Lääkemääräys

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähes kokonaan viitteetön

Lääkemääräys eli -resepti on lääkärin kirjoittama asiakirja, joka välittää lääkärin ja potilaan yhdessä tekemän hoitopäätöksen tiedoksi apteekille.^[1] Laillistettu sairaanhoitaja, optikko ja suuhygienisti, joka on suorittanut rajatun lääkkeenmääräämisen koulutuksen voi määrätä rajatusti lääkkeitä. Tämä sairaanhoitajan, optikon ja suuhygienistin rajattu lääkkeenmääräämisoikeus on toimipaikkakohtainen ja siinä on rajattu ne lääkeaineet, joita henkilö saa määrätä.^[2] Lääkemääräys koskee lääkkeen toimittamista eikä sen käyttöä, sillä potilaalla on lakiin erikseen kirjattu oikeus kieltäytyä lääkehoidosta^[3]. Apteekit sen sijaan saavat myydä monia lääkkeitä vain lääkemääräyksellä (katso Lääkevalmisteiden sääntely).

Lääkkeen reseptille laittamiselle on oltava hyvät syyt. Esimerkiksi antibioottien teho laskisi, jos niitä käytettäisiin liikaa. Monet lääkkeet on määritelty reseptilääkkeiksi väärinkäytön mahdollisuuden ja/tai niiden vaarallisuuden vuoksi. Osa on määritelty reseptilääkkeiksi, jotta niiden käyttöä kyettäisiin seuraamaan.

Suomalaiset apteekit on velvoitettu vaihtamaan reseptilääkkeen halvempaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen, ellei potilas tai lääkäri ole kieltänyt lääkevaihtoa^[4].

Perinteisesti lääkkeitä on määrätty lomakkeella, joko käsin tai kirjoituskoneella täytetyllä – nykyisin lääkäri usein täyttää lomakepohjan tietokoneella ja tulostaa paperille. Suomessa reseptin voi kuitenkin kirjoittaa mille paperille tahansa, eli reseptilomakkeen käyttö ei ole välttämätöntä. Lääkäri vahvistaa lääkemääräyksen allekirjoituksellaan. Huumausaineiksi luokiteltava lääke määrätään Suomessa erityisellä huumausainelääkemääräyslomakkeella, joka on Suomen Pankin setelipainon painama.

Lääkäri voi määrätä reseptin myös soittamalla apteekkiin. Puhelinreseptien määräämisessä on rajoituksia. Suomessa niin sanottuja PKV-A-lääkkeitä ja huumausaineita ei voi määrätä puhelimitse lainkaan ja muista PKV-lääkkeistä (’pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava lääke’) voi puhelimitse määrätä vain pienimmän pakkauskoon.

Lääkemääräykset voidaan toimittaa apteekkiin myös sähköisesti, mikä säästää vaivalta ja ehkäisee mahdollisia väärinkäytöksiä. Suomessa sähköinen lääkemääräys on vallitseva tapa määrätä lääkkeitä: lääkäri kirjoittaa reseptin tietokoneella ja lähettää sen salatulla yhteydellä tietokantaan, josta se voidaan hakea missä tahansa apteekissa. Potilas ei saa paperista reseptiä (halutessaan hän saa vastaavat tiedot sisältävän potilasohjeen) mukaansa, mutta hän voi hakea lääkkeensä mistä vain apteekista esittämällä henkilöllisyystodistuksen. Myös Ruotsissa sähköinen resepti on yleisessä käytössä.^[5]

Alkoholia saa suomalaisista apteekeista toimittaa vain lääkärille, hammaslääkärille ja eläinlääkärille omassa työssä tarvittavaan tarkoitukseen kuten esimerkiksi välineiden puhdistus ja reseptissä on merkintä ”Pro auctore” (’tekijää varten’). Myös lääketieteelliseen käyttöön tarkoitettua alkoholia voi määrätä vastaavanlaisella reseptillä.

Lääkemääräys eli resepti voidaan jakaa osiin seuraavasti: invocatio, prescriptio, subscriptio, signatura ja inscriptio. Esimerkiksi Yhdysvalloissa resepti jaetaan osiin superscriptio, inscriptio, subscriptio, signatura.^[6]

Invocatio tarkoittaa jumalolentojen avuksi kutsumista. Antiikin roomalaiset lääkärit aloittivat lääkemääräyksensä jumala Juppiterin merkillä (). Myöhemmin kristityt lääkärit korvasivat tämän ristimerkillä. Nykyisin resepti aloitetaan recipe-kehotuksella (latinaa, ’ota’), joka voidaan lyhentää esimerkiksi Rec. tai symbolilla ℞.^[7] Yhdysvalloissa resepti alkaa superscriptiolla, johon kuuluu tämän aloitusmerkin lisäksi potilaan tiedot.

Prescriptio eli ordinatio^[8] (yhdysvaltalaisessa käytännössä inscriptio) on reseptin se osa, johon on merkitty lääkkeen nimi ja vahvuus tai lääkevalmisteeseen käytettävät aineet ja niiden määrät.

Subscriptiossa ilmoitetaan toimitettava määrä sekä miten ko. valmiste tulee apteekissa mahdollisesti valmistaa. Signatura sisältää ohjeet lääkkeen käyttäjälle.^[6] Suomessa reseptin lopussa inscriptio-osa sisältää ajan ja paikan sekä lääkkeen määrääjän tiedot.^[9]

Ex tempore -resepti on apteekissa valmistettavan lääkkeen resepti, johon lääkäri on kirjoittanut reseptin prescriptioon valmistettavat ainesosat ja määrät ja subscriptioon valmistustavan. ^[10] Esimerkki:^[11]

''Viisaanmiehen haavasalva'' Invocatio..............Rec. Prescriptio............ZnO                                    5,0                        Bism.subnitr.                          3,0                        Acid.bor.                              3,0                        Diacetylaminoazotoluol.                1,5                        Vaslin.alb.                    ad    100,0 Subscriptio............M.f.ungt.D.S. Signatura..............Tarvittaessa, kahdesti päivässä, ohuelti haavaan. Inscriptio.............Helsinki 11.2.2006 Paavo Potilas SV 123456 Liisa Lääkäri 1.3.2000 

PKV-lääkkeiden ja huumausainelääkkeiden paperisen lääkemääräyksen oli määrä poistua kokonaan käytöstä 1.1.2015. Koska kaikki potilastietojärjestelmät eivät olleet tähän vielä valmiita, on uusi määräaika 1.11.2015, jonka jälkeen PKV- ja huumausainereseptit on kirjoitettava aina sähköisinä.^[12] Vuodesta 2017 alkaen kaikki lääkemääräykset on laadittava sähköisesti. Paperi- ja puhelinreseptit ovat siihen saakka käytössä sähköisen lääkemääräyksen rinnalla. Paperi- ja puhelinreseptejä voi kuitenkin käyttää vuoden 2016 jälkeenkin poikkeustilanteissa.^[13] Vuodesta 2017 alkaen reseptien voimassaoloaika on lähtökohtaisesti kaksi vuotta. Kuitenkin tarpeen vaatiessa lääkäri voi määrätä lyhyemmän voimassaoloajan.^lähde?

21. tammikuuta 2019 alkaen suomalainen sähköinen resepti hyväksytään Viron apteekeissa. Omakanta.fi-palvelussa täytyy hyväksyä tietojen luovuttaminen.^[14][15]

• Järvelin, Esko: Summarohdoista erikoisvalmisteisiin. Kirjapaino oy maakunta, 1984. ISBN 951-99543-8-4
• Eeva, Manu; Paasikoski, Sami ja Rauha, Jussi-Pekka: Farmaseuttista latinaa. Yliopiston farmasiakunta ry, Helsinki, 2002. ISBN 951-96603-6-4
• Vartiainen, Armas: Reseptioppi. (Kolmas, uudistettu painos) WSOY, 1973. ISBN 951-0-06042-9

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lääkemääräys.

• Sähköinen resepti (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallinen Terveysarkisto (Kanta)
• Erityisluvat (Arkistoitu – Internet Archive) Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.
• Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkkeen määräämisestä FINLEX - Säädökset alkuperäisinä.