Joseph Barthel
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Joseph Barthel vuonna 1952. | |||
Maa: Luxemburg | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Helsinki 1952 | 1500 m |
Joseph "Josy" Barthel (24. huhtikuuta 1927 Mamer, Luxemburg – 7. heinäkuuta 1992 Luxemburg, Luxemburg) oli luxemburgilainen keskimatkojen juoksija, maan ainoa olympiavoittaja, myöhemmin poliitikko.
Joseph Barthelin juoksijankyvyt havaittiin ensimmäisen kerran hänen juniorivuosinaan toisen maailmansodan aikana. Ensimmäistä kertaa hän saavutti kuuluisuutta voittaessaan 800 metriä sotilaiden MM-kisoissa Berliinissä vuonna 1947. Seuraavana vuonna hän voitti samoissa kisoissa Brysselissä sekä 800 että 1 500 m.
Lontoon olympialaisissa Barthel tuli yhdeksänneksi 1 500 metrillä. Seuraavana vuonna hän voitti Universiadeissa (tuolloin vielä nimeltään ylioppilaiden MM-kisat) 1 500 m ja kaksi vuotta myöhemmin hän uusi voittonsa voittaen samalla myös 800 m.
Helsingin olympiakisoissa Barthel osallistui 1 500 metrille. Edeltävän talven hän oli harjoitellut Rudolf Harbigin valmentajana parhaiten tunnetun Woldemar Gerschlerin johdolla laihtuen 10 kiloa. Maailmantilastossa Barthel oli vasta kymmenes, mutta peräkkäisinä päivinä juostuna alkuerät, välierät ja finaali veivät parhaan terän ennakkosuosikeilta. Barthel voitti sekä alku- että välieränsä ja juoksi finaalissa taktisesti erinomaisen juoksun voittaen ajalla 3.45,1. Tiukassa kilpailussa viisi ensimmäistä mahtui sekunnin sisään eivätkä muutkaan paljoa jääneet. Selostajille tilanne oli vaikea, koska kaikkien kärkipään juoksijoiden asut olivat valtaväriltään valkoisia. Pekka Tiilikainen sai kaikkien mitalimiesten järjestyksen ja osan nimistäkin väärin. Harmistuneena hän kysyi Ruotsin radion selostaja Sven Jerringiltä, miten tämä oli onnistunut. Jerring vastasi, ettei hän tiennyt kuutta ensimmäistä lainkaan, mutta seitsemäs ja kahdeksas olivat ruotsalaisia.
Kemian insinööriksi opiskellut Barthel yritti paluuta 1 500 metrin huipulle neljä vuotta myöhemmin Melbournen olympiakisoissa, mutta ei selviytynyt finaaliin.
Vuonna 1962 Barthel valittiin Luxemburgin yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi. Vuosina 1973–1977 hän oli Luxemburgin olympiakomitean puheenjohtaja. Hän toimi myös Luxemburgin hallituksen ministerinä. Vuosina 1977–1979 hän oli liikenne-, energia-, turismi- ja ympäristöministeri, vuosina 1979–1984 ympäristö-, liikenne-, energia-, informaatio- ja viestintäministeri.
Barthel kuoli vaikean sairauden murtamana.
Luxemburgin kansallisstadionin nimi on Stade Josy Barthel hänen kunniakseen. Myös hänen syntymäpaikkakuntansa Mamerin lukio on nimetty hänen mukaansa.
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 800 m 1.51,0
- 1 000 m 2.24,0
- 1 500 m 3.44,1
- maili 4.06,3
- 2 000 m 5.19,2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- Noponen, Paavo;: Pekka Tiilikainen, pääselostaja, s. 164. WSOY, 1987. ISBN 951-20-3011-X
- Järjestelytoimikunta;: XV olympiakisat Helsingissä 1952. WSOY, 1955. ISBN 951-0-08689-4
1896: Edwin Flack | 1900: Charles Bennett | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Arnold Jackson | 1920: Albert Hill | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Harri Larva | 1932: Luigi Beccali | 1936: John Lovelock | 1948: Henry Eriksson | 1952: Joseph Barthel | 1956: Ronald Delany | 1960: Herb Elliott | 1964: Peter Snell | 1968: Kipchoge Keino | 1972: Pekka Vasala | 1976: John Walker | 1980: Sebastian Coe | 1984: Sebastian Coe | 1988: Peter Rono | 1992: Fermín Cacho | 1996: Noureddine Morceli | 2000: Noah Ngeny | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Asbel Kipruto Kiprop | 2012: Taoufik Makhloufi | 2016: Matthew Centrowitz | 2020: Jakob Ingebrigtsen | 2024: Cole Hocker |
|