Hilja Haahti
| Hilja Haahti | |
|---|---|
| Hilja Theodolinda Hahnsson | |
.jpg) Hilja Haahti | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna |
| Kuollut | 6. tammikuuta 1966 (91 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | opettaja, kirjailija, suomentaja |
| Vanhemmat | Johan Arvid ja Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón) |
| Puoliso | professori, säveltäjä Ilmari Henrik Reinhold Krohn |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aikakausi | 1895-1964 |
| Tyylilajit | runous, kristillishenkinen kaunokirjallisuus, muistelmat |
| Aiheet | merimieslähetys, sisälähetys, avioliiton pyhyys ja puolison vaihtamisen pahuus, kristillinen työväenliike, yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittaminen, ripin merkitys, Israelin asia |
| Esikoisteos | runokokoelmat Oraita (1895) ja Tuomenterttuja (1899) |
| Pääteokset | romaanit Kaurialan kartano (1943) ja Sammatin sisarukset (1947) |
| Palkinnot | |
| Valtion kirjallisuuspalkinto 1926 | |
| Muuta tietoa | |
| Syntymäkodin paikalla olleen talon muistolaatan paljastus 1957 | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
Hilja Haahti (oik. Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti, ent. Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja suomentaja.
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli Hiljan ollessa 13-vuotias, jolloin perhe muutti Helsinkiin. Äiti avioitui lehtori, senaattori, valtioneuvos Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen kanssa.[1]
Haahden elämään tuli uusi vaihe 1906, kun hän meni naimisiin patriarkaalisen säveltäjä, kirkkomuusikko ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohnin kanssa. Samalla hänestä tuli äidistään orvoksi jääneiden kuuden lapsen äiti. Vanhin lapsista oli yhdeksän vuotta, nuorin vuoden vanha.[2][3]
Opintie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja sen jälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Haahti halusi opiskella opettajaksi. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895 ja toimi opettajan virassa muutaman vuoden. Haahden opintojen jatkamiseen avautuivat edellytykset, kun hänen äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.[4]
Työura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902–1906 saksan kielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti jättäytyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi.[3][2]
Yhteisöllinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opiskeluaikanaan Haahti toimi Kristillisessä Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissä, Suomen Lähetysseurassa ja Merimieslähetyksessä.[4]
Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura[1] sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän toimi 27 vuotta vuoteen 1946 saakka ja toimi sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen sytytti Haahtea jatkuvasti.[4] Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.[2]
Henkinen ja hengellinen perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arkeen. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä ja Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus sukupuolten tasa-arvoisuudesta vaikuttivat Haahden elämään ja tuotantoon.[3]
Haahden runoilua löytyy myös virsikirjasta. Hänen suomentamiaan tai uudistamiaan ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 320 Sinua, Jumalaa, 342 Niin ihanaa on ylistää, 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan sekä 594 Käy aavaa merta purtemme. Tunnetuimpia virsiä on Haahden runoilema 548 Tule kanssani Herra Jeesus.[5]
Tuotannosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti.[4] Kirjoittaminen oli Haahden rakkain työ. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä kaksiosainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.[4][1]
Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Tuhotulva ja Valittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Todistaja, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan nimityksiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Hän on toiminut myös toimittajana ja kääntäjänä. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.[4]
Kussakin romaanissaan hänellä oli arvokas korostus: Kesätoverit mm. tähdensi merimieslähetystä, Kotkat ja Tulenliekit sisälähetystä, Valkeneva tie, Kun valkenee, Sotkuinen solmu ja Mahdottomuus mahdolliseksi avioliiton pyhyyttä ja puolison vaihtamisen pahuutta, Ahertajat kristillistä työväenliikettä, Todistaja yhteiskunnallisten luokkavastakohtien sovittamista ja Kadotettu kirje ripin merkitystä.[2]
Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
Haahti on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.[6]
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926.[3]
Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla puolisoineen.[3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Irja Aro-Heinilä, Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa. Väitöskirja, Helsingin yliopisto 2005
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kirjasampo: Haahti, Hilja
- ↑ a b c Erkki Kurki-Suonio, Omin silmin. Herättäjä-Yhdistys 1983
- ↑ a b c d e Häme-Wiki: Hilja Haahti (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f Elias-kirjailijat: Hilja Haahti
- ↑ Virsikirja: Hilja Haahti
- ↑ Hilja Theodolinda Krohn 1874-1966 Hautahaku. 10.8.2022. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 20.5.2023.
- ↑ Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin kotiseutukirjailijatietokanta: Hilja Haahden tuotanto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kirjastot.fi:Frank monihaku: Hilja Haahti
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huhtala, Liisi: Haahti, Hilja (1874–1966). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Hilja Haahti Elias-kirjailijat
- Hilja Haahti Ylen Elävässä arkistossa
- Hämeenlinnan kaupunki: Hilja Haahden muistolaatta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Hilja Haahti, Kirjasampo.fi
- Hilja Haahti 50-vuotias, Suomen Kuvalehti, 13.09.1924, nro 37, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Lisää luettavaa aiheesta Hilja Haahti on Wikiaineistossa Luettelo Hilja Haahden lehtiartikkeleista
| ||||||||||||||||||||||
