Kaliforniantuliunikko
| Kaliforniantuliunikko | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Unikkokasvit Papaveraceae |
| Suku: | Tuliunikot Eschscholzia |
| Laji: | californica |
| Kaksiosainen nimi | |
| Eschscholzia californica | |
| Katso myös | |
| | |
Kaliforniantuliunikko eli tuliunikko (Eschscholzia californica) on keltakukkainen unikkokasvi, jota tavataan alkuperäisenä Pohjois-Amerikan lounaisosassa. Lajia viljellään myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaliforniantuliunikko kasvaa 15–55 cm korkeaksi. Suomen leveysasteilla laji on yleensä yksivuotinen, mutta etelämpänä monivuotinen. Kasvi on kalju, runsashaarainen, melko veltto ja väriltään sinivihreä. Varsi on maitiaisnesteetön. Lehdet ovat toistamiseen kolmejakoisia ja kapealiuskaisia. Kukka on pitkäperäinen. Verhiö on kaksilehtinen. Verholehdet ovat yhteenkasvaneet hupuksi, joka irtoaa kukan auetessa. Nelilehtinen teriö on 3–4 cm leveä ja väriltään keltainen, tyveltä oranssinkeltainen. Kellanoransseja heteitä on runsaasti. Suomessa kaliforniantuliunikko kukkii heinä-syyskuussa. Hedelmä on 5–7 cm pitkä, hoikka ja selväsuoninen kota.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliforniantuliunikko on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikan lounaisosista.[3] Lajin pääesiintymisalue painottuu Kaliforniaan, mutta sitä tavataan laajalla alueella Meksikon pohjoisosista Länsi-Texasiin ja Washingtonin osavaltion lounaisosiin saakka. Purjelaivojen painolastin mukana laji levisi 1800-luvulla muun muassa Chileen, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[4] Suomessa kaliforniantuliunikko on harvinainen viljelykarkulainen, jota joskus tavataan villiintyneenä eri puolilta Etelä- ja Keski-Suomea. Pohjoisimmillaan lajia on tavattu Oulun korkeudelta.[3][5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Alkuperäisessä elinympäristössään kaliforniantuliunikko kasvaa kuivilla vuorenrinteillä ja ruohostomailla sekä aavikoilla.[4] Suomessa lajia voi tavata villiintyneenä hiekkaisilla pientareilla, rantavalleilla ja erilaisilta joutomailta.[1] Sopivilla leveysasteilla, esimerkiksi Australiassa, kaliforniantuliunikosta on tullut haitallinen, nopeasti leviävä tulokaslaji.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalifornian alkuperäisasukkaat käyttivät kaliforniantuliunikkoa sekä ruoaksi että lääkkeeksi. Kasvin eri osia käytettiin muun muassa täiden karkottamiseen, päänsärkyyn ja hammassärkyyn. Kasvissa on todettu olevan rauhoittavia ainesosia.[4]
Nykyään kaliforniantuliunikkoa viljellään koristekasvina.[3] Aurinkoisen ja kuivan paikan lajina se viihtyy erityisesti paisteisissa kivikkopuutarhoissa ja hiekkamailla. Jalostettuja viljelylajikkeita löytyy useita. Niissä kukkien väri saattaa vaihdella suurestikin valkoisesta vaaleanpunaiseen ja punaiseen. Jotkut lajikkeet ovat kerrottukukkaisia.[4]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellisen nimensä Eschscholzia californica laji, ja koko tuliunikkojen suku, on saanut luonnontieteilijä Johann Friedrich Gustav von Eschscholtzin mukaan, joka tutkimusmatkallaan vuonna 1815 löysi lajin San Franciscon lahtea ympäröiviltä kukkuloilta. Alueen varhaiset espanjalaiset siirtolaiset kutsuivat kasvia nimellä copa del ora (kultakuppi), koska legendan mukaan kukan keltaiset terälehdet muuttivat alueen maaperän kultapitoiseksi.[4]
Kaliforniantuliunikko valittiin Kalifornian osavaltion tunnuskasviksi jo vuonna 1903. Laji on osavaltiossa lailla rauhoitettu.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 200.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 92, 94.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 94.
- ↑ a b c d e f g The Wisconsin Master Gardener Program: California Poppy, Eschscholzia californica Viitattu 8.2.2012.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: (Kalifornian)tuliunikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.2.2012.