Mustapaidat (Italia)

Kansallisen turvallisuuden vapaaehtoinen miliisi Milizia Volontaria per la Sicurezza Nazionale
Toiminnassa	23. maaliskuuta 1923 – 8. joulukuuta 1943
Valtio	Italian kuningaskunta
Koko	351 000
Tukikohta	Rooma
Lempinimi	Mustapaidat
Sodat ja taistelut	toinen Italian–Etiopian sota Espanjan sisällissota Albanian valtaus toinen maailmansota
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Benito Mussolini
Infobox OK

Kansallisen turvallisuuden vapaaehtoinen miliisi (ital. Milizia Volontaria per la Sicurezza Nazionale, MVSN), jota kutsutaan yleisesti mustapaidoiksi (ital. Camicie Nere, CCNN, yksikössä Camicia Nera) tai squadristi (yksikössä squadrista), oli alun perin Squadrismo-nimellä tunnetun Kansallisen fasistipuolueen (PNF) puolisotilaallinen siipi, ja vuoden 1923 jälkeen Italian kuningaskunnan täysin vapaaehtoinen, fasistisen vallan alainen miliisi, joka oli samanlainen kuin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) puolisotilaallinen järjestö Sturmabteilung (SA). Mustapaitojen jäsenet tunnisti mustista univormuista (joka oli mallinnettu Italian ensimmäisen maailmansodan eliittijoukkojen Arditin mallien mukaan) ja lojaalisuudestaan Benito Mussolinille, fasismin Ducelle (johtajalle), jolle he vannoivat valan. Puolisotilaallisten ryhmien perustajat olivat kansallismielisiä intellektuelleja, entisiä armeijan upseereita ja nuoria maanomistajia, jotka vastustivat talonpoikais- ja maatyöläisliittoja. Heidän menetelmänsä koventuivat Mussolinin vallan kasvaessa, ja he käyttivät väkivaltaa ja pelottelua Mussolinin vastustajia vastaan.^[1] Vuonna 1943 fasistisen hallinnon kaatumisen jälkeen MVSN liitettiin Italian kuninkaalliseen armeijaan ja hajotettiin.^lähde?

Mustapaidat perustettiin nimellä Squadrismo vuonna 1919, ja se koostui monista tyytymättömistä entisistä sotilaista. Sille annettiin tehtäväksi johtaa taisteluita katkeria vihollisiaan, sosialisteja, vastaan. Heitä saattoi olla 200 000 Mussolinin Rooman marssin aikaan 27.–29. lokakuuta 1922. Vuonna 1922 squadristit organisoitiin uudelleen miliisiiksi, ja muodostivat lukuisia bandiereja. 1. helmikuuta 1923 mustapaidoista tuli Kansallisen turvallisuuden vapaaehtoinen miliisi (Milizia Volontaria per la Sicurezza Nazionale, MVSN), joka toimi 8. syyskuuta 1943 Cassibilen aselepoon saakka. Italian sosiaalinen tasavalta, joka sijaitsi Saksan miehittämillä Pohjois-Italian alueilla, hajotti MVSN:n 8. joulukuuta 1943. Mustapaidat ja karabinieerit korvattiin tasavallan kansallisella kaartilla (Guardia Nazionale Repubblicana, GNR).^lähde?

Benito Mussolini oli mustapaitojen johtaja, eli kenraalikomentaja, ja ensimmäinen kunniakorpraali, mutta toimeenpanotehtäviä hoiti esikuntapäällikkö, joka vastaa armeijan kenraalia. MVSN muodostettiin jäljittelemällä muinaista antiikin Rooman armeijaa. Adolf Hitleristä tehtiin mustapaitojen kunniakorpraali (Caporale onorario) vuonna 1937.^lähde?

Monet mustapaitojen organisaation rakenteen termeistä eivät ole yleisiä sanoja eurooppalaisille armeijoille, vaan ovat peräisin antiikin Rooman armeijan rakenteesta.^lähde?

• Zona = armeijakunta
• Divisioni = divisioona
• Legione = legioona
• Coorte = kohortti
• Centuria = kenturia
• Manipolo = manipuli
• Squadra = ryhmä

Nämä yksiköt järjestettiin myös kolmioperiaatteella seuraavasti:

• 3 ryhmää = 1 manipuli
• 3 manipulia = 1 centuria
• 3 centuriaa = 1 kohortti
• 3 kohorttia = 1 legioona
• 3 legioonaa = 1 divisioona (kenttäjako)
• 3 tai useampi legioona = 1 armeijakunta (hallinnollinen jako)

Alkuperäinen MVSN-organisaatio koostui 15 armeijakunnasta, jotka kontrolloivat 133 legioonaa (yksi provinssia kohti) ja yhdestä riippumattomasta ryhmästä, joka kontrolloi 10 legioonaa. Vuonna 1929 se organisoitiin uudelleen neljäksi raggruppamentiksi, mutta myöhemmin lokakuussa 1936 se organisoitiin uudelleen 14 armeijakunnaksi, jotka hallitsivat 133 legioonaa. Jokainen legioona oli miliisiyksikkö, joka koostui pienestä aktiivisesta joukosta ja suuresta siviilivapaaehtoisten reservistä. Jokaisessa legioonassa oli kaksi kohorttia. Toinen kohorteista koostui 21–36-vuotiaista miehistä ja toinen enintään 55-vuotiaista miehistä.^lähde?

Erikoisyksiköitä oli myös Roomassa, Ponzan saarella, mustapukuinen Mussolinin kaarti (Moschettieri del Duce, ’Johtajan muskettisoturit’), Albanian fasistinen miliisi (neljä legioonaa) ja Milizia Coloniale Afrikassa (seitsemän legioonaa).^lähde?

Alkuperäisillä 1. helmikuuta 1923 ja 4. elokuuta 1924 annetuilla asetuksilla organisaatio järjestettiin viidelletoista vyöhykkeelle seuraavasti:^lähde?

• Ensimmäinen armeijakunta (Piemonte), päätukikohta Torino
• Toinen armeijakunta (Lombardia), päätukikohta Milano
• Kolmas armeijakunta (Liguria), päätukikohta Genova
• Neljäs armeijakunta (Venezia Tridentina), päätukikohta Verona
• Viides armeijakunta (Veneto), päätukikohta Venetsia
• Kuudes armeijakunta (Venezia Giulia), päätukikohta Trieste
• Seitsemäs armeijakunta (Emilia-Romagna), päätukikohta Bologna
• Kahdeksas armeijakunta (Toscana), päätukikohta Firenze
• Yhdeksäs armeijakunta (Umbria ja Marche), päätukikohta Perugia
• Kymmenennes armeijakunta (Latium), päätukikohta Rooma
• Yhdestoista armeijakunta (Abruzzo ja Molise), päätukikohta Pescara
• Kahdestoista armeijakunta (Campania) päätukikohta Napoli
• Kolmastoista armeijakunta (Apulia) päätukikohta Bari
• Neljästoista armeijakunta (Sisilia) päätukikohta Palermo
• Viidestoista armeijakunta (Sardinia) päätukikohta Cagliari

Mustapaidoista muodostettiin myös erikoisjoukkoja tiedustelupalvelu- ja santarmitehtäviä varten, mukaan lukien:

• Metsämiliisi
• Rajamiliisi
• Liikennemiliisi
• Satamamiliisi
• Posti- ja lennätinmiliisi
• Rautatiemiliisi
• Yliopistomiliisi, opiskelijoiden kouluttamista varten
• Ilmatorjunta- ja rannikkotykistömiliisi

Toisen Italian ja Etiopian sodan aikana muodostettiin seitsemän CCNN-divisioonaa Etiopian keisarikuntaa vastaan 1935–1936. Näistä ensimmäiset kuusi divisioonaa lähetettiin sotimaan Etiopiaan. Seitsemäs lähetettiin varustautumaan ja kouluttautumaan Italian Libyaan, jossa se hajotettiin keskeneräisenä sodan päätyttyä.^[2][3]

Kolme CCNN-divisioonaa mustapaitoja lähetettiin osallistumaan Espanjan sisällissotaan osana Italian vapaaehtoisia joukkoja (Corpo Truppe Volontarie). Puolimoottoroidut mustapaitadivisioonat sisälsivät vakituisia sotilaita ja fasistisen puolueen vapaaehtoisia miliisijoukkoja.^lähde?

3. divisioona hajotettiin ja yhdistettiin 2. divisioonan kanssa huhtikuussa 1937 Guadalajarassa kärsityn tappion jälkeen. Lopulta jäljelle jääneet kaksi divisioonaa yhdistettiin toisiinsa, kun taistelut Pohjois-Espanjassa päättyivät lokakuussa 1937. Yhdistynyt divisioona taisteli Aragoniassa huhtikuuhun 1938 saakka.^lähde?

Vuonna 1940 MVSN kykeni kokoamaan 340 000 etulinjan taistelijaa muodostamalla kolme divisioonaa, jotka kaikki menetettiin myöhemmin Pohjois-Afrikan rintamalla. Vuonna 1942 muodostettiin myös neljäs ja viides divisioona.^lähde?

Mussolini myös ajoi läpi suunnitelmat lähettää sotaan 142 MVSN-taistelupataljoonaa, jotta Italian armeijan jokaiselle divisioonalle saataisiin hyökkäysryhmä. Näistä jokainen pataljoona koostui 650 miehestä eli kahdesta kohortista.^lähde?

Myöhemmin mustapaidoista muodostettiin 41 ryhmää Italian armeijan kolmannen rykmentin ajoneuvojoukkoihin, koska operatiivisten kokemusten perusteella todettiin, että armeijan divisioonat olivat liian pieniä sekä miehistön, että raskaan kaluston osalta. Nämä liikkuvat ryhmät kärsivät raskaita tappioita alimiehityksen, alivarustelun ja puutteellisen koulutuksen vuoksi.^lähde?

Vuonna 1941 Mussolini päätti perustaa 22 korkeasti koulutettua taistelupataljoonaa nimeltä M-pataljoonat. He olivat saaneet erikoistunutta hyökkäys- ja taistelukoulutusta tai osoittaneet kyvykkyytensä taistelussa, ja saaneet taistelukentällä ylennyksen tähän asemaan. Fasistisen hallinnon loppuun mennessä vain yksitoista pataljoonaa oli täysin muodostettu. Jugoslaviassa palveli kaikkiaan 16 MVSN-taistelupataljoonaa, joista kuusi pataljoonaa kunnostautui taisteluissa, ja ne nimettiin M-pataljooniksi.^[4]

Sodan loppuun mennessä mustapaidat olivat mukana jokaisessa Italian taistelussa.^lähde?

Mustapaidat käyttivät samaa univormua kuin Italian armeija, lisänään musta paita ja solmio, sekä musta fetsi. Univormutakissa oli kaksipäiset mustat liekit kauluksessa arvomerkin sijaan ja vitsakimput armeijan tähtien sijaan.^[5] Osa upseereista ja Mussolinin kaarti käytti täysin mustaa univormua.^lähde?

Jokaisen mustapaitayksikön kulkuelippu oli modernisoitu muoto antiikin Rooman armeijan käyttämistä standaareista (lat. vexillum). Vain Mussolinin kaartilla oli pieni musta standaari, joka oli samanlainen kuin tavallisilla asevoimilla.^lähde?

Eetosta ja joskus univormua kopioivat myöhemmin muut, jotka jakoivat Mussolinin poliittisia ajatuksia, mukaan lukien Adolf Hitler natsi-Saksassa, joka antoi ruskeat paidat ”rynnäkköjoukoille” (saks. Sturmabteilung) ja mustat univormut ”suojajoukoille” (saks. Schutzstaffel, tunnetaan myös puhekielessä ”mustapaitoina”, koska he käyttivät mustia pukumaisia tunikoita ruskeiden paitojen kanssa).^lähde?

• British Union of Fascists
• Italian sosiaalinen tasavalta
• Kuomintang
• Rautakaarti

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustapaidat (Italia) Wikimedia Commonsissa

• Blackshirt Divisions (Italy) (englanniksi)
• Ranks of the MVSN (Italy) (englanniksi)
• Camicie Nere: Blackshirts MVSN & CCNN (englanniksi)