Ilmankostutin

Ilmankostutin on laite, joka lisää sisäilman kosteutta. Laitteessa on vesisäiliö ja tekniikka kosteuden siirtämiseksi huoneilmaan.^[1] Koska huoneilma on talvipakkasilla usein kuivaa, ilmankostuttimia käytetään silloin esimerkiksi helpottamaan hengitysoireita sekä kuivien silmien kirvelyä ja kutinaa.^[2]

Ilmankostuttimien historia juontaa juurensa kauas antiikin aikoihin, erityisesti kreikkalaisten ja roomalaisten sivilisaatioiden keskuuteen. He käyttivät monia menetelmiä kosteuden lisäämiseksi ilmaan, jotta saavutettaisiin parempi terveys ja lisättäisiin yleistä mukavuutta. Tähän sisältyi vesilähteiden hyödyntäminen ja erilaisten laitteiden käyttö kosteuden lisäämiseksi ympäröivään ilmaan.^[3]

Ensimmäisen modernin ilmankostuttimen kehitti Lewis P. Brown 1900-luvun alkupuolella. Brown oli lääkäri, joka oli huolissaan kuivan ilman vaikutuksista potilaidensa terveyteen, erityisesti niiden, joilla oli hengityselinongelmia. Hän suunnitteli laitteen, jota hän kutsui ”atomisoijaksi”. Tämä laite puhalsi ilmaa puhaltimen avulla kostean sydänlangan läpi, tuottaen hienoa sumua, joka lisäsi ilman kosteutta.^[3]

1930-luvulla Vicks toi markkinoille ensimmäiset kaupalliset ilmankostuttimet. Alun perin nämä laitteet oli suunniteltu erityisesti sairaaloiden ja muiden lääketieteellisten tilojen käyttöön niiden kyvyn vuoksi helpottaa hengitystieoireita ja parantaa yleistä viihtyvyyttä.^[3]

Toisen maailmansodan aikana ilmankostuttimia alettiin käyttää myös sotilassairaaloissa haavoittuneiden sotilaiden terveyden ja mukavuuden parantamiseksi. Sodan päätyttyä ilmankostuttimien suosio kasvoi, ja ne alkoivat yleistyä kodeissa ja yrityksissä. 1950- ja 1960-luvuilla ilmankostuttimista tuli tavallisia kotitalouslaitteita.^[3]

Ajan myötä ilmankostuttimet ovat kehittyneet ja parantaneet muotoiluaan ja tehokkuuttaan. 1970-luvulla otettiin käyttöön ultraäänikostuttimet, jotka hyödynsivät korkeataajuisia värähtelyjä veden muuttamiseksi hienoksi sumuksi. Tämä uusi tekniikka oli aiempia malleja tehokkaampi ja hiljaisempi.^[3]

Höyrystävä ilmankostutin kuumentaa veden ja vapauttaa muodostuvan höyryn huoneilmaan. Joissain laitteissa voi olla myös ultraviolettivalo bakteerien tuhoamiseksi.^[4]

Kylmähöyrystävässä ilmankostuttimessa on suodatin tai verkko, joka kostutetaan ja läpi puhalletaan ilmaa huoneistoon.^[5]

Pisaroiva ilmankostutin eli sumutinkostutin pisaroi vettä huoneistoon esimerkiksi pyörivän kiekon tai ultraäänen avulla.^[6][7]

Ilmankostuttimien käyttötarkoitus on laajentunut alkuperäisestä terveyden ja viihtyvyyden parantamisesta, ja nykyään niitä hyödynnetään moniin muihin tarkoituksiin. Esimerkiksi niitä käytetään datakeskuksissa estämään staattista sähköä ja laitevaurioita. Museoissa ne auttavat ehkäisemään esineiden vaurioitumista ja säilyttämään arvokkaita kulttuurisia kohteita. Lisäksi ilmankostuttimia käytetään kasvihuoneissa edistämään kasvien kasvua ja luomaan optimaaliset kasvuympäristöt.^[3]

Ilmankostuttimeen pesiytyy helposti bakteereita, minkä johdosta laitteen puhtaanapito ja seisovan veden poistaminen on tärkeää. Ilmankostutin voi myös levittää huoneistoon mineraaleista peräisin olevaa hienojakoista pölyä.^[6][2] Ilmankostutin voi vahingoittaa esimerkiksi kodinelektroniikkaa, tapetteja, seiniä ja huonekaluja.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmankostutin Wikimedia Commonsissa