Hiidenmaa

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Hiidenmaa

Tahkunanniemi Hiidenmaalla

Sijainti	Hiidenmaan kunta Hiidenmaan maakunta Viro
Korkein kohta	Tornimägi, 65 m
Pinta-ala	989 km² [1]

Väestö

Asukasluku	8 600 (2015)
Suurin kaupunki	Kärdla (epäitsenäinen kaupunki)

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa Wikidataa

Hiidenmaa^[2] (vir. Hiiumaa, ruots. Dagö, saks. Dagö) on Itämeressä sijaitseva Viron toiseksi suurin saari sen eteläpuolella sijaitsevan Saarenmaan jälkeen. Sen pinta-ala on hieman alle tuhat neliökilometriä. Saaren, Hiidenmaan maakunnan ja Hiidenmaan kunnan keskuspaikka on Kärdla. Saarella asuu runsaat 8 000 ihmistä.

Arkeologisten löytöjen mukaan saarella on asuttu vuonna 4000 eaa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat vuodelta 1228 sen jälkeen, kun saksalaisritarit olivat vallanneet Hiidenmaan ja Viron. Saari kuului Ruotsille vuosina 1563–1710. Suurin osa saaren aiemmin runsaslukuisesta ruotsalaisväestöstä pakotettiin vuonna 1781 lähtemään saarelta ja heidät kyydittiin tsaarin rakuunoiden saattamana Ukrainaan Dneprjoen varrelle, jonne tuhatkunnasta Hiidenmaalta lähteneestä seuraavana keväänä saapui perille noin puolet. Siellä he perustivat Gammalsvenskbyn. Stalinin vainojen alettua vuonna 1929 luvattiin Gammalsvenskbyn ruotsalaisten muuttaa Ruotsiin. Ukrainasta lähteneet asettuivat valtaosiin asumaan Gotlantiin ja Tukholman seudulle. Viron tasavallan perustamisen aikana ruotsia puhuvia hiidenmaalaisia oli jäljellä hyvin vähän. Ollessaan Hiidenmaalla tutkimassa Hiidenmaan ruotsalaisten murretta vuonna 1928 virolainen kielitieteilijä Paul Ariste löysi sieltä vain yhden Hiidenmaan ruotsia taitavan mummon.

Saari on suosittu matkailukohde. Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat aikoinaan Ungern-Sternberg-suvulle kuulunut Suuremõisan kartano (saks. Grosenhof), 1500-luvulla rakennettu Kõpun majakka, kirkot ja vanhat maatalot sekä luontokohteet. Suuremõisan kartanon ensimmäinen omistaja oli De la Gardien suku. Kreivi Axel Julius De la Gardien pojantytär kreivitär Ebba Margareta Stenbock rakennutti nykyisen kartanon vuosina 1755–1760. Kartanoa laajennettiin vuonna 1772. Alueella on myös huomattava puulajipuisto.

Toinen huomattava kartano sijaitsee Käinassa. Putkasten kartano rakennettiin vuonna 1812, kun Peter Stackelberg oli kartanon omistaja. Kartano sai vaurioita sodassa vuonna 1944, mutta joitakin korjauksia tehtiin vuosina 1955–1959. Kartano toimi tuolloin kolhoosin toimistona. Kartano on nykyisin hyvin huonokuntoinen. Vaemlan kartanon (saksaksi Waimel) viimeinen omistaja oli paroni Gustav von der Palen. Virolainen taiteilija J. Köler (1826–1899) vietti lomiaan Vaemlan kartanon vieraana. Neuvosto-Viron aikana kartano purettiin ja siitä on jäljellä vain rauniot sekä arvokas puulajipuisto. Entinen, vielä nykyisinkin toimiva, villatehdas kuului kartanon rakennuksiin. Saarella on sijainnut useita suurempia niin sanottuja maaseutukartanoita, muun muassa Kassarin ja Orjakun kartanot. Kassarin kartano tuhoutui tulipalossa 1920-luvulla, mutta kartanon entisessä renkituvassa sijaitsee kotiseutumuseo. Museon pihassa on nähtävyytenä myös entinen M/S Estonian pelastusvene, joka ajautui tyhjänä Hiidenmaan rannikolle noin viikko onnettomuuden jälkeen vuonna 1994. Suomalaissyntyisen kirjailijan Aino Kallaksen (1878–1956) kesämökki sijaitsee Kassarissa, ja hän vietti siellä kesiään 1920–1930-luvuilla.

Saaren luoteisosaan on merelle suunniteltu 700–1 000 megawatin tuulipuistoa.^[3]

• 
  Tahkunan majakka
• 
  Maalaistalo
• 
  Kõpun majakka
• 
  Sõrun museo
• 
  Malvasten kappeli

• Hiidenmaa – matkailutietoa Virosta
• Paul Ariste : Aina ovat laivat kulkeneet Hiidenmaan ja Suomen väliä, Kansan kuvalehti, 26.02.1932, nro 9, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot