Guise (suku)

Guisen herttuoiden vaakuna.

Guise oli 1500–1600-luvuilla vaikuttanut ranskalainen aatelissuku, jolla oli suuri vaikutusvalta etenkin Ranskan uskonsotien aikana.

Guisen suku oli alkuperältään Lothringen-hallitsijasuvun haara. Suvun kantaisä Claude de Guise oli Lothringenin herttuakuntaa hallinneen René II:n nuorempi poika, joka peri isältään Ranskassa sijainneen osan Lothringenista, mukaan lukien Guisen kreivikunnan.[1][2] Hän sai vuonna 1506 Ranskan alamaisuuden ja nai vuonna 1513 Bourbon-sukuun kuuluneen Antoinette de Bourbonin.[1] Ranskan kuningas Frans I palkitsi Clauden vuonna 1527 herttuan arvolla.[1][3] Clauden tyttärestä Mariasta tuli Skotlannin kuninkaan Jaakko V:n puoliso. Clauden pojat François ja Charles de Guise saavuttivat Ranskassa suuren vaikutusvallan Henrik II:n ja varsinkin Frans II:n hallitsijakaudella, jolloin kuningattarena oli Maria Guisen tytär Maria Stuart. Guiset syrjäytettiin hovista Frans II:n kuoltua vuonna 1560.[1]

Suvun mahti perustui sille kuuluneisiin korkeisiin katolisen kirkon virkoihin. Lothringenin–Guisen suku piti hallussaan Reimsin arkkipiispan virkaa vuosina 1533–1641 ja siihen kuului useita kardinaaleja.[1] Katoliset Guiset vainosivat protestanttisia hugenotteja. Vuonna 1560 hugenotit muodostivat Amboise-salaliiton, jonka tarkoituksena oli murhata Guisen suvun johtajat ja siirtää valta Bourbon-suvulle, mikä epäonnistui.[3] François de Guisen sotilaiden vuonna 1562 suorittama hugenottien joukkomurha Wassyssa johti Ranskan uskonsotien puhkeamiseen.[1][3] François kuoli seuraavana vuonna erään hugenottiaatelisen murhaamana. Hänen poikansa Henri de Guise ilmeisesti murhasi myöhemmin kostona hugenottijohtaja Gaspard de Colignyn, mistä käynnistyi Pärttylinyön verilöyly. Henri ja hänen veljensä Louis olivat katolisen liigan johtajia, mutta kuningas Henrik III surmautti heidät vuonna 1588. Kolmas veli Charles de Guise johti katolista liigaa vuoteen 1595, jolloin hänen oli tehtävä rauha sisällissodan voittaneen Henrik Navarralaisen kanssa.[1]

Suvun valta hiipui 1600-luvun aikana.[3] Sen päämiehet Charles ja Henri II de Guise joutuivat lähtemään Ranskasta vuosina 1631 ja 1641 juoniteltuaan kardinaali Richelieuta vastaan.[1][4] Guisen herttuoiden sukuhaara sammui mieslinjalta vuonna 1675[3] ja kokonaan vuonna 1688.[2] Claude de Guisen nuoremmista pojista polveutuneet Aumalen herttuoiden ja Elbeufin herttuoiden sukuhaarat sammuivat vuosina 1631 ja 1763.[4][1] Koko suku sammui lopullisesti Lambescin prinssi Charles-Eugènen kuollessa vuonna 1825.[5]

Tunnettuja jäseniä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Claude de Guise (1496–1550), Lothringenin prinssi, Guisen 1. herttua
    • Maria Guise (Marie de Guise, 1515–1560), Skotlannin kuningatar, Claude Guisen tytär, Jaakko V:n puoliso
    • François de Guise (1519–1563), kenraali ja poliitikko, Guisen 2. herttua, Claude Guisen poika
      • Henri de Guise (1550–1588), sotapäällikkö ja poliitikko, katolisen liigan johtaja, François de Guisen poika
        • Charles de Guise (1571–1640), poliitikko, Guisen 4. herttua, Henri de Guisen poika
          • Henri II de Guise (1614–1664), sotapäällikkö, Guisen 5. herttua, Charles de Guisen poika
      • Charles de Guise (1554–1611), sotapäällikkö, katolisen liigan johtaja, Guisen 3. herttua, François de Guisen poika
      • Louis de Guise (1555–1588), kardinaali, François de Guisen poika
    • Charles de Guise (1524–1574), kardinaali ja sijaishallitsija, Claude Guisen poika
    • Claude II d’Aumale (1526–1573), sotapäällikkö, Claude Guisen poika
    • Louis de Guise (1527–1578), kardinaali, Claude de Guisen poika

Äitinsä puolelta sukuun kuului Skotlannin ja Ranskan kuningatar Maria Stuart, joka oli Maria Guisen tytär.[1]

  1. a b c d e f g h i j Guise family (englanniksi) Europe, 1450 to 1789: Encyclopedia of the Early Modern World (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 3.6.2023.
  2. a b Guise-Lorraine Family (englanniksi) Renaissance: An Encyclopedia for Students (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 3.6.2023.
  3. a b c d e house of Guise (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 4.6.2023.
  4. a b Nordisk familjebok (1909), s. 563–566 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.6.2023.
  5. Nordisk familjebok (1911), s. 948 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.6.2023.