Munkar ja Nakir

Munkar ja Nakir (Arab. منكر ونكير‎) ovat islamilaisessa eskatologiassa kaksi enkeliä, jotka saapuvat vainajan hautaan kuulustelemaan kuollutta hänen uskostaan islamiin.^[1] Enkelit esittävät vainajalle kolme kysymystä: 1) Kuka on Herrasi? 2) Mikä on uskontosi? 3) Kuka oli se mies, joka lähetettiin teidän keskuuteenne? ^[2] Jos vainaja vastaa väärin, hänen kiduttamisensa alkaa saman tien. Uskovien sen sijaan annetaan maistaa esimakua Paratiisista, ja heidän hautansa avartuu. Hahmojen esikuvat ovat tulleet islamiin zarathustralaisuudesta.^[3]

Uskonoppineiden lausunnot enkeleistä nojautuvat pääasiassa kahteen hadithiin, jotka ovat peräisin al-Tirmidhilta ja Abu Dawudilta.^[2][4]

Al-Tirmidhin hadith (2:5:1071) kuvaa haudan tapahtumia. Hieman lyhentäen tarina on seuraava.^[5] "Abu Hurairah kertoi: Jumalan lähettiläs sanoi: "Kun kuollut - tai oikeastaan hän sanoi, että kun yksi teistä haudataan, silloin kaksi enkeliä, toisella mustat, toisella siniset silmät, tulee hänen luokseen. Ensimmäinen on nimeltään Al-Munkar ja toinen Al-Nakir. He kysyvät kuolleelta: "Mitä sinulla oli tapana sanoa tästä miehestä [=Muhammedista]?" Vainaja vastaa: "Hän on Jumalan orja ja Hänen Lähettiläänsä. Todistan, ettei kenelläkään ole oikeutta tulla palvotuksi paitsi Jumala ja että Muhammed on hänen orjansa ja lähettiläänsä. ” Enkelit sanovat:" Tiesimme, että sanoisit näin." Sen jälkeen vainajan hauta laajennetaan 70 x 70 kyynärän suuruiseksi ja valaistaan. Sitten enkelit sanovat hänelle: "Nuku!" Vainaja kysyy: "Voinko palata perheeni luo kertoakseni mitä tapahtui? " Enkelit sanovat: "Nuku kuin vastasyntynyt, jota kukaan ei herätä, paitsi hänen perheensä rakkain ihminen, kunnes Jumala hänet herättää lepopaikastaan."

Jos vainaja on tekopyhä, hän vastaa enkelien kysymykseen: "Kuulin ihmisten sanovan jotain hänestä, joten sanoin samaa; en osaa sanoa." Enkelit sanovat: "Tiesimme, että sanoisit näin." Sitten enkelit sanovat maalle: "Kurista häntä!". Maa kiristyy vainajan ympärille, puristaen kylkiluut yhteen. Rangaistus jatkuu, kunnes Jumala hänet herättää lepopaikastaan.

Islamilaisen fatwa -sivuston mukaan al-Tirmidhin hadith on isnad-ketjun perusteella hyvä (hasan).^[4]

Abu Dawudin hadithin (41:4735) mukaan tapahtumat etenevät melkein samalla tavalla.^[6] Kertojana on Al-Bara' ibn Azib.

Abu Dawud raportoi, että jos vainaja vastaa oikein, huutaja kuuluttaa taivaasta: "Palvelijani on kertonut totuuden, joten levittäkää hänelle vuode Paratiisissa, pukekaan hänet, ja avatkaa hänelle ovi." Paratiisin ilma alkaa tuoksua haudassa, joka laajenee niin suureksi kuin silmä kantaa.

Uskottoman haudassa kuulustelu sen sijaan etenee näin: kysymykseen, kuka on Herrasi? uskoton vainaja vastaa: "Voi, voi, en tiedä." Kysymykseen, mikä on uskontosi, vainaja vastaa: "Voi, voi, en tiedä." Kysymykseen, kuka oli mies, joka lähetettiin keskuuteenne levittämään sanaa, vainaja vastaa: "Voi, voi, en tiedä." Silloin huutaja kuuluttaa taivaasta: "Hän on valehdellut, joten levittäkää hänelle vuode Helvettiin, pukekaa hänet Helvettiä varten, ja avatkaa hänelle ovi Helvettiin!" Haudan täyttää Helvetin kuumuus ja myrkyllinen tuuli ja hauta puristuu kasaan niin, että vainajan kylkiluut murskautuvat.

Hadith arvioidaan luotettavaksi (sahih), mikä on hyvää (hasan) korkeampi ja samalla kaikkein korkein arvoluokitus. ^[4]

Šiioilla on oma tarina samasta aiheesta. Ibn Bābawayh kertoo (1942:61), että Alin äidin Fāṭiman kuoleman jälkeen Munkar ja Nakir saapuvat hänen hautaansa. Fatima vastaa kysymyksiin, että hänen Herransa on Jumala ja profeettansa Muhammed, mutta ei tiedä kuka on hänen imaaminsa. Enkelit neuvovat: "Sinun poikasi, sinun poikasi!". Kun Fatima toistaa vastauksen, enkelit sanovat :"Meillä ei ole valtaa sinuun". Vastaus tarkoittaa, ettei enkeleillä ollut oikeutta kiduttaa Fatimaa, kuten he tekivät vääräuskoisille vainajille.^[7]

Useissa haditheissa myös muslimit joutuvat kidutetuksi haudassa. 1300-luvulla imaami al-Dhahabi lainaa al-Bukharilta löytyviä haditheja, joissa kerrotaan muslimien kidutuksesta, mikä ei aina edes johdu "suurista synneistä" vaan pienemmistä, jotka kuitenkin ovat sinänsä merkittäviä. Tärkein syy on haiseminen virtsalta. Al-Dhahabin kirjaaman al-Bukharin hadithin mukaan profeetta sanoi: "poistakaa itsestänne kaikki virtsan jäljet, sillä se on tärkein syy kiduttamiseen haudassa." ^[8] Šaria sisältääkin tarkat ohjeet myös islamilaisesta käymälähygieniasta. Toinen hadith kertoo myös muista synneistä, joista Munkar ja Nakir rankaisevat:^[9][10]

Kerran profeetta käveli kahden haudan vierestä, joiden asukkaita kidutettiin. Hän sanoi heistä: "Heitä kidutetaan, ja se, minkä vuoksi heitä kidutetaan on suuri asia! Totisesti se on suuri asia! Toisella ei ollut tapana puhdistautua virtsalta, ja toisella oli tapana kulkea ympäriinsä levittäen juoruja ja epäsopua."

Tarina osoittaa, että myös elävät voivat kuulla haudasta kantautuvan kidutettujen huutoja. Siivottomuus ja juoruilu eivät ole ainoita syitä, joiden takia myös muslimeja piinataan. Islam kieltää liiallisen surun osoittamisen kuoleman johdosta. Sekin voi johtaa kidutukseen haudassa. Al-Dhahabi lainaa hadithia, jonka mukaan "Profeetta on sanonut: Kaksi asiaa ihmisessä on epäuskoa: sukuperän herjaaminen ja vaikeroiminen kuolleen vuoksi". Profeetta on myös sanonut: "Kuollutta ihmistä kidutetaan haudassa hänen sukulaistensa vaikeroinnin vuoksi".^[11][10] Kielteinen suhtautuminen kuolleen henkilön liialliseen suremiseen on tullut islamiin Persian zarathustralaisuudesta (kuten myös Munkar ja Nakir). Zarathusralaisen uskon mukaan "ne jotka valittavat kuolleita saavat jatkaa huutoaan helvetissä pää irti leikattuna".^[12]

Sahih al-Bukharin hadithin mukaan profeetta oli auringonlaskun jälkeen kävelyllä, kun hän kuuli kauhean äänen. Profeetta sanoi: "Juutalaisia rangaistaan haudoissaan." ^[13]

Munkar ja Nakir eivät esiinny Koraanissa, vaan löytyvät ensimmäisen kerran vasta persialaisen al-Tirmidhin ja persialaisen Abu Dawudin hadith -kokoelmista. Ne kuuluvat islamin pyhään kokoelmaan Kutub al-Sittah. Munkarin ja Nakirin toiminta muistuttaa persialaiseen zarathustralaisuuteen kuuluvia jumaluuksia, sillä näistä jotkut, kuten Mithra, Sraosha and Rashn myös osallistuvat viimeiseen tuomioon. Tutkimusmatkailija E.G. Brown pani 1800-luvulla merkille, että "muhamettilaisen systeemin" Munkar ja Nakir vastaavat tehtäviltään zarathustralaisuudessa esiintyvää Rashn -hahmoa. Rashn ilmestyy ihmisen kuoleman jälkeen neljäntenä päivänä tämän hautaan vaaka kädessään ja punnitsee vainajan hyvät ja pahat teot. ^[3] Jos hyvät teot ovat painavampia, matka jatkuu paratiisiin, muuten jälleensyntymiseen, jota kuvataan sanalla "Helvetti".

• Zarathustralaisuuden vaikutus islamiin

• Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)