Mikko Collan
| Karl Johan Mikael Collan | |
|---|---|
| Elintarveministeri | |
| Ingmanin I hallitus 27.11.1918 – 17.4.1919 | |
| Kaarlo Castrénin hallitus 17.4.1919 – 15.8.1919 | |
| Vennolan I hallitus 15.8.1919 – 15.3.1920 | |
| Edeltäjä | H. G. Paloheimo |
| Seuraaja | Kaarlo Wuokoski |
| Kansanedustaja | |
| 1919−1920 | |
| Vaalipiiri | Turun ja Porin läänin pohjoinen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. heinäkuuta 1881 Nurmes |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1964 (83 vuotta) Helsinki |
| Tiedot | |
| Puolue | Edistyspuolue |
Karl Johan Mikael (Mikko, K. J. M.) Collan (22. heinäkuuta 1881 Nurmes – 3. lokakuuta 1964 Helsinki)[1][2] oli suomalainen eversti, tilanomistaja, Kansallista Edistyspuoluetta edustanut poliitikko sekä maatalous- ja meijerialan vaikuttaja. Hän toimi Turun ja Porin läänin maaherrana vuosina 1917–1922, elintarveministerinä kolmessa hallituksessa vuosina 1918–1920 ja kansanedustajana vuosina 1919–1920.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Collan kuului itäsuomalaiseen Collan-sukuun.[3] Hänen vanhempansa olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Johannes Collan ja Anna Charlotta Sallmén.[1][2] Mikko Collanin sisaruksia olivat kouluneuvos Anni Collan ja osuustoimintamies Yrjö Collan.[4]
Valmistuttuaan upseeriksi Haminan kadettikoulusta vuonna 1902 Collan oli Henkikaartin suomenmaalaisen rykmentin opetusupseerina vuoteen 1906, jolloin hän erosi Venäjän armeijasta. Hän suoritti agronomin tutkinnon vuonna 1907 ja täydensi opintojaan Kööpenhaminan polyteknillisessä opistossa vuonna 1909 sekä Alnarpin oppilaitoksen meijeriopin kurssilla Ruotsissa. Hän oli Pohjois-Karjalan meijeriliiton konsulenttina vuosina 1908–1910, Kokemäen meijerikoulun johtajana vuosina 1910–1912 ja valtion juustonvalmistuskonsulenttina vuosina 1911–1914.[1][2] Hän oli vuodesta 1911 myös Suomen juustonvalmistajayhdistyksen sihteeri.[4][2]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Collan kutsuttiin takaisin Venäjän armeijan palvelukseen. Hän oli Viaporin sotilassairaalan intendenttinä vuonna 1914 ja Suomenmaalaisen rykmentin komppanianpäällikkönä vuosina 1915–1917.[1][2] Hän sai kapteenin arvon 1915.[4] Helmikuun vallankumouksen jälkeen Collan vapautui palveluksesta luutnanttina ja Tokoin senaatti nimitti hänet Turun ja Porin läänin virkaatekeväksi kuvernööriksi keväällä 1917.[1][2] Turun punakaartin muodostama ja William Lundbergin johtama miliisi vangitsi Collanin marraskuun 1917 yleislakon aikana ja syytti häntä suojeluskuntien perustamisesta. Collan ja samassa yhteydessä vangittu Turun poliisipäällikkö Oskar Nikander vapautettiin vasta kuukautta myöhemmin, kun Svinhufvudin senaatti lupautui maksamaan heistä 60 000 markan lunnaat.[5][1]
Collan osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten joukoissa. Hän oli helmikuusta 1918 alkaen Ernst Linderin komentaman Satakunnan ryhmän esikuntapäällikkö ja käytännössä johti valkoisten etenemistä Poriin ja Raumalle. Collan sai myös värvättyä valkoisiin joukkoihin lisää miehiä ja hankittua armeijalle hevosia. Sisällissodan jälkeen hän sai vakinaisen viran Turun ja Porin läänin maaherrana.[1] Hän sai Suomen armeijassa everstin arvon vuonna 1919.[1][2]
Collan nimitettiin marraskuussa 1918 elintarveministeriksi Ingmanin I hallitukseen, ja hän hoiti samaa tehtävää myös Castrénin hallituksessa ja Vennolan I hallituksessa aina vuoteen 1920 saakka.[1][6][2] Tehtävä oli vaikea ja tärkeä, sillä Suomessa vallitsi suuri puute elintarvikkeista. Collan suhtautui myönteisesti heimosotaretkiin.[1] Hänet valittiin kevään 1919 eduskuntavaaleissa Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajaksi Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä, ja hän toimi eduskunnan sotilasasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Collan erosi eduskunnasta lokakuussa 1920 palatakseen hoitamaan maaherran virkaansa, josta oli ollut virkavapaalla. Hän erosi myös maaherran virasta vuonna 1922.[1][2]
Vuosina 1921–1954 Collan hoiti omistamaansa maatilaa Kiukaisissa. Hän oli myös maatalousasiamiehenä Baltian maissa vuonna 1924.[1][2] Hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä eri maatalousalan järjestöissä. Hän oli muun muassa Maataloustuottajain Keskusliiton valtuuskunnan, Karjakunnan hallintoneuvoston, Suomen sianjalostusyhdistyksen, Suomen hevosjalostusliiton, Maataloustuottajain Satakunnan piirin ja Satakunnan meijeriliiton puheenjohtaja sekä Pellervo-seuran valtuuskunnan ja Turun yliopiston hoitokunnan jäsen.[2] Hän oli myös Kokemäen maamieskoulun, Tyrvään karjanhoitokoulun ja Kokemäen meijerikoulun johtokunnan puheenjohtaja.[4]
Collan oli myöhemmin maalaisliittolaisen Lalli-lehden lehtiyhtiön johtokunnan jäsen ja osakkeenomistaja. Vuoden 1937 presidentinvaaleissa hänet valittiin valitsijamieheksi sitoutumattomana ehdokkaana Isänmaallisen kansanliikkeen ehdokaslistalta.[7][8][9] Hän oli valitsijamiehenä myös vuosien 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa.[2][1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Collanin puolisona oli vuodesta 1908 Minna Elisabeth Väisälä (ent. Veisell). Heillä oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Pojat suomensivat myöhemmin sukunimensä Linkolaksi.[1] Heistä yksi oli maanviljelysneuvos Mikko Linkola.[1][10] Kansanedustaja Anna-Liisa Linkola oli Collanin miniä.[3][11]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kertomus juustonvalmistuksen tutkimusmatkasta vuonna 1909. Maanviljelyshallitus, Helsinki 1913.
- Pietarin maitokauppaolot: matkakertomus. Maanviljelyshallitus, Helsinki 1913.
- Talonpoika 3. Satakunta. WSOY, Porvoo 1926. (toim.)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Mikko Uola: Collan, Mikko (1881 - 1964) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Mikko Collan Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ a b Veli-Matti Autio: Collan (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 7.2.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Aikalaiskirja (1934), s. 93–94 Runeberg.org. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Mikko Uola: ”Kivimäen inventaari: Turun mellakat 1917 – kuka maksaa?”, s. 133–136 teoksessa Vuorovaikutuksia: Timo Soikkasen juhlakirja (toim. Vesa Vares). Turun historiallinen yhdistys 2007.
- ↑ Mikko Collan Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- ↑ Kari Hokkanen: Vuoden 1937 presidentinvaali Teoksesta Kyösti Kallio 2: 1930–1940 (WSOY, Helsinki 1986). Kyösti Kallio -sivusto. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Paavo Hirvikallio: Tasavallan presidentin vaalit Suomessa 1919–1950, s. 73. WSOY, Helsinki 1958.
- ↑ IKL:n valitsijamiehet Ajan Suunta 21.1.1937, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 29.2.2024.
- ↑ Mikko Linkola Biografiasampo. Viitattu 28.9.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 97 Runeberg.org. Viitattu 29.2.2024.
| ||||||
| ||||||||||||||
