Michael Schumacher

Michael Schumacher
Michael Schumacher Kanadan GP:ssä 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt	3. tammikuuta 1969 (ikä 55) Hürth, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa
Kansalaisuus	Saksa
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1991–2006, 2010–2012
Talli(t)	Jordan (1991) Benetton (1991–1995) Ferrari (1996–2006) Mercedes (2010–2012)
Kilpailuja	308 (307 starttia)
Maailman­mestaruuksia	7 (1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004)
Voittoja	91
Palkintosijoja	155
Paalupaikkoja	68
Nopeimpia kierroksia	77
MM-pisteitä	1 566
Ensimmäinen kilpailu	Belgian GP 1991
Ensimmäinen voitto	Belgian GP 1992
Viimeinen voitto	Kiinan GP 2006
Viimeinen kilpailu	Brasilian GP 2012
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
michael-schumacher.de
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Michael Schumacher (s. 3. tammikuuta 1969 Hürth, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa^[1]) on saksalainen Formula 1 -kuljettaja. Schumacher on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä Formula 1 -kuljettajista. Hän voitti urallaan seitsemän maailmanmestaruutta, joista viisi tuli peräkkäin. Schumacher oli ensimmäinen saksalaisella lisenssillä F1-maailmanmestaruuden voittanut kuljettaja.

F1-kuljettajat arvostivat vuonna 2009 Autosportin kyselyssä Schumacherin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi kuljettajaksi heti Ayrton Sennan jälkeen.^[2] Schumacherista käytetään laajalti lempinimeä ”Schumi”. Myös hänen nuorempi veljensä Ralf Schumacher kilpaili Formula 1 -luokassa vuosina 1997–2007.^[3][4]

Schumacher loukkaantui vakavasti lasketteluonnettomuudessa Méribelissä Ranskan alpeilla 29. joulukuuta 2013^[5][6] ja vajosi koomaan. Kesäkuussa 2014 hänen perheensä ilmoitti, ettei hän enää ole koomassa.^[7] Häntä hoidetaan hänen kotiinsa rakennetussa sairaalassa Sveitsin Glandissa, missä häntä näkee vain kourallinen ihmisiä.^[8]

Schumacher aloitti kartingin jo neljävuotiaana ja voitti vuosina 1984–1987 useita mestaruuksia kartingradoilla, siirtyen sen jälkeen tosin kartingharrastuksestaan milloinkaan täysin luopumatta avorenkaisiin autoihin ensin saksalaiseen Formel König -sarjaan jota hallitsi sitäkin ylivoimaisesti voittaen yhdeksän kymmenestä kilpailustaan ja edelleen Formula Fordin kautta Formula 3 -luokkaan. Junioriuran kohokohdaksi nousi vuoden 1990 Saksan Formula 3 -sarjan mestaruuden lisäksi luokan maineikas kansainvälinen kilpailu Macaon Grand Prix jonka voitosta Schumacher kamppaili raivoisasti Mika Häkkisen kanssa viimeiselle kierrokselle asti – kamppailu päättyi yhteentörmäykseen mutta Schumacher kykeni vaurioituneellakin autollaan vielä ylittämään maalilinjan ja voitti kilpailun.^[9] Schumacher osallistui C-ryhmän autolla World Sportscar Championship -sarjan kilpailuun Dijonissa vuonna 1990.^[10] Schumacher osallistui samana vuonna Mercedeksen kuljettajana myös joihinkin DTM-vakioautosarjan osakilpailuihin sekä Le Mansin 24 tunnin ajoon. Seuraavana vuonna alkanut Schumacherin Formula 1 -ura kesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1991 vuoteen 2006. Vuoden 2009 joulukuussa Mercedes GP julkisti kuitenkin vielä kolmevuotisen kuljettajasopimuksen jo 41-vuotiaan Schumacherin kanssa, ja hän päätti uransa viimein lopullisesti vuonna 2012.

Kaudella 1991 Schumacher osallistui ensimmäistä kertaa F1-kisaan Belgian GP:ssä Jordanin autolla tuuraten Bertrand Gachota, joka oli pidätetty Lontoossa suihkutettuaan kyynelkaasua taksikuskin päälle. Hän oli 22-vuotias. Koska Schumacher ei ollut koskaan aiemmin ajanut radalla, hän tutustui siihen pyöräilemällä koko radan läpi. Aika-ajoissa hän teki yllätyksen sijoituttuaan seitsemänneksi, mutta kytkinvika johti keskeytykseen jo kilpailun ensimmäisellä kierroksella. Aika-ajosuoritus kiinnitti kuitenkin muiden tallien huomion, ja Benetton-talli kiinnitti Schumacherin loppukaudeksi riveihinsä. ^[11] Schumacher saalisti loppukaudesta yhteensä neljä MM-pistettä.

Kaudella 1992 Schumacher jatkoi Benettonilla, jolla hän jatkoi hyviä suorituksia sijoittumalla MM-sarjan kolmanneksi. Schumacher ajoi jokaisessa maaliin ajamassaan kilpailussa pisteille (kuuden parhaan joukkoon) lukuun ottamatta Portugalin GP:tä. Schumacher voitti ensimmäisen kilpailunsa Belgian GP:ssä ja sijoittui kaikissa aika-ajoissa tallikaveriaan Martin Brundlea paremmin. Seuraavan kauden 1993 tallikaveri Riccardo Patrese sai saman kohtelun aika-ajoissa, ja Schumacher sijoittui MM-pisteissä neljänneksi voittaen Portugalin GP:n loppukaudesta.

Schumacher aloitti kauden 1994 vakuuttavasti voittamalla seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta kuusi ja sijoittumalla kerran toiseksi. Kauden keskivaiheilla hänelle kuitenkin tuli ongelmia, kun hänet hylättiin Britannian GP:ssä ja Belgian GP:ssä. Schumacher sai kahden kilpailun kilpailukiellon, koska hän oli ensiksi mainitussa jatkanut radalla mustista lipuista huolimatta. Schumacherin vastoinkäymisten vuoksi Ayrton Sennan kuoleman jälkeen Williams-tallin ykköskuljettajaksi noussut Damon Hill pääsi mukaan mestaruustaistoon. Kauden päättäneen ja mestaruuden ratkaisseen Australian GP:n loppuratkaisu oli vähintäänkin kyseenalainen. Kilpailun lopussa toisena ollut Hill tavoitti johdossa ollutta Schumacheria, Schumacher ajoi ulos ja rikkoi autonsa ajokelvottomaan kuntoon^{kenen mukaan?}. Hill tuli takaa ja yritti ohittaa Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher kiilasi Hillin kylkeen^{kenen mukaan?}. FIA:n mukaan kyseessä oli normaali kilpailutilanne, eikä tästä siten langetettu rangaistuksia. Kolaroinnin aiheuttamien vaurioiden johdosta Hill joutui keskeyttämään kisan. Seuraavalla kaudella 1995 Schumacher voitti yhdeksän kauden 17:stä kilpailusta ja voitti toisen mestaruutensa 33 pisteen erolla jälleen toiseksi sijoittuneeseen Hilliin. Edellisen kauden tapaan Schumacher oli Benettonin ykköskuljettaja. Ferrari-talli kuitenkin etsi kuljettajaa nostamaan takavuosina menestyneen italialaistallin suosta, ja kaudella 1996 Schumacher aloitti ensimmäisen kautensa Ferrarin riveissä.

Kaudella 1996 Schumacher ei pystynyt vastaamaan nopeamman Williams-tallin kuljettajakaksikolle, mutta sijoittui kuitenkin MM-sarjan kolmanneksi voittamalla kauden aikana kolme osakilpailua.

Kaudella 1997 Schumacher kävi ensimmäisen kamppailunsa mestaruudesta Ferrarin ratissa yhdessä Williams-tallin Jacques Villeneuven kanssa. Hän voitti kauden aikana viisi kilpailua ja johti pisteellä ennen viimeistä osakilpailua Jerezissä. Loppuratkaisu oli samantyylinen kuin kolme vuotta aiemmin Adelaidessa kolarointi Hillin kanssa: Villeneuve ohitti Schumacherin sisäkautta, jolloin Schumacher tahallaan kiilasi Villeneuven kylkeen. Tällä kertaa kuitenkin Schumacher oli ainut, joka tilanteen vuoksi joutui keskeyttämään ja Villeneuve voitti mestaruuden. Tällä kertaa Schumacher ei myöskään jäänyt rangaistuksetta, vaan Kansainvälinen Autourheiluliitto FIA mitätöi Schumacherin MM-kakkostilan, mutta muita sanktioita hän ei saanut.

Kaudella 1998 Schumacher kävi tasaväkistä kamppailua mestaruudesta McLarenin Mika Häkkisen kanssa ja voitti kauden aikana kuusi kilpailua, mutta kauden viimeisessä kilpailussa Schumacherin auto sammui lähtöruudukkoon ja hän joutui lähtemään viimeiseltä tilalta. Lopulta rengasrikko päätti Schumacherin menon kolmannelta paikalta, jolloin Häkkinen kurvaili mestaruuteen.

Kaudella 1999 Schumacher oli jälleen mestaruustaistossa mukana, kunnes kauden puolivälissä Britannian GP:ssä Schumacher ajoi ulos ja katkaisi jalkansa. Vasta uransa jälkeen hän paljasti lyöneensä päänsä niin rajusti, että kypärään tuli halkeama. Schumacher arveli myös kokeneensa sydänpysähdyksen ja pelkäsi jo kuolevansa. Schumacherin loppukausi jäi väliin kahta viimeistä osakilpailua lukuun ottamatta, joiden aika-ajoissa hän sijoittui paalulle ja auttoi kahdella kakkossijallaan Ferraria tallimestaruuteen.

Kaudella 2000 Schumacher voitti ensimmäisen mestaruutensa Ferrarin riveissä ja saavutti kauden aikana yhdeksän voittoa. Mestaruuskamppailu Mika Häkkisen kanssa ratkesi vahvaan loppukauteen: Schumacher voitti kauden viimeiset neljä kilpailua ja hän varmisti mestaruutensa jo ennen kauden päättävää Malesian osakilpailua Japanin GP:ssä. Kauden ratkaisukohtana monet pitävät Indianapolisin GP:tä, jossa Häkkisen moottori hajosi kesken lupaavasti alkaneen kilpailun ja Schumacher pääsi kahdeen pisteen tappioasemasta kahdeksan pisteen johtoon.

Kaudella 2001 Schumacher oli ylivoimainen Ferrari F2001 -autollaan, kun hän voitti mestaruuden jo kauden viidenneksi viimeisessä kilpailussa Unkarin GP:ssä.

Kaudella 2002 mestaruus ratkesi ennätyksellisen aikaisin, jo kauden seitsemänneksi viimeisessä kilpailussa Ranskan GP:ssä, ja Schumacher voitti peräti 11 kauden 17 kilpailusta. Itävallan GP:ssä kuitenkin näyteltiin lajin urheiluhengen kannalta ikävä episodi. Kisaa viime metreille johtanut Ferrarin toinen kuljettaja Rubens Barrichello joutui päästämään Schumacherin ohitseen tallimääräyksellä. Kansainvälinen kattojärjestö FIA tuomitsi Ferrari-tallille tapauksesta miljoonan dollarin sakot. Viides mestaruus tiesi samalla sitä, että hän siirtyi Juan Manuel Fangion rinnalle eniten mestaruuksia voittaneena kuljettajana. Schumacher kilpaili kauden loppuun asti ilman yhtään keskeyttämisiä. Näin viimeksi kävi 40 vuotta aikaisemmin kaudella 1962 kun britti Graham Hill sai ensimmäisen mestaruutensa. Schumacherilla oli se ero, että hän sijoittui kaudella joka kilpailussa palkintopallille, kun taas Hill ei sijoittunut jossain kilpailuissa edes pisteille.

Kaudella 2003 Schumacher joutui käymään jälleen kovan mestaruustaiston, tällä kertaa yhdessä McLarenin Kimi Räikkösen ja Williamsin Juan Pablo Montoyan kanssa. Schumacher voitti kaudella kuusi osakilpailua Ferrari F2003-GA -autolla, ja vaikka mestaruustaisto oli vielä viimeisessä kilpailussa avoin, olivat kilpakumppani Räikkösen mahdollisuudet mestaruuteen lähinnä teoreettiset: Schumacherin ei tarvinnut muuta kuin sijoittua pisteille voittaakseen mestaruuden. Sen hän myös teki sijoittumalla kahdeksanneksi, ja hän voitti kuudennen mestaruutensa kahden pisteen erolla Räikköseen. Kaudella Ferrarin epäiltiin kärsineen Bridgestone-renkaiden huonommasta nopeudesta kuumilla radoilla, sillä Ferrari näytti ylivoimaiselta kauden alussa, mutta kauden keskivaiheilla ylivoima oli jo tyystin kadonnut. Toisaalta mestaruustaiston ratkaisseessa kauden toiseksi viimeisessä Yhdysvaltain GP:ssä Schumacherin nähtiin kuitenkin voittaneen juuri Bridgestone-renkaiden avulla: kilpailun aikana tuli rankkasade ja Bridgestonen tuolloin ylivoimaisina pidetyillä sadekelirenkailla Schumacher ajoi muita selvästi nopeammin ja nousi monta sijoitusta ylöspäin (Schumacher ensin putosi monta sijaa, koska Bridgestonen kuivan kelin renkaat ovat Michelinin renkaita huonommat sateella, mutta saatuaan sadekelirenkaat alle tilanne muuttui dramaattisesti). Lisäksi kaudella muuttui pistejärjestelmä, joka auttoi vastustajia saavuttamaan Schumacherin etumatkan. Vanhalla järjestelmällä hän olisi ollut selkeä mestari suuremmalla piste-erolla.

Seuraava kausi 2004 oli Schumacherin mestaruuskausista hulppein: hän voitti 13 kauden 18 osakilpailusta ja peräti 12 kauden 13 ensimmäisestä osakilpailusta, eikä Schumacherin johtoasema kuljettajien MM-sarjassa ollut missään vaiheessa uhattuna, vaikka tallikaveri Rubens Barrichellolla oli vielä teoreettiset mahdollisuudet kauden viidenneksi viimeisessä Belgian GP:ssä.

Kausi 2005 oli Schumacherille huomattavasti vaikeampi, eikä hän voittanut kuin fiaskoksi muotoutuneen Yhdysvaltojen GP:n. MM-pisteissä hän oli kolmantena, keräten 62 pistettä ja jääden mestaruuden voittaneesta Renault'n Fernando Alonsosta 71 pistettä. Schumacher oli todella pitkään uuden vuosituhannen ainoa mestari, mutta nyt tittelin haltija vaihtui ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.

Kaudelle 2006 Schumacher lähti n:o 5 autossaan. Kyseisellä kaudella hän voitti San Marinossa, Euroopan GP:n, Yhdysvalloissa, Ranskassa (hän otti siellä ennätyksellisen kahdeksannen voiton samalla radalla), Saksassa, Italiassa, jossa hän samalla ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jälkeen sekä Kiinassa. Kiinan voiton jälkeen Schumacher nousi MM-sarjan johtoon, vaikka hänellä oli yhtä paljon pisteitä kuin MM-sarjaa kauden ensimmäisestä kilpailusta alkaen johtaneella Fernando Alonsolla, koska hänellä oli seitsemän voittoa Alonson kuutta vastaan. Japanin Grand Prix 2006 muutti taiston aivan toisenlaiseksi. Schumacher johti kisaa selkeästi, ennen Renault'n Fernando Alonsoa, mutta vähän ennen maalia pamahti Ferrarin moottori ja Schumacher joutui keskeyttämään. Monet ihmettelivät tapausta, sillä Schumacherin auton moottori oli virallisesti hajonnut viimeksi noin 6 vuotta sitten. Taistelu MM-tittelistä muuttui radikaalisti, sillä Alonso ajoi kisan voittoon ja nappasti 10 lisäpistettä. Ero oli Schumacheriin jo 10 pistettä, joka tarkoitti sitä että Schumacherin olisi pitänyt voittaa viimeinen kilpailu, ja Alonson jäädä pisteittä. Kauden viimeisessä kilpailussa polttoaineenpaineen katoaminen pilasi Schumacherin aika-ajon, ja lähtöruutu kisaan oli vasta kymmenes. Kun kilpailua oli ajettu seitsemän kierrosta, räjähti Schumacherin autosta takarengas hänen juuri ohitettuaan Renault'n Giancarlo Fisichellan. Schumacher joutui aloittamaan raivaamisen kohti kärkeä kisan hänniltä, ja onnistui nousemaan aina neljänneksi asti. Kilpailun voitti Schumacherin tallikaveri Felipe Massa. Lehdistössä Schumacherin loppukisojen esityksiä katsottiin hyvin suopeasti, vaikka tekniset ja muut ongelmat veivät lopulta mahdollisuuden mestaruuteen.

Viimeisen kilpailunsa alla Schumacheria kunnioitettiin useilla eri lahjoilla. Juuri ennen kilpailua tunnettu jalkapalloilija Pelé lahjoitti hänelle pokaalin saksalaisen saavutusten kunniaksi.^[12] Kilpailun jälkeenkin Schumacherille kertyi uusia palkintoja: muun muassa Dubain kruununprinssi Mohammed Bin Rashid Al Maktoum lahjoitti Schumacherille oman saaren,^[13] ja lisäksi hänet nimitettiin Ferrarin kotikaupungin Maranellon kunniakansalaiseksi.^[14]

Schumacher palasi Ferrarin rattiin yli vuoden tauon jälkeen Espanjan Barcelonassa. Ferrarilla oli tarkoitus käyttää hyväksi Schumacherin taitoa ja kokemusta formula-autosta, jossa ei ole luistonestoa ja muita sähköisiä apuvälineitä, sillä nämä poistuivat käytöstä kaudella 2008. Schumacher hämmästytti F1-piirejä ajamalla kahtena perättäisenä testipäivänä testien nopeimman kierroksen, huolimatta yli vuoden pituisesta ajotauostaan.^[15] Schumacher yllättyi itsekin vauhdistaan. "Täytyy sanoa, että hämmästyin itsekin ollessani niin nopea taas", Schumacher totesi testin jälkeen.^[16] Ferrarin hallituksen puheenjohtajan Luca Cordero di Montezemolo ilmoitti sen jälkeen, että Schumacher toimii kaudella 2008 Ferrarin kolmantena kuljettajana.^[17] Hänen palveluksiaan ei kuitenkaan tarvittu.

Kaudella 2009 Schumacherin ilmoitettiin korvaavan Unkarin GP:n aika-ajoissa vakavasti loukkaantuneen Felipe Massan Ferrarilla. Seitsenkertainen maailmanmestari vahvisti asian verkkosivuillaan. Saksalaisen paluun F1-radoille oli tarkoitus tapahtua Espanjan Valenciassa 23. elokuuta 2009. Schumacher ilmoitti kuitenkin 11. elokuuta, ettei pysty ajamaan kilpailussa niskakivun vuoksi.^[18] Schumacher oli ennen tätä ehtinyt jo testata Mugellossa Ferrarin vanhaa autoa, mutta uutta autoa hän ei saanut ajaa kauden testisääntöjen vuoksi. Schumacherin sijaan Massan korvasivat Ferrarin testikuljettaja Luca Badoer ja myöhemmin Giancarlo Fisichella.

Loppuvuonna 2009 monet lehdet huhusivat Schumacherin palaavan MM-sarjaan Mercedes GP:n autolla. Siirto varmistui 23. joulukuuta 2009, kun Mercedes kertoi kolmevuotisesta sopimuksesta^[19]. Samalla Schumacher rikkoi jo heti Bahrainissa 2010 yhden ennätyksen, kun hänestä tuli historian pisimmän F1-uran tehnyt kuljettaja^[20]. Schumacher kertoi, että Massan onnettomuuden jälkeen suunniteltu, ja sittemmin epäonnistunut paluuyritys toimi innoittajana uudelle F1-sopimukselle. Ilman Massan onnettomuuden synnyttänyttä kipinää Schumacher siis tuskin olisi palannut sarjaan.^[21]

Ensimmäisessä kilpailussaan Mercedeksellä Schumacher sijoittui aika-ajoissa seitsemänneksi, jääden muutaman sijan tallikaverilleen Nico Rosbergille. Kilpailussa Schumacher pystyi nousemaan yhden sijoituksen. Malesiaa, jossa hän keskeytti, lukuun ottamatta Schumacher sijoittui pisteille kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa, parhaimmillaan hän ylsi neljänneksi Espanjassa, jossa hän myös ensimmäistä kertaa voitti tallikaverinsa Rosbergin aika-ajoissa. Schumacher keräsi kauden aikana 72 pistettä uudistuneen pistelaskujärjestelmän ansiosta. Tilastollisesti kausi 2012 oli Schumacherin uran huonoin kokonainen kausi.

Kausi 2011 sujui Schumacherilta hieman paremmin kuin edellinen. Hän keräsi edelliskautta enemmän pisteitä vaikka Mercedeksen talli kokonaisuutena ja ennen kaikkea Nico Rosberg menestyivät heikommin kuin 2010. Schumacher keskeytti kauden aikana viisi kilpailua ja ajoi parhaimmillaan neljänneksi Kanadan GP:ssä, jossa hän oli hetken aikaa toisenakin ja yritti ohitusta kilpailua johtaneesta Sebastian Vettelistä. Japanin kilpailussa Schumacher johti kilpailua kolmen kierroksen ajan vanhimpana kilpailua johtavana kuljettajana sitten Jack Brabhamin ja vuoden 1970. Schumacher saavutti kauden aikana yhteensä 76 pistettä – 13 pistettä vähemmän kuin tallikaverinsa Rosberg – ja sijoittui MM-sarjassa kahdeksanneksi. Aika-ajoissa hän hävisi edeltänyttä kautta useammin tallikaverilleen.

Schumacher aloitti kauden Australian Melbournessa hyvin, kun hän ajoi aika-ajoissa neljänneksi. Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään kolmannelta sijalta vaihteistovikaan. Malesiassa Schumacher ajoi aika-ajoissa kolmanneksi, joka oli hänen paras aika-ajotuloksensa paluun jälkeen. Kilpailussa hän kuitenkin kolaroi Lotus-kuljettaja Romain Grosjeanin kanssa heti avauskierroksella. Schumacher sijoittui lopulta kymmenenneksi.

Kiinan aika-ajoissa Schumacher sijoittui kolmanneksi, mutta toiseksi sijoittuneen Lewis Hamiltonin autoon oltiin vaihdettu vaihdelaatikko ja hänen lähtoruutuaan pudotettiin viidellä pykälällä, joten Schumacher nostettiin kakkosruutuun. Se oli hänen paluunsa jälkeen ensimmäinen startti eturivistä. Hän hävisi tallikaverilleen Rosbergille ensimmäisen kerran aika-ajoissa, kun Rosberg ajoi paalulle. Kilpailussa kävi kuitenkin jälleen kehnosti. Schumacherin varikkopysähdyksellä Mercedes-mekaanikot eivät kiinnittäneet oikeaa takarengasta kunnolla ja Schumacher joutui keskeyttämään.

Bahrainissa Schumacherin viikonloppu meni pilalle jo aika-ajoissa. Schumacherin Mercedes-auton takasiipijärjestelmä hajosi heti ensimmäisessä aika-ajo-osiossa ja hän jäi 18. ruutuun. Schumacherin urakkaa ei helpottanut vaihdelaatikon vaihto aika-ajon jälkeen, jolloin hän sai viiden lähtöruudun rangaistuksen. Schumacher lähti lopulta 22. ruudusta. Kilpailussa Schumacher taisteli itsensä pisteille sijoittuen kymmenenneksi. Espanjassa Schumilla oli jälleen huonoa tuuria. Hän kolaroi kilpailussa Williamsin Bruno Sennan kanssa. Molemmat joutuivat keskeyttämään. Myöhemmin Schumacherille annettiin viiden lähtöruudun rangaistus tilanteesta.

Monacossa Schumacher yllätti formulakansan ja ajoi paalupaikalle. Hän ei kuitenkaan saanut lähteä paalulta, koska hänellä oli niskassaan lähtöruuturangaistus kolaristaan Bruno Sennan kanssa. Schumacherin kisa meni kuitenkin jälleen pieleen. Hän joutui keskeyttämään bensapaineongelmiin 13 kierrosta ennen maalia.

Kanadassa Schumacherin epäonninen kausi sai jatkoa. Aika-ajoissa Mercedeksen tiimi teki virhearvion ja lähetti Schumin liian myöhään nopealle kierrokselle. Schumacher ylitti maalilinjan neljä sadasosasekuntia aika-ajon päättymisen jälkeen eikä hän voinut ajaa enää aikaa. Schumacherin lähtöruuduksi tuli 9. Kisassa Schumacher joutui jälleen keskeyttämään. Tällä kertaa hydrauliikkavika jätti Schumacherin DRS-järjestelmän päälle eikä se enää sulkeutunut. Schumaherin autosta tuli täysin ajokelvoton. Schumacher meni vielä takaisin varikolle, jossa Mercedes-mekaanikot koettivat saada siiven takaisin paikalleen, mutta turhaan. Schumacher joutui jälleen keskeyttämään.

Euroopan GP:ssä Schumacher epäonnistui aika-ajoissa ja jäi 12. ruutuun. Kisassa kuitenkin onnistuneella rengastaktiikalla hän nousi peräti kolmanneksi. Kyseessä oli Schumacherin ensimmäinen ja ainoa podium-sijoitus paluunsa jälkeen. 43 vuoden iässä Schumacherista tuli myös vanhin palkintokorokkeelle yltänyt kuljettaja sitten Jack Brabhamin vuonna 1970^[22].

Britannian GP:ssä Mercedesin vauhti ei ollut muihin kärkitalleihin verrattuna hyvää. Sateisissa aika-ajoissa Schumacher kuitenkin väläytti ja ajoi hienosti kolmanneksi. Hän löi tallikaverinsa Rosbergin aika-ajojen kakkososiossa 1,3 sekunnilla, kun Rosberg jäi 13. ruutuun. Kisa oli kuitenkin kuiva eikä Mercedesistä ollut kärkitallien haastajaksi. Schumacher sijoittui lopulta seitsemänneksi mutta voitti kuitenkin selvästi tallikaverinsa, joka jäi sijalle 15.^lähde?

Saksan GP:ssä Schumacher onnistui jälleen aika-ajoissa sateisissa olosuhteissa. Hän sijoittui neljänneksi, mutta Mark Webberin saatua lähtöruuturangaistuksen vaihdelaatikon vaihdosta nousi Schumacher kolmanteen lähtöruutuun. Kilpailussa oli kuivaa eikä Mercedesin vauhti odotetusti ollut kärkivauhtia. Schumacher ajoi seitsemänneksi. Hän ajoi myös paluunsa jälkeen ensimmäistä kertaa kilpailun nopeimman kierroksen.^lähde?

Japanin GP:n yhteydessä Schumacher kertoi tiedotteessaan, että lopettaisi F1-uransa kauden päätteeksi eikä enää palaisi kilpa-autoiluun.^lähde?

Kauden päättävässä Brasilian GP:ssä Schumacher sijoittui seitsemänneksi. Schumacher saavutti viimeisellä kaudellaan 49 pistettä sijoittuen MM-sarjassa sijalle 13.^lähde?

Vuonna 2013 Mercedes ilmoitti Schumacherin siirtyvän kehittämään merkin siviiliautojen turvallisuutta sekä toimivan merkin virallisena lähettiläänä.^[23]

Vuonna 2008 Schumacher kokeili taitojaan mm. IDM-sarjan Superbike-luokan osakilpailussa Saksan Oscherslebenissä.^[24] 11. helmikuuta 2009 Schumacher oli testaamassa Hondan 1000 CBR-Fireblade -pyörää Espanjan Cartagenassa, kun hän kaatui radalla. Tuolloin kuitenkin ilmoitettiin, ettei Schumacher saanut vammoja onnettomuudessa. Hän kävi myös sairaalassa varmistamassa asian.^[25] Myöhemmin lääkäri Johannes Peil vahvisti Schumacherin saaneen niskanikaman, kylkiluun sekä kallonpohjan murtuman. Lisäksi pikkuaivoihin verta toimittava valtimo vaurioitui.^[26]

• 308 GP-kilpailua
• Pisimpään hallitsevana maailmanmestarina: 4 vuotta, 11 kuukautta ja 17 päivää (8. lokakuuta 2000 – 25. syyskuuta 2005) (ennätys)
• Eniten ennätyksiä
• 91 voittoa (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen vuonna 2020)
• 77 nopeinta kierrosta (ennätys)
• 1566 pistettä
• Pisteille ajettuja kilpailuja: 221 (ennätys)
• Palkintosijoja: 155 (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen vuonna 2020)
• Eturivin lähtöpaikkoja: '116
• Pistekeskiarvo per GP-startit: 5,47 (ennätys)
• Kierroksia johdossa: 5108
• Johdetut kierrokset kilometreinä: 24 116,028 (ennätys)
• Peräkkäisiä pistesijoja: 24 (ei ennätys enää) Kimi Räikkönen rikkoi ennätyksen kaudella 2013.
• Peräkkäisiä palkintosijoja: 19 (ennätys)
• Voittoja samalla radalla: 8 voittoa Magny-Coursissa (Lewis Hamilton rikkoi ennätyksen kaudella 2024)
• Joka GP:ssä palkintokorokkeelle yhdellä kaudella
• GP-startteja saman tallin autolla: 181 kpl Ferrarilla (ennätys)
• Hattutemput (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kilpailussa): 22 (ennätys)
• Maailmanmestari 1994, 1995, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004 (ennätys)
• Peräkkäisiä maailmanmestaruuksia: 5 (ennätys), 2000–2004
• MM-mitaleita: 12 (ennätys)
• Yhden kauden voittoennätys: 13 kpl (2004) (Jakaa Sebastian Vettelin kanssa)
• Suurin voittopistemarginaali MM-sarjassa: 67 (2002) (ennätys on rikottu sittemmin uuden pistejärjestelmän turvin)
• Aikaisimmassa vaiheessa kautta varmistunut MM-titteli: 2002 (varmisti mestaruuden heinäkuussa, kun 6 kisaa oli vielä ajamatta) (ennätys)
• Eniten kaksoisvoittoja: Schumacher ja Rubens Barrichello 24 (2000–2005) (ennätys)
• Yhden kauden piste-ennätys ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 148 (2004)
• Yhden kauden voittoennätys ilman mestaruutta, 7 (jakaa Alain Prostin ja Kimi Räikkösen kanssa, 2006) Hamilton voitti 10 kilpailua vuonna 2016 voittamatta mestaruutta.
• Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää, 121 (2006)
• Voittoprosentti per GP-startit: 35,4 %
• Peräkkäisiä kausia, joilta jokaiselta väh. yksi voitto, 15 (1992–2006) (ennätys)
• Eniten kakkossijoja: 43
• Eniten voittoja ja nopeimpia kierroksia (samassa GP:ssä): 48

• Eniten GP-startteja samassa tallissa: 181 (Ferrarilla)
• Eniten GP-startteja eturivistä: 116
• Eniten pisteitä: 1 566
• Eniten pisteille ajettuja kilpailuja: 221
• Eniten F1-kausia samassa tallissa: 11
• Eniten GP-voittoja samassa tallissa: 72
• Eniten GP-voittoja yhdellä kaudella (jaettu Sebastian Vettelin kanssa): 13
• Eniten voittoja kaudella ilman mestaruutta (jaettu Alain Prostin ja Kimi Räikkösen kanssa): 7
• Eniten voittoja samasta GP-kilpailusta: 8 (Ranskan GP)
• Eniten voittoja kauden alussa (jaettu Nigel Mansellin kanssa): 5
• Eniten nopeimpia kierroksia: 77
• Eniten nopeimpia kierroksia yhdellä kaudella (jaettu Kimi Räikkösen kanssa): 10
• Eniten peräkkäisiä palkintosijoja: 19
• Eniten palkintosijoja yhdellä kaudella (jaettu Sebastian Vettelin kanssa): 17
• Eniten kakkossijoja: 43
• Eniten maailmanmestaruuksia: (jaettu Lewis Hamiltonin kanssa):7
• Eniten hattutemppuja: 22
• Eniten johdettuja kilometrejä: 24 144^[27]
• Eniten ennätyksiä: 53
• Nuorin viisinkertainen maailmanmestari

Schumacher on voittanut kaksi kertaa Laureuksen vuoden urheilija -palkinnon. Schumacher on ainoana kuljettajana voittanut F1-maailmanmestaruuden kahdella eri vuosituhannella. Schumacher äänestettiin 200 saksalaisen joukosta sijalle 26. vuonna 2003 järjestetyssä Unsere Besten -kilpailuohjelmassa (vastaa suomalaista Suuret suomalaiset-formaattia). Schumacher esiintyi myös Torinon olympialaisten avajaisissa 2006.

Schumacher on naimisissa saksalaisen toimistotyöntekijänä työskennelleen Corinna Schumacherin (o.s. Betsch, s. 2. maaliskuuta 1969) kanssa. Pari meni naimisiin elokuussa 1995. Heillä on kaksi lasta, tytär Gina-Maria (s. 20 helmikuuta 1997), joka on kilparatsastaja (reining), sekä poika Mick (s. 22. maaliskuuta 1999), joka on myös Formula 1 -kuljettaja. Ennen avioliittoaan Michael Schumacher seurusteli 1990-luvun alussa suomalaisen Janina Eräkankaan kanssa.^[28][29]

Schumacher opiskeli oppisopimuskoulutuksella automekaanikoksi ja valmistui 1989^[30]. Schumacher tunnetaan himokuntoilijana. Ennen kautta 2000 Schumacher harjoitteli viitenä päivänä viikossa ollakseen iskussa kaudella 1999 sattuneen onnettomuuden jälkeen.

Vauhdin Maailma -lehden julkaisemassa F1 Maailmassa arvioitiin vuonna 2007 Schumacherin omaisuuden olevan n. 335 miljoonaa dollaria. Schumacher teki 10 miljoonan Yhdysvaltain dollarin summalla suurimman yksityishenkilön tekemän lahjoituksen vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen uhreille.

Schumacher omistaa laajan kokoelman siviiliautoja, joihin kuuluvat muun muassa Enzo Ferrari, Ferrari FXX ja McLaren F1.

29. joulukuuta 2013 Schumacher joutui vakavaan onnettomuuteen ollessaan laskettelemassa Méribelin laskettelukeskuksessa Ranskan Alpeilla. Hän osui kiveen ja kaaduttuaan löi päänsä toiseen kiveen, minkä jälkeen hänet siirrettiin helikopterilla sairaalaan Grenobleen.^[6][31] Hän sai vakavia aivoverenvuotoja ja vammoja selkärankaansa, ja vaipui koomaan. Schumacherille tehtiin kaksi kalloleikkausta.^[32][33] Schumacher sairastui myös keuhkokuumeeseen, mutta selvisi siitä.^[34]

Schumacheria alettiin herätellä koomasta tammikuun 2014 lopulla. Huhtikuussa hän alkoi osoittaa pieniä merkkejä tietoisuuden palaamisesta.^[35] Kesäkuun puolivälissä hänen managerinsa Sabine Kehm ilmoitti, että Schumacher on herännyt koomasta ja hänet siirrettiin hoitoon Lausannen yliopistolliseen sairaalaan.^[7] Syyskuussa 2014 Schumacher siirrettiin kotihoitoon.^[36]. Marraskuussa 2014 entinen F1-kuljettaja Philippe Streiff kertoi Schumacherin olevan halvaantuneena pyörätuolissa, eikä hän kykene puhumaan ja hänellä on muistiongelmia^[37]. Schumacherin manageri Sabine Kehm kumosi välittömästi huhut ja sanoi, ettei perhe ole lainkaan ollut yhteydessä Streiffiin^[38]. Le Parisienne -lehti uutisoi syyskuussa 2019, että Schumacher käy Pariisissa kantasoluhoidoissa. Salaisissa operaatioissa hänet kuljetetaan Georges-Pompidou European -sairaalaan Pariisiin ambulanssilla ja paareilla, jotka on peitetty niin, ettei Schumacherin kehoa tai kasvoja näy lainkaan.^[39] Vuonna 2020 raportoitiin, että Schumacherilla on lihasten surkastumista ja osteoporoosia, koska hän ollut vuodelevossa kuuden vuoden ajan.^[40]

Schumacher ääninäytteli itseään Pixarin Autot-elokuvassa. Schumacher näytteli myös vuonna 2008 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Asterix olympialaisissa^[41] hahmoa nimeltä Schumix.

Schumacher esiintyi Top Gear -auto-ohjelman eräässä jaksossa The Stiginä, salaperäisenä testikuskina. Lopputeksteissä Stig ja Schumacher esiteltiin erikseen, joten Schumacher lienee näytellyt Stigiä vain kyseisessä jaksossa. Schumacher ajoi kyllä Stigin asussa, koska Ferrari ei antanut kenellekään muulle lupaa ajaa Ferrari FXX -autoa.^[42]

Joulukuussa 2019 Schumacherin ensimmäisen maailmanmestaruuden 25–vuotisjuhlan ja Schumacherin 50–vuotisjuhlan kunniaksi julkaistaan dokumenttielokuva, jossa Corinna kertoo aviomiehestään ja heidän vaitonaisesta yksityiselämästään.^[43]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Michael Schumacher Wikimedia Commonsissa

• Virallinen sivusto

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen 2023:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Yhdysvallat Latvia Japani Tšekki Alankomaat Puola Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie DDB Muut IdRef