Keijo Mikola

Keijo Mikola 1960-luvulla.

Keijo Johannes Mikola, vuoteen 1936 Mikkola[1] (21. marraskuuta 1909 Jyväskylä[2] – 8. kesäkuuta 2001 Helsinki[3]) oli Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen johtaja,[4] rannikkotykistön eversti, yleisesikuntaeversti, filosofian kunniatohtori.[5]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keijo Mikolan vanhemmat olivat kouluneuvos Juho Mikael Mikkola ja Fanny Maria Sirén ja puoliso vuodesta 1934 opettaja Lahja Kaarina Toivonen. Metsätieteilija Peitsa Mikola oli hänen veljensä.[1] Mikola tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1928 ja suoritti rannikkotykistön kadettikurssin 1930, kapteenikurssin 1938 ja Sotakorkeakoulun 1946. Hän toimi rannikkotykistön opetusupseerina ja patterin päällikkönä 1930–1934, merivoimien esikunnan toimisto- ja osastopäällikkönä 1940–1945, Merisotakoulun opettajana 1947, sotakorkeakoulun sotahistorian ja strategian opettajana 1948–1958 sekä koulun johtajan apulaisena 1956–1958, ennen tehtäväänsä Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen johtajana 1958–1969. Sotaylioikeuden jäsen Mikola oli 1942–1945. Hän oli tunnettu paitsi historioitsijana, myös esitelmöitsijänä, radio- ja televisioesiintyjänä sekä monien toimikuntien jäsenenä ja asiantuntijana. Hän oli Kylkirauta-lehden päätoimittaja 1958–1960, Sotilasaikakauslehden kirjallisuusarvostelija ja Käpylän seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö. Filosofian kunniatohtoriksi hänen vihittiin Helsingin yliopistossa 1973.[1][3]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • K. J. Mikola ym. (toim.): Suomen rannikkotykistö 1918–1958. Helsinki: Rannikkotykistön upseeriyhdistys, 1959
  • Mikola, Keijo Johannes – Tervasmäki, Vilho – Salokangas, V. S. (toim.): Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt. Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, 10. Porvoo: WSOY, 1959.
  • Mikola, Keijo – Kiuasmaa, Kyösti – Jaatinen, Martti I. – Virkkunen, Jouko: RUK 1920–1960. Helsinki: Reserviupseerikoulun oppilaskunnan kannatusyhdistys, 1960.
  • Itsenäisen Suomen puolustusvoimat. (Toimite.) Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen julkaisuja, 11a. Porvoo: WSOY, 1969.
  • Bauer, Eddy: Toinen maailmansota. 1–6. Suomalaisen laitoksen toimituskunta: Keijo Mikola, Vilho Tervasmäki ja Helge Seppälä. WSOY, 1973–1976. ISBN 951-0-05840-8
  • Mikola, Keijo – Lappalainen, Matti – Niska, Juhani A.: Kivilinnoista karkaistuun teräkseen: Rannikkotykistöaselajin historia ja tekninen kehitys. Rannikkotykistön joukko-osastojen historiasarja. Helsinki: Rannikkotykistön upseeriyhdistys, 1994. ISBN 952-90-5235-9

Muita julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä K. J. Mikola:

  • Strategia toisessa maailmansodassa. Tiede ja ase 8/1950 [6]
  • Strateginen defensiivi Suomen sodassa 1941-1945. Tiede ja ase 11/1953 [7]
  • Suomen Sotatieteellisen seuran 25-vuotistaival. Tiede ja ase 12/1954 [8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Havu, I., Poijärvi, L. Arvi P., Immonen, K.J. (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1960, s. 566. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1960.
  2. ↑ Kadettiupseerit 1920–2010, s. 594. Helsinki 2010. ISBN 978-952-99757-4-7
  3. ↑ a b Kuolleet. Upseerista tuli sotahistorioitsija. Yleisesikuntaeversti Keijo Mikola Helsingin Sanomat, 22.6.2001. (Viitattu 13.11.2018)
  4. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 5, p. 1635 (s.v. ”Mikola, Peitsa”). Otava 1968.
  5. ↑ Rannikon puolustaja 4/1999.
  6. ↑ Viite julkaisuun
  7. ↑ Viite julkaisuun
  8. ↑ Viite julkaisuun
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keijo_Mikola&oldid=19323472”