosovon erityislähettilään presidentti Martti Ahtisaaren hänen esitellessään helmikuun 2007 alussa suunnitelman maakunnan kohtalosta. Serbian hallitus kieltäytyi tapaamasta Ahtisaarta vedoten siihen, että maassa oli juuri järjestetty vaalit, eikä uusi parlamentti ollut vielä kokoontunut.

Boris Tadić valittiin uudelleen Serbian presidentiksi helmikuussa 2008 presidentinvaalin toisella kierroksella. Hänen äänisaaliinsa oli 51 % äänistä kilpakumppanin Tomislav Nikolićin jäädessä noin 48 %:iin äänistä.

Tadić vieraili ortodoksisena jouluna (7. tammikuuta 2010) Decanin luostarissa Kosovossa, mikä herätti ristiriitoja kosovolaisten ja serbien kesken.^[1]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boris Tadić.

• Serbian presidentin kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (serbiaksi) (englanniksi)
• Tadićin presidentinvaalisivut 2008 (Arkistoitu – Internet Archive) (serbiaksi)

Serbian presidentit

Boris Tadić (2004–2012) | Tomislav Nikolić (2012–2017) | Aleksandar Vučić (2017 alkaen)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset VIAF Kansalliset Saksa Henkilöt DDB Muut IdRef