Geneettinen ajautuminen
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Geneettinen ajautuminen (tai Sewall Wright -efekti) on populaatiogenetiikan käsite, joka tarkoittaa populaation geneettisen koostumuksen ja erityisesti alleelifrekvenssien muuttumista sukupolvesta toiseen pelkästään lisääntymisprosessiin liittyvän geenien siirtymisen sattumanvaraisuuden takia. Ellei luonnonvalinta vaikuta eri alleelien säilymiseen tai häviämiseen, seuraavan sukupolven geenistö muodostuu satunnaisotoksena edellisestä sukupolvesta. Tähän otantaan liittyvät sukupolvien väliset geenikoostumuksen satunnaiset heilahtelut riippuvat populaation koosta: mitä pienempi populaatio, sen suuremmat heilahtelut.
Kapeammassa merkityksessä ajautumisella tarkoitetaan satunnaisprosessin jatkuessa sukupolvien mittaan tapahtuvaa alleelien yleistymistä joko populaatiossa vallitseviksi alleeleiksi tai niiden häviämistä lopulta sattuman vaikutuksesta.
Geneettinen ajautuminen on keskeinen syy kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden yleistymiseen populaatioissa. Se myös nopeuttaa eristyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä. Geneettinen ajautuminen pienentää samalla populaation geneettisen muuntelun määrää. Ajautuminen vaikuttaa myös kelpoisuuden kannalta tärkeisiin geeneihin ja keskimäärin vähentää pienen populaation suhteellista kelpoisuutta ja heikentää luonnonvalinnan vaikutusta. Tätä muuntelun menetystä kutsutaan geneettiseksi kuihtumiseksi.
Geneettinen ajautuminen voidaan jaotella myös pysyvään ja väliaikaiseen ajautumiseen. Pysyvää ajautumista tapahtuu, jos populaatio on pysyvästi niin pieni, että mutaatiot ja valinta eivät kykene uusimaan alleeleja ja ylläpitämään muuntelua. Väliaikaista ajautumista on esimerkiksi pullonkaulailmiö, jossa populaatio pienenee jostain syystä vähäksi aikaa hyvin pieneksi. Pienessä populaatiossa todennäköisyys sille, että myös kelpoisuudeltaan huonot alleelit sattumalta yleistyvät populaatiossa on suurempi kuin suuressa populaatiossa. Pieni populaatio myös hidastaa tahtia, jolla suotuisat alleelit yleistyvät populaatiossa.
Eliöiden vallatessa uusia alueita pienissä populaatioissa sattumalla on tavanomaista suuremmat vaikutukset: pioneeriryhmä, joka saapuu alueelle, edustaa pientä osuutta kokonaispopulaatiosta. Sopivissa olosuhteissa tämä pieni valikoima kuitenkin synnyttää uudenlaisen, alkuperäisestä poikkeavan populaation. Tätä ilmiötä kutsutaan perustajavaikutukseksi.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X