Juliana (Alankomaat)
| Juliana | |
|---|---|
_%E2%80%93_Nationaal_Archief.jpg) Juliana vuonna 1961. | |
| Alankomaiden kuningatar | |
| Valtakausi | 4. syyskuuta 1948 – 30. maaliskuuta 1980 |
| Edeltäjä | Vilhelmiina |
| Seuraaja | Beatrix |
| Syntynyt | 30. huhtikuuta 1909 Haag, Alankomaat |
| Kuollut | 20. maaliskuuta 2004 (94 vuotta) Baarn, Alankomaat |
| Puoliso | Bernhard zur Lippe-Biesterfeld (1937–2004) |
| Lapset | Beatrix Irene Margriet Christina |
| Koko nimi | Juliana Emma Louise Wilhelmina van Oranje-Nassau |
| Suku | Orania-Nassau |
| Isä | Henry |
| Äiti | Vilhelmiina |
| Uskonto | protestantti |
| Nimikirjoitus |  |
Juliana (Juliana Emma Louise Wilhelmina van Oranje-Nassau; 30. huhtikuuta 1909 − 20. maaliskuuta 2004) oli Alankomaiden kuningatar ja hallitsija vuosina 1948–1980. Hän tuli valtaan äitinsä kuningatar Vilhelmiinan luovuttua kruunusta, ja luovutti itse lopulta kruunun tyttärelleen Beatrixille. Vuodesta 1980 Juliana oli Alankomaiden kuningataräiti.[1]
Varhainen elämä ja perhe-elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juliana kävi alakoulua yhdessä muutamien muiden lasten kanssa, mutta suoritti yläkoulun yksityisopetuksessa, koska Alankomaiden perustuslain mukaan hänen oli oltava valmis tarvittaessa nousemaan valtaistuimelle 18 vuotta täytettyään. Täysi-ikäistyttyään ujo prinsessa nimitettiin valtioneuvoston jäseneksi, mutta hän jatkoi myös opintojaan Leidenin yliopistossa vuosina 1927–1930. Juliana meni naimisiin tammikuussa 1937 saksalaissyntyisen prinssi Bernhardin kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä: Beatrix, Irene, Margriet ja Christina. Toisen maailmansodan aikana Juliana oli lapsineen maanpaossa Kanadassa ja Bernhard Lontoossa Englannissa.[2]
Alankomaiden kuningattarena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1947 ja 1948 Juliana toimi kahdessa jaksossa äitinsä sijaishallitsijana, kun tämä oli terveydellisistä syistä työkyvyttömänä.[2] Levottomuudet Alankomaiden siirtomaissa vähensivät Vilhelmiinan kansansuosiota, ja hän päätti siirtää vallan Julianalle.
Juliana antoi suostumuksensa niin sanotulle Alankomaiden kuningaskunnan perustamiskirjalle, jossa määriteltiin Alankomaiden ja sen jäljellä olleiden siirtomaiden (Alankomaiden Antillien ja Surinamen) välinen suhde. Suriname itsenäistyi vuonna 1975, minkä Juliana tunnusti 25. marraskuuta.[3]
Vuonna 1953 Alankomaat kärsi merkittäviä tuhoja myrskyn jälkeen. Kuningatar Juliana auttoi henkilökohtaisesti pelastus- ja raivaustöissä, mikä vaikutti positiivisesti hänen kansansuosioonsa.[4]
Juliana ja Bernhard ajautuivat tiettävästi lähes avioeroon 1950-luvulla, koska Bernhard ei hyväksynyt Julianaan suuren vaikutusvallan saanutta henkiparantaja Greet Hofmansia, joka väitti parantaneensa lähes sokeana syntyneen prinsessa Christinan näön. Skandaali nousi julkisuuteen, ja Hofmans joutui lähtemään hovista.[5][6] Vuonna 1976 kuningashuoneen mainetta koetteli Lockheed-skandaali, kun paljastui, että Bernhard oli vastaanottanut suuria lahjuksia lentokonevalmistaja Lockheedilta. Bernhard joutui eroamaan kaikista virallisista tehtävistään ja asevoimien ylitarkastajan virasta, koska kriisi olisi muuten voinut johtaa Julianan kruunustaluopumiseen.[5]
Kuningattarena Juliana teki myös aktiivisesti hyväntekeväisyyttä. Viettäessään hopeahääpäiväänsä vuonna 1962 Juliana ja Bernhard lahjoittivat maata ja rahaa nuorisokeskuksien perustamiseksi ympäri maata. Valtaannousunsa 25-vuotisjuhlapäivänä vuonna 1973 kuningatar lahjoitti suuren summan rahaa hopeajuhlavuotensa nimeä kantavaan rahastoon, jolla avustettiin avun tarpeessa olevia lapsia. Täyttäessään 70 vuotta vuonna 1979 hän lahjoitti valtiolta saadun syntymäpäivälahjansa YK:n kansainvälisen lapsen vuoden toiminnan hyväksi.[3]
Kuningattarena Juliana oli maanläheinen, ajeli polkupyörällä, asioi tavallisten kansalaisten tapaan supermarketeissa ja halusi alamaistensa puhuttelevan häntä ”rouvaksi”.[2][7] Hänestä käytettiin myös lempinimeä "Kansan kuningatar".[8]
Kruunusta luopuminen ja myöhempi elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juliana luovutti 30. huhtikuuta 1980 kruunun omasta tahdostaan tyttärelleen Beatrixille.[2]
Kruunusta luopumisensa jälkeen Juliana jatkoi työtä julkisuudessa 1990-luvun lopulle asti.[2] Hän kärsi dementiasta, jonka arveltiin liittyneen Alzheimerin tautiin. Hän kuoli maaliskuussa 2004 keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin.[9]
Julianan viimeisiin toivomuksiin kuului, että hautajaisiin osallistuvat pukeutuisivat valkoiseen, joka symboloi toivoa. Kuningatar Beatrix ja useat muut paikalla olevat kuninkaalliset noudattivat tätä.[8] Juliana on haudattu Nieuwe Kerkiin Delftin kaupunkiin.[10]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julianalle myönnettiin seuraavat ulkomaalaiset kunniamerkit:
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 1961)[11]
Pyhän Olavin ritarikunta (Norja, 1946)[12]
Sukkanauharitarikunta (Iso-Britannia, 1958)[13]
Legion of Merit (USA, 1958)[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuningatar Juliana Muistot – Helsingin Sanomat. 20.3.2004. Viitattu 27.12.2019.
- ↑ a b c d e Juliana Encyclopædia Britannica. Viitattu 13.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Queen Juliana (1909-2004) - In memoriam Royal House of the Netherlands. 20.1.2015. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- ↑ What Dutch 'bicycling monarchs' can teach world's royals CNN. 30.4.2013. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Lahjustutkimusta ei julkistettu – Bernhard vältti syytetoimet (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 27.8.1976, s. 20, HS Aikakone. Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Prinz Bernhard (saksaksi) NiederlandeNet 2007 (Internet Archive). Viitattu 28.10.2023.
- ↑ Cook, Bernard A. (toim.): Europe Since 1945: An Encyclopedia, s. 701. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Dutch mourn Queen Juliana at funeral The Irish Times. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Former Dutch Queen Dies at 94 NBC News. 20.3.2004. Viitattu 21.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Koningin Juliana Oude en Nieuwe Kerk Delft. Viitattu 9.3.2023. (hollanti)
- ↑ Anfragebeantwortung (pdf) (s. 111) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 8.3.2023. (saksa)
- ↑ Den kongelige norske Sanct Olavs Orden Norges Statskalender for Aaret 1954. 1954. Viitattu 8.3.2023. (norja)
- ↑ List of the Knights of the Garter (1348-present) heraldica.org. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Juliana Wilhelmina - Recipient - valor.militarytimes.com. Viitattu 8.3.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juliana (Alankomaat) Wikimedia Commonsissa
- Hollannin tuleva kuningatar, Aamulehti, 15.07.1934, nro 186, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
 | Edeltäjä: Vilhelmiina | Alankomaiden hallitsija 1948–1980 | Seuraaja: Beatrix |
| ||||||||||||||||||||||
