Hidžra (islam)

Hidžra (arab. هِجْرَة‎) tarkoittaa islamissa profeetta Muhammedin yöllistä pakoa Abu Bakrin kanssa Mekasta Jathribin keitaalle eli Medinaan. Islamilaisen legendan mukaan pako tapahtui 9. syyskuuta vuonna 622 jaa. ja pakolaiset saapuivat Medinaan 24.9. 622 ^[1]

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa kirjoittamassaan Muhammedin elämäkerrassa kuvauksen profeetasta, joka perusti sekä islamilaisen valtion että sen uskonnon. ^[3] Hän kertoo käyttäneensä lähteenä 700-luvun loppupuolella kirjoitettua, mutta nyt kadonnutta Ibn Ishaqin tekemää elämäkertaa, joka perustui koottuihin tarinoihin.^[4]

Hishamin kuvaus on ensimmäinen profeetta Muhammedia esittelevä teksti. Käännekohdaksi islamilaisen valtion perustamisessa se esittää Jumalan lähettilään paon (hidžra) Mekasta Medinaan. Ibn Hishamin mukaan paon syynä oli välien kiristyminen mekkalaisten kanssa sen jälkeen, kun Muhammed oli alkanut arvostella mekkalaisten harjoittamaa epäjumalien palvontaa. ^[5]

Muhammed oli jo ennen pakoa hankkinut itselleen turvapaikan Medinasta ja lähettänyt sinne jo etukäteen kannattajansa. Yöllinen pako tapahtui viime hetkellä Abu Bakrin takapihan ikkunasta samaan aikaan, kun kuolemanpartio oli jo liikkeellä etsimässä Muhammedia.^[5] . Profeetan ottopoika Ali ibn Abi Talib oli jäänyt Muhammedin viittaan kääriytyneenä nukkumaan tämän vuoteeseen. Kuolemanpartio löysi hänet, mutta Jumalan avulla hänkin selvisi vahingoittumattomana ja hengissä.

Pakolaiset viettivät ensin muutaman päivän Mekan ulkopuolella luolassa, minne avustajat toivat heille ruokaa ja juomaa. Kun etsintäpartiot olivat lopettaneet työnsä, miehille tuotiin kaksi kamelia, ja niillä he taittoivat yli 400 kilometrin taipaleen Medinan keitaalle.

Jaakko Hämeen-Anttila esittää Hishamin kuvauksesta poikkeavan selityksen hidžrasta. Sen mukaan riidan syynä oli varakkaiden kauppiaiden pelko Muhammedin kielteisestä vaikutuksesta kaupungin pyhiinvaelluselinkeinoon sekä Muhammedin rooli "sorrettujen profeettana". Kyseessä ei liioin olisi ollut pako, vaan ilmeisen rauhanomainen siirtyminen Medinaan.^[6]

Medinassa Muhammed kannattajineen otti vallan haltuunsa ja perusti umman eli islamilaisen yhteisön. Perimätiedon mukaan siitä alkoivat valloitussodat, jotka johtivat koko Lähi-idän laajuisen islamilaisen kalifaatin syntyyn. Sekä Alista että Abu Bakrista tuli Muhammedin kuoleman jälkeen arabien jättivaltakunnan mahtavia kalifeja. Heitä kutsutaan "oikeaan johdetuiksi", koska he johtivat ummaa Muhammedilta saatujen islamilaisten periaatteiden mukaisesti.

Hidžra oli islamilaisen tarinaan mukaan nopeasti supervallaksi kasvaneen islamilaisen valtion perustamisakti. Muslimit katsovat, että islamilainen ajanlasku alkoi tästä tapahtumasta. Tarina Muhammedin hidžrasta on erottamaton osa itse islaminuskoa.

R.M. Kerr on kiinnittänyt huomiota siihen, että muissa seemiläisissä kielissä sanaan hidžra (h-dž-r) ei sisälly pois lähtemisen merkitystä, joka arabian kielessä siten saattaa olla myöhäsyntyinen. Hän esittää teorian, että sana hidžra ei alun perin olisi tarkoittanut muuttoa (exodus), kun käytettiin ilmaisua "hidžran aika". Kirjainyhdistelmä h-dž-r olisi tässä tarkoittanut "hagareeneja" (arab. جر – hādžar), jolloin ilmaisu tarkoittaisi "hagareenien aikaa". Hagareenit on myös Raamatussa (esim. Psalmit 83) esiintyvä sana, jota myöhäisantiikissa käytettiin monen muun nimityksen ohella arabeista tai yleensä autiomaiden asukkaista, koska heidän katsottiin polveutuvan Abrahamin jalkavaimosta Hagarista (רָגָ ה – Hāḡār).^[1] Myös arabit omaksuivat tämän käsityksen ja katsoivat polveutuvansa Abrahamista Hagarin ja tämän pojan Ismaelin kautta.

600-luvulta on löydetty muutamia lähteitä, joissa puhutaan "arabien ajasta". Tunnetuin niistä on löydetty Hammat Gaderin kylpylän arkeologisissa kaivauksissa lähellä Genesaretin järveä.^[7] Kerrin mukaan on mahdollista, että alkuperäinen puhe arabien eli hagareenien ajasta on vasta paljon myöhemmin yhdistynyt tarinaan Muhammedin muutosta Medinaan eli tapahtumaan, joka on nähty islamilaisen valtion syntyhetkenä. Näin hagareenien (hādžar) ajasta olisi tullut hidžran aika.^[1]

Vuonna 622 Lähi-idässä tapahtui varmuudella ainakin yksi asia, jolla oli valtava vaikutus koko alueeseen. Bysantin keisari Heraklios sai tuolloin murskavoiton sassanidien armeijasta, mikä johti muutamassa vuodessa sassanidivaltakunnan hajoamiseen ja arabiheimojen vapautumiseen ja valtaannousuun.^[8] Kerrin mukaan voisi olla uskottavampaa, että uusi ajanlasku olisi alkanut tästä tapahtumasta mieluummin kuin Muhammedin paosta Medinaan, josta ensimmäisen kerran lähteet mainitsevat vasta 800-luvulla.^[1] Jos Muhammedin pakoa pidettäisiin vain legendana, myös Koraanin suurien jako mekkalaisiin ja medinalaisiin menettäisi merkityksensä.^[1]

Jos kertomus Muhammedin hidžrasta Kerrin tavoin tulkitaan legendaksi ilman historiallista pohjaa, tarinan syntymisen voisi ymmärtää lainauksena Mooseksen elämäkerrasta. Mytomorfisesti Muhammedin pako rinnastuu Mooseksen tekemään exodukseen ja myöhempään Luvatun maan valloitukseen. Matkallaan Mooses sai Jumalalta vuorella Pyhän kirjan (Toora), kuten Muhammed sai Koraanin. Juonikuvio, jossa tarinan sankari pakenee kodistaan, tunnetaan kansantarinoiden yhtenä perusrakenteena. Kertomukset päättyvät siihen, että sankari lopulta palaa voittajana kotiin.^[9] Näin tapahtuu myös Muhammedille, kun hän valloittaa Mekan vuonna 630.^[3]

Kerrin tulkinta kuuluu niin sanotun revisionistisen islamintutkimuksen piiriin, jonka keskus on Saarbrückenin yliopistossa.^[10] Sen tutkijat ovat muun muassa esittäneet, että Muhammedista kertovat tarinat olisivat syntyneet kansanperinteenä etenkin sotilasleireissä, koska kertomusten sisällöissä korostuivat sotilaalliset toimet, kuten ryöstöretket tai saaliinjaot.^[11] Sana muhammad puolestaan ilmestyi historiaan 600-luvun lopulta alkaen kalifi Abd al-Malikin lyömissä kolikoissa.^{[12] [13][14]} Niissä sanan on kuitenkin arveltu tarkoittaneen gerundiivia "ylistetty" ja viitanneen todellisuudessa Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi vuonna 691 Jerusalemiin niin sanotun Kalliomoskeijan.^[15]

• Mekan valloitus
• Muhammedin historiallisuus
• Muhammed Koraanissa

• Green, Judith & Tsafrir, Yoram: Greek Inscriptions from Ḥammat Gader: A Poem by the Empress Eudocia and Two Building Inscriptions. Israel Exploration Journal, 1982, 32. vsk, nro 2/3, s. 77–96. Artikkelin verkkoversio.
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9 (saksaksi)
• Kerr, R.M.: Empire Annus Hegiræ vel Annus (H)Agarorum? Etymologische und vergleichende Anmerkungen zum Anfang der islamischen Jahreszählung Teoksessa: Markus Gross & K-H- Ohlig (toim) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 14–38.. Schiler, 2014. ISBN 978-3-89930-418-3 (saksaksi)
• Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio.
• Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
• Popp, Volker: ”The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony (s. 17–124).”, Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010.
• Rippin, Andrew & Bernheimer, Teresa: Muslims Their Religious Beliefs and Practice, 5th Edition. Lontoo: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-21967-0

• Islamopas