Hans Hildebrand
Hans Olof Hildebrand Hildebrand (5. huhtikuuta 1842 Tukholma – 2. helmikuuta 1913) oli ruotsalainen historioitsija ja arkeologi.
Hänestä tuli filosofian tohtori Uppsalassa 1866, ja tämän jälkeen hän teki pitkän uran Ruotsin instituutioissa. Oscar Monteliuksen sivulla hän laati uudenaikaisen arkeologisen tutkimusputken Ruotsiin. Hän kritisoi kirjallisten lähteiden käyttöä muinaistutkimuksessa ja oli sitä mieltä, että vain esinelöydöillä pystyttiin todistamaan muinaisia asioita. Hän tuli Ruotsin riksantikvarieksi isänsä Bror Emil Hildebrandin jälkeen 1879.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svenska folket under hednatiden (1866)
- Lifvet på Island under sagotiden (1867)
- Afrika i våra dagar (1868)
- Statens historiska Museum och K. Myntkabinettet (1873)
- Den vetenskapliga fornforskningen (1873)
- Lärobok i gamla historien (1873)
- De förhistoriska folken i Europa (1873-1875)
- Folkens tro om sina döda (1874)
- Den kyrkliga konsten under Sveriges medeltid (1875)
- Sveriges medeltid, senare skedet, 1350--1521 (1876-1877)
- Fynden i Troas och Homerus Troja (1878)
- Från äldre tider (1882)
- The industrial arts of Scandinavia in the pagan time (1883)
- Heraldiska studier (1883)
- Visby och dess minnesmärken (1892-1893)
- Skara domkyrka (1894)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Svensk Uppslagsbok 12. Malmö 1932
| ||||||||||||||||||||||
