Kyyrölä (kylä)

Kyyrölä Красносельское, Krasnoselskoje
Kyyrölä Красносельское, Krasnoselskoje
Koordinaatit: 60°32′35″N, 29°29′20″E
Valtio	Venäjä
Alue	Leningradin alue
Piiri	Viipurin piiri
Kunta	Kyyrölä
Hallinto
– Hallinnon tyyppi	Kylä
Aikavyöhyke	UTC+3
Postinumero	188836 [1]
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kyyrölä (ven. Красносельское, Krasnoselskoje, ennen v. 1948 Красное Село, Krasnoje Selo)^[2][3][4] on Kyyrölän maalaiskunnan keskuskylä Leningradin alueen Viipurin piirissä Venäjällä. Kylä sijaitsee Yskjärven länsipuolella Karjalankannaksella. Matkaa Viipuriin on 49 kilometriä ja Pietariin 110 kilometriä.^[5] Kyyrölä on Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella ja se oli Suomeen kuuluessaan osa Kyyrölän kuntaa vuosina 1890-1934 ja sen jälkeen osa Muolaan kuntaa.

Suomelle kuuluessaan Kyyrölä oli Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan ja vuoteen 1934 asti myös Kyyrölän kunnan kirkonkylä. Kyyrölän kylä sijaitsi niin Kyyrölän kuin Muolaankin kunnan keskiosassa^[6] noin neljä ja puoli kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta länteen.^[7] Kyyrölän naapurikyliä olivat lännessä Tervola ja Oinala, etelässä Parkkila ja Yskjärven eteläpuolella Sormula, idässä Pällilä, pohjoisessa Koirala, Paakeli ja Sudenoja.^[7] Kyyrölän kylä sijaitsi Viipurista Kivennavalle johtaneen kantatie 63 varrella Yskjärven ja sen laskujoen Yskjoen länsipuolella. Kyyrölässä kantatie 63 erkani maantie itään Muolaan kirkonkylään ja kylätie länteen Oinalaan.^[8]

Kyyrölä oli yksi Muolaan kunnan huomattavimpia liikekeskuksia. Siellä sijaitsi apteekki, osuuskauppa, useita yksityiskauppoja, Kyyrölän ortodoksinen kirkko, pappila ja hautausmaa, Muolaan kunnanlääkärin vastaanotto, kansakoulu, käräjätalo, posti, puhelinkeskus^[9] ja kirjasto.^[10] Teollisuutta kylässä edustivat pitkälle kehittynyt saviteollisuus sekä Uschanoffin saha ja mylly ja aiemmin toiminut Galkinin saha.^[9] Kyyrölän väestö oli lähes kokonaan ortodoksisia venäläisiä, joiden esi-isät oli siirretty alueelle 1700-luvulla.^[11][2] Kyyrölässä oli noin 240 taloa, joista vain 5-6 oli luterilaisia suomalaisia.^[9] Kylä oli rakennettu perinteisen venäläisen maalaiskylän tavoin: talot sijaitsivat vieri vieressä maantien molemmin puolin, päädyt tielle päin.^[9] Vuonna 1936 Kyyrölän kylän pinta-ala oli 24,79 neliökilometriä, josta oli peltoa 352 hehtaaria, niittyä 112 hehtaaria ja metsää 1 935 hehtaaria.^[12] Suurin osa kylän pelloista sijaitsi maantien ja Yskjärven välisellä rinteellä.^[9]

Kyyrölän koulupiiriin kuului Kyyrölän kylän lisäksi osa Sudenojan kylää.^[13] Kyyrölän pappilassa oli aloittanut toimintansa seurakunnallinen koulu jo 1800-luvun alkupuoliskolla tilanomistaja Bogajevskin aloitteesta.^[11][10] Ensimmäinen koulurakennus rakennettiin vuonna 1942 pappi Dremjatskin ehdotuksesta ja uusi koulutalo valmistui vuonna 1874 hautausmaan läheisyyteen.^[11] Koulusta muodostettiin kansakoulu 1890-luvulla.^[13] Tuolloin koulussa oli kaksi opettajaa, joista toinen oli suomenkielinen ja opetti oppilaille suomenkieltä, mutta suomenkielen opetus lopetettiin sortovuosina.^[13] Opetus tapahtui vuoteen 1920 asti venäjäksi ja sen jälkeen piti antaa myös suomenkielistä opetusta.^[14] Vuonna 1900 Kyyrölän kansakoululle valmistui uusi ajanmukainen koulurakennus, jossa oli kolme luokkahuonetta, juhlasali ja kaksi opettajan asuntoa.^[13] Vuonna 1920 Kyyrölään perustettiin suomenkielinen yksityinen koulu luterilaisia suomalaislapsia varten, mutta muutaman vuoden kuluttua tämäkin koulu tuli Kyyrölän kunnan ylläpidettäväksi.^[13]

Kun Kyyrölän kunta liitettiin Muolaaseen vuonna 1934, tuli Kyyrölän kansakouluun kaksi yläkoulun opettajaa ja kaksi alakoulun opettajaa.^[13] Kyyrölän koulu tuhoutui talvisodassa täysin.^[13] Jatkosodan aikana yläkoulu aloitti toimintansa vuonna 1942 manttaalikunnan talossa ja alakoulu myöhemmin pappilassa.^[15] Parkkilan koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Kyyrölän koulupiiriin jatkosodan aikana.^[15]

Kyyrölän asukkaat evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.^[16] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennuksen lisäksi päätettiin Kyyrölän jakokunnan kylissä, joihin kuului Kyyrölän lisäksi Kangaspelto, Sudenoja ja Parkkila, aloittaa tilusjärjestely, jonka avulla useisiin osiin ja palstoihin jakautuneet tilat saataisiin toimivimmiksi kokonaisuuksiksi. Tilusjärjestelyn yhteydessä Kangaspellon, Sudenojan ja Parkkilan maarekisterikylät lakkautettiin ja liitettiin Kyyrölän kylään.^[17] Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäivät taas Neuvostoliiton puolelle. Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Hämeenlinnan seudulle, Lounais-Hämeeseen ja Etelä-Pirkanmaalle, jossa Kyyrölän asukkaat asutettiin pääasiassa Hämeenlinnan kaupunkiin Hämeenlinnan maalaiskuntaan ja Vanajan kuntaan.^[18]

Neuvostoliitossa Kyyrölään perustettiin suuri karjataloussovhoosi, joka tuotti elintarvikkeita silloiseen Leningradiin. Kyyrölään rakennettiin 1960-luvulla asuinkerrostaloja, koulu ja hallintorakennus, joiden myötä kylä sai taajamamaisen ilmeen.^[19]

• toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3

• Kaukiainen, Yrjö & Nurmiainen, Jouko (toim.): Viipurin läänin historia VI, Karjala itärajan varjossa. Lappeenranta: Karjalan Kirjapaino Oy, 2010. ISBN 978-952-5200-76-8

• Kyyrölä elää savella, Suomen Kuvalehti, 25.05.1935, nro 21, s. 32, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Suvinen sunnuntai Kyyrölässä, Hakkapeliitta, 09.08.1938, nro 32, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Alb. Collin : Muolaan saviukot ja heidän kotiteollisuutensa, Helsingin Sanomat, 12.02.1939, nro 41, s. 33, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot