Keltaisuus

Keltaisuus eli ikterus on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan ihon, silmänvalkuaisten ja limakalvojen keltaista väriä. Keltaisuus johtuu liiallisesta bilirubiinin määrästä veressä. Ikteruksesta käytetään toisinaan nimitystä keltatauti, joka voi myös viitata hepatiitti A -virukseen; tällöin puhutaan "tarttuvasta keltataudista".^[1]

Bilirubiini on veren punasolujen hemoglobiinissa olevan hemin hajoamistuote. Kun punasolut kuolevat, perna ja maksa hajottavat niiden sisältämän hemin pääasiassa bilirubiiniksi. Bilirubiini ei sellaisenaan erity elimistöstä, joten maksan täytyy konjugoida se glukuronidiksi. Bilirubiinin ylimäärä elimistössä voi johtua useista syistä, jotka voi karkeasti jaotella kolmeen ryhmään.^[2]

Jos punasolujen hajoaminen eli hemolyysi nopeutuu, elimistöön vapautuu enemmän bilirubiinia. Hemolyysin kiihtymisen voi aiheuttaa trooppisissa maissa malaria, ja tietyt perinnölliset sairaudet, kuten sirppisoluanemia tai glukoosi-6-fosfaatti-dehydrogenaasin puutos. Toisaalta keltaisuuden voivat myös aiheuttaa perinnölliset bilirubiiniaineenvaihdunnan häiriöt, kuten Gilbertin oireyhtymä, Crigler–Najjarin oireyhtymä, Dubin–Johnsonin oireyhtymä ja Rotorin oireyhtymä.^[2]

Keltaisuus voi johtua erilaisista maksasairauksista. Hepatiitti eli maksatulehdus voi olla viruksen, alkoholin, lääkeaineiden tai autoimmuunisairauden aiheuttama. Akuutissa maksatulehduksesta keltaisuus ilmaantuu nopeasti, ja potilaalla ilmenee muita oireita, kuten väsymystä, pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Keltaisuutta voi esiintyä myös monissa muissa sairauksissa, kuten eri syistä johtuvassa kirroosissa, maksasolusyövässä ja kolangiokarsinoomassa.

Obstruktiivinen eli posthepaattinen ikterus tarkoittaa keltaisuutta, jonka aiheuttaa tukos sappiteissä. Tukosta kutsutaan myös kolestaasiksi. Keltaisuuden syyn löytäminen on potilaan hoidon kannalta merkittävää, sillä obstruktiivisen ikteruksen hoito on tavallisesti leikkaus tai tukoksen poisto tähystystutkimuksella eli ERCP:llä. Tukoksen yleisimmät syyt ovat sappikivitauti, haimatulehdus, haima- tai sappitiesyöpä ja sappiteiden kaventuma.^[2]

Vastasyntyneen keltaisuus on yleinen ja tavallisesti harmiton ilmiö, joka johtuu maksan aineenvaihdunnan kypsymättömyydestä. Tavallisesti vastasyntyneen keltaisuus on lievää ja itsestään ohimenevää. Myös esimerkiksi äidin ja lapsen veriryhmien erilaisuus ja rintamaito voivat aiheuttaa keltaisuutta lapselle.^[3] Jos vastasyntyneen keltaisuus pitkittyy, voi kyse olla esimerkiksi sappitieatresiasta. Se on kuitenkin harvinainen sairaus, josta kärsiviä lapsia syntyy Suomessa vuosittain vain kahdesta viiteen.^[4] Vaikean keltaisuuden yhteydessä tavataan joskus kernikterusta, aivojen vaurioitumista, joka johtuu bilirubiinin kertymisestä tyvitumakkeisiin.

Keltaisuus voi johtua ruokavaliosta. Esimerkiksi karoteeni aiheuttaa oiretta, joten porkkanan runsas syönti saattaa olla keltaisuuden syy.^[5]

Keltatautia on käytetty filosofisena esimerkkinä havainnon subjektiivisuudesta aina Sekstos Empeirikoksesta ja Lucretiuksesta George Berkeleyyn ja 1900-luvun filosofeihin. Tämä on perustunut siihen ajatukseen, että keltatautia sairastavasta kaikki näyttää keltaiselta (vaikka tosiasiassa näin ei olisikaan: ennemminkin keltatautia sairastava näyttää muille keltaiselta). Monille tämä oli käypä esimerkki siitä, ettei aistien tuottamiin arvostelmiin voinut luottaa.^[6]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keltaisuus.

• Keltaisuus ("keltatauti"),Terveyskirjasto: Lääkärikirja Duodecim, Kustannus Oy Duodecim 2009