Chandrayaan-1

Chandrayaan-1
Chandrayaan-1.
Chandrayaan-1.
Organisaatio ISRO
Tehtävätyyppi Kiertolais- ja iskeytymisluotain
Kohde Kuu
Laukaisu 22. lokakuuta 2008
Sriharikota, Intia
Laukaisualus PSLV-XL
Kohteessa 12. marraskuuta 2008
Tehtävän kesto 31. elokuuta 2009
Massa 523 kilogrammaa (laukaisupaino 1380 kilogrammaa)
Teho 750 W
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
COSPAR ID: 2008-052A

Chandrayaan-1 (hindiksi चंद्रयान, sanskriitista chandra 'Kuu', yaan 'alus') oli Intian ensimmäinen kuuluotain. Se laukaistiin 22. lokakuuta 2008 PSVL-kantoraketilla.[1] Luotain siirtyi Maata kiertävältä radalta Kuuta kohti suuntautuvalle radalle 4. marraskuuta 2008[2] ja asettui 8. marraskuuta 2008 Kuuta kiertävälle radalle.[3]

Luotain saapui lopulliselle Kuun kiertoradalleen 12. marraskuuta 2008,[4] ja sen oli tarkoitus kiertää Kuuta 100 kilometrin korkeudella kahden vuoden ajan. 14. marraskuuta Kuuta kiertävä Chandrayaan-1-luotain laukaisi kolme tiedelaitetta kuljettavan iskeytymisaluksen (MIP eli Moon Impact Probe) menestyksellisesti Kuun pintaan, jossa se tunkeutui kraatterin pinnan läpi.[5] Luotain toimi kuun kiertoradalla noin yhdeksän kuukautta. Mission toteutus maksoi Intialle 79 miljoonaa dollaria.[6]

Missio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luotain kuvasi korkealaatuisen kolmiulotteisen kartan Kuusta ja tutki Kuun kemiallista koostumusta. Chandrayaan-1 kuljetti satelliittiosan lisäksi mukanaan myös pientä iskeytymisluotainta. Iskeytymisluotain laukaistiin kohti Kuuta Chandrayaan I:n päästyä 100 kilometrin etäisyydelle Kuusta. Vuoden 2009 puolivälissä luotaimen tähtisensori, jonka avulla aluksen asento määritetään, lakkasi toimimasta liian suuren säteilyannoksen takia.[7] Ongelma ei estänyt aluksen toimintaa, mutta sen kiertäminen vaati muiden, epätarkempien asentosensoreiden käyttöä.

Avaruusalus ja sen mittalaitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avaruusluotaimen massa oli 1300 kg. Sen kustannukset olivat noin 70 miljoonaa euroa. Intian avaruusjärjestön hanke julkistettiin syyskuussa 2004. Laitteita siihen toimittivat ESA ja NASA.

Siinä olivat seuraavat näkyvän valon, infrapunan ja röntgenalueen instrumentit:

  • Terrain Mapping Camera (TMC) on kamera, jonka erottelukyky on 5 metriä.
  • Hyper Spectral Imager (HySI) on monitaajuinen kamera
  • Lunar Laser Ranging Instrument (LLRI) on laserinstrumentti.
  • Moon Impact Probe (MIP) on Kuuhun törmäävä pienoisluotain, törmääjä tai impaktori. Tämä on eräällä tavalla itsenäinen avaruusalus.
  • Sub-keV Atom Reflecting Analyzer (SARA) on ESAn toimitus - neutraaliatomi-instrumentti
  • Moon Mineralogy Mapper M3 on NASAn toimittama spektrometri
  • Near infrared spectrometer SIR-2 on ESAn toimitus, tämä lähi-infrapuna-alueen spektrometri tulee Saksasta
  • S-kaistan pienoisSAR-tutka - Miniature Synthetic Aperture Radar eli Mini-SAR on NASAn toimittama.
  • Radiation Dose Monitor eli säteilymittari tulee Bulgariasta.
  • D/CIXS-instrumentti on ESAn toimittama röntgeninstrumentti ja tulee Englannista ja Suomesta. Se on ESAn SMART-1-kuuluotaimen vastaavan laitteen uusi versio. Suomen osuuden toteutti Helsingin yliopiston observatorion alaisuudessa Oxford International Analytical-yhtiö.

Toiminnan ennenaikainen loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

29. elokuuta 2009 ISRO ilmoitti menettäneensä yhteyden luotaimeen.[8][9][10] Intian ensimmäinen kuuluotain toimi vajaan vuoden ajan, joka on hyvä saavutus muiden avaruusmaiden ensimmäisten kuuluotainten historiaan verrattuna. Missio maksoi Intialle vain 100 miljoonaa dollaria ja luotain ehti toteuttaa 95% tieteellisistä tavoitteistaan.[11] Koska aiemmin yksi luotaimen tiedelaite jo aiemmin lakkasi toimimasta Auringosta saapuneen säteilyn vuoksi, voi koko aluksen suunniteltua lyhyempi toimintaikä olla länsimaiden säteilynkestävän elektroniikan vientikieltojen "ansiota": nykyiset ITAR-säännöt kieltävät jopa intialaisten rakettien käytön länsimaisten tietoliikennesatelliittien laukaisuissa.[12] ISRO ilmoitti syyskuun alussa 2009 ensin, että satelliitin lämpösuunnittelu olisi pettänyt, joka oli 1960-luvulla sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton avaruusalussuunnittelun ongelmia, ja myöhemmin kertoi pääsyyksi elektroniikkaan tulleet säteilyvauriot.[13] Missio oli kuitenkin toteuttanut 95% tavoitteistaan.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Intia lähti mukaan kuukilpaan Yle Uutiset. 11.11.2008. Viitattu 7.9.2019.
  2. ↑ Chandrayaan-1 now in lunar transfer trajectory European Space Agency – ESA. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Chandrayaan-1 Successfully Enters Lunar Orbit  ISRO – Government of India . 8.11.2008 . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Indian Lunar Probe Starts Remote Sensing Of Moon Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Indian Probe Impacts Moon Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Heat And Radiation Crippled India's Maiden Moon Mission Moondaily. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  7. ↑ New Sunscreen For ISRO's Manned Mission Space Travel. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Chandrayaan-I Spacecraft Loses Radio Contact ISRO – Government of India. 29.8.2009. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Intia lopetti kuuluotaimensa etsinnän Yle Uutiset. 30.8.2009. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  10. ↑ ISRO Aims For Mars Mission By 2013-2015  Mars Daily . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Satellite Operators Push for ITAR Reform  Parabolic Arc . 3.8.2009 . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  12. ↑ Heat And Radiation Crippled India's Maiden Moon Mission  Moon Daily . Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)
  13. ↑ 'Heat Stroke' Caused India's Lunar Probe To Fail Tech Space. Viitattu 7.9.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Chandrayaan-1.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chandrayaan-1&oldid=20660251”