Kesäolympialaiset 1940

XII olympiadin kisat oli alun perin tarkoitus pitää Tokiossa Japanissa, mutta järjestäjät joutuivat peruuttamaan ne Kiinan–Japanin sodan takia, ja Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) myönsi olympiakisat Helsingille Suomeen. Kisoja ei kuitenkaan voitu järjestää toisen maailmansodan takia.

Vuoden 1940 kisoja haki alun perin yksitoista kaupunkia: Egyptin Aleksandria, Kreikan Ateena, Espanjan Barcelona, Unkarin Budapest, Argentiinan Buenos Aires, Irlannin Dublin, Suomen Helsinki, Sveitsin Lausanne, Ison-Britannian Lontoo, Kanadan Montréal ja Toronto, Brasilian Rio de Janeiro, Italian Rooma ja Japanin Tokio. KOK:n oli määrä valita voittaja vuoden 1935 kokouksessa Oslossa. Ennakkosuosikkeja olivat Tokio ja Rooma. Vain pari viikkoa ennen Oslon kokousta Italia luopui kisojen hausta Tokion hyväksi ja siirsi hakemuksensa vuoden 1944 kisoihin. KOK:ssa tällaista ratkaisua ei katsottu hyvällä. Niinpä vuoden 1940 kesäkisojen isäntäkaupungin valinta siirrettiin heinäkuulle 1936 Berliinin kesäolympialaisten yhteyteen. Ehdokkaiksi tässä vaiheessa jäivät vain Tokio ja Helsinki. Viime hetkillä kisaan ilmoittautui vielä Lontoo, jonka mukanaolo suomalaisittain nähtiin myönteisenä asiana Suomen kannalta.^selvennä

Kisakaupungin valinta tapahtui Berliinin Adlon-hotellissa. Helsinkiä tilaisuudessa edustivat Erik von Frenckell, Armas-Eino Martola ja Hjalmar Procopé. Ennen kisakaupunkiäänestystä Lontoo ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä kisasta; jäljellä jäivät siis Helsinki ja Tokio. Äänestys Berliinin kokouksessa tapahtui kaksiosaisena – paikan päällä annetut ja KOK:n jäsenten äänet sekä poissaolevien lähettämät postiäänet. Berliinin olympiakisoihin kokoontuneet äänestivät Helsingin hyväksi 27–20, mutta kaikki postitse toimitetut äänet menivät Tokiolle eli lopullinen tulos oli 36–27 Tokion hyväksi.^[1]

Tokion vuoden 1940 olympiakisojen oli määrä olla osa Japanin valtion 2 600-vuotisjuhlallisuuksia, sillä myyttisen ensimmäisen keisarin Jinmun valtaannousu oli ajoitettu vuoteen 660 eaa. Juhlavuonna Tokiossa oli suunniteltu järjestettäväksi myös maailmannäyttely. Kesäolympiakisat oli tarkoitus järjestää 21. syyskuuta – 6. lokakuuta 1940.

Kisojen siirtämistä muualle ehdotettiin jo vuonna 1938 sodan takia, mutta japanilaisjärjestäjät vakuuttivat pystyvänsä pitämään kisat normaalisti. Keskusteluja kisojen järjestelyistä käytiin muun muassa KOK:n Kairon-istunnossa maaliskuussa 1938. Siellä päätettiin, että ”Japanin oli annettava KOK:n työvaliokunnalle uusi selvitys maan ulkopoliittisesta tilanteesta. Sen perusteella määriteltäisiin jatkotoimenpiteet.” Suomen KOK-edustaja Ernst Krogius ilmoitti silloin Helsingin olevan kiinnostunut järjestämään vuoden 1944 kisat, jos Tokio pystyy järjestämään vuoden 1940 kisat. Työvaliokunta hyväksyi toukokuussa 1938 Tokion raportin, mutta myöhemmin heinäkuussa 1938 järjestäjät ilmoittivat luopuvansa kisoista. Syynä oli kansainvälisen painostuksen lisäksi myös Japanin armeijan vastustus, sillä se piti kisojen myötä maahan tulevia ulkomaisia vaikutteita haitallisina japanilaiselle kulttuurille.

Tokion kisojen järjestelytoimikunta ilmoitti KOK:lle 16. heinäkuuta 1938 luopuvansa kisäjärjestelyistä. Neljä päivää Japanin luopumisen jälkeen KOK antoi kisat Helsingille, joka oli ollut halukas järjestämään olympialaiset jo ennen niiden myöntämistä Tokiolle.

Kesäkisoja ei ollut annettu aiemmin väestöltään yhtä pienelle kansakunnalle; Suomen asukasluku vuonna 1938 oli 3,672 miljoonaa ja Helsingin asukasluku 246 784.

XII kesäolympiakisat
Isäntäkaupunki	Helsinki, Suomi
Osallistujat	Kutsuttu 64 maata, ilmoittautuneet 48 maata
Kisatapahtumat	17 urheilumuotoa ja 132 urheilulajia
Avajaiset	20. heinäkuuta 1940
Päättäjäiset	4. elokuuta 1940
Olympiastadion	Helsingin olympiastadion
Infobox OK

Kesäolympiakisojen ajankohdaksi Helsingissä sovittiin 20. heinäkuuta – 4. elokuuta 1940. Järjestelytoimikunnan perustava kokous pidettiin 18. elokuuta 1938, jolloin sen puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja, SVUL:n puheenjohtaja J. W. Rangell. Varapuheenjohtajina toimivat KOK:n suomalaisjäsen Ernst Krogius ja Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Urho Kekkonen, sihteerinä Jussi Tossavainen, pääsihteerinä ensimmäisen vuoden everstiluutnantti V. A. M. Karikoski ja toisen Lauri Miettinen. Muita järjestelytoimikunnan jäseniä olivat apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell, pääjohtaja Mauno Pekkala, kaupunginjohtaja Johan Helo ja kenraaliluutnantti Hugo Österman.

Tähän aikaan oli tapana, että kisat järjestänyt maa saa uuden edustajan KOK:aan. Suomen edustajaksi KOK:n syyskuun 1938 istunnossa valittiin J. W. Rangell. Järjestelytoimikunnan työssä näkyi edellisen kisaisännän eli natsi-Saksan into osallistua kisojen järjestelyyn. Saksan rooli 1930-luvun lopulla oli KOK:ssa vahvassa kasvussa. Tekniseksi asiantuntijaksi KOK lähetti saksalaisen Werner Klingebergin. Hän oli ollut Berliinin kisoissa pääsihteeri Carl Diemin johtaman järjestelytoimikunnan palveluksessa. Tokion saatua kisat hän oli ollut vuodesta 1937 Tokiossa ja siirtyi Helsinkiin kisojen siirryttyä Helsingin järjestettäväksi.

Suomessa kisojen järjestelyyn liittyi poliittisia jännitteitä, sillä huhtikuussa järjestelytoimikunnan pääsihteeriksi valittiin everstiluutnantti V. A. M. Karikoski, jota saattoi pitää Rangellin ja Kekkosen ehdokkaana. Von Frenckell koki tulleensa syrjäytytetyksi poliittisista syistä, sillä hänen katsottiin kuuluvan ruotsinkielisen oikeiston edustajaksi ja siksi poliittisesti Kekkosen ja hänen kannattajiensa syrjäyttämäksi. Von Frenckellin erottua järjestelytoimikunnasta hänestä tuli Helsingin kaupungin olympiatoimiston päällikkö.

Lisäksi jännitteitä aiheutti TUL:n urheilijoiden osallistuminen Suomen olympiajoukkueeseen – tähän astihan TUL:n urheilijat eivät olleet osallistuneet Suomen edustajina olympiakisoihin. Asiaan liittyi Suomen urheilun keskusjärjestöasiat erityisesti SVUL:n ja TUL:n välinen suhde. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Rangell uhkasi jopa erolla, elleivät SVUL ja TUL pääse sopuun. Neuvottelut päättyivät huhtikuussa 1939 lopulta sopuun, eli TUL:n urheilijat osallistuvat tuleviin kotikisoihin.

Kisoihin kutsuttiin 64 olympiakansakuntaa, joista 48 ilmoittautui 10. lokakuuta 1939 mennessä.

Kisapaikkojen rakentaminen oli kiireellisin tehtävä. Olympiastadionin lisäksi toteutettiin lukuisia muitakin rakennuskohteita. Stadionin viereen rakennettiin uimastadion, velodromi, Taivallahden soutustadion, ratsastusstadionin katsomotiloja laajennettiin ja Messuhalli kunnostettiin voimailulajeille, Pallokenttä jalkapallon alkusarjan otteluille ja Malmin ampumarata. Urheilijoiden majoitusta varten rakennettiin Olympiakylä paikkanaan Koskelantien omakotialue, jonne rakennettiin 30 kolmikerroksista asuintaloa 3 000 miesurheilijaa varten. Naisurheilijoiden majoitus oli tarkoitus järjestää sairaanhoito-opistossa niin sanottuun Olympiakotiin.

Pääsylippuja sai tilata Suomessa syksystä 1938 helmikuuhun 1939, jona aikana kotimaisia lippuvarauksia tuli noin 200 000.

Kisojen järjestämisestä luovuttiin maaliskuussa 1940 Euroopassa käytyjen sotatoimien vuoksi. Syynä oli myös talvisodan johdosta heikentynyt taloustilanne sekä sodan aiheuttama katkos kisojen valmisteluissa. Virallisesti kisat peruutettiin Suomen Olympiakomitean kokouksessa huhtikuussa 1940, jolloin sota Euroopassa oli laajentunut Saksan hyökättyä Tanskaan ja Norjaan.

Kesällä 1940 kisojen suunniteltuun avajaisaikaan järjestettiin kaksipäiväiset Kaatuneiden urheilijoiden muistokilpailut, joissa haluttiin muistaa niitä talvisodassa kaatuneita suomalaisurheilijoita, jotka olisivat olleet kesän 1940 mahdollisia olympiaosanottajia.

Syyskuussa 1940 Helsingin olympiastadionilla järjestettiin yleisurheilun kolmimaaottelu Suomi–Ruotsi–Saksa, jota kutsuttiin aikanaan ”pienoisolympialaisiksi”.

• Kokkonen, Jouko: ”Oikeiden olympiakisojen maa”, Sadan vuoden olympiadi – Suomalaisen olympialiikkeen historia. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32429-5
• Nygrén, Helge: Olympiatuli joka sammui sodan tuuliin. Helsinki: Postmediat Oy, 1991. ISBN 951-95861-3-X
• Nygrén, Helge – Siukonen, Markku: ”XII olympiadi Tokio ja Helsinki 1940”, Suuri Olympiateos 1, s. 235–251. Jyväskylä: Oy Scandia Kirjat Ab, 1978. ISBN 951-9466-05-38

n k m Olympialaiset Kesäolympialaiset 1896 1900 1904 1906 1908 1912 1916 1920 1924 1928 1932 1936 1940 1944 1948 1952 1956 1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2016 2020 2024 2028 2032 2036 Talviolympialaiset 1924 1928 1932 1936 1940 1944 1948 1952 1956 1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1994 1998 2002 2006 2010 2014 2018 2022 2026 2030