Helsingin Sanomat

Hakusana ”Hesari” ohjaa tänne. Hesari-lempinimeä käytetään myös Helsinginkadusta.
Helsingin Sanomat
Helsingin Sanomien etusivu 7. heinäkuuta 1904.
Helsingin Sanomien etusivu 7. heinäkuuta 1904.
Lyhenne HS
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Sanoma Media Finland
Julkaisija Sanoma Media Finland
ISSN ISSN 0355-2047
Levikki Laskua 203 456 (LT 2019)[1]
Kokonaislevikki Nousua 339 437 (LT 2019)
Perustettu 1889 nimellä Päivälehti
Päätoimittaja Erja Yläjärvi
Sitoutuneisuus sitoutumaton (Nuorsuomalainen puolue 1904–1918, Kansallinen Edistyspuolue 1918–1932)
Kotikunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Sivukoko tabloidi
Ilmestymistiheys ma–su
Kieli suomi
Aiheesta muualla
Kotisivu

Helsingin Sanomat (lyh. HS[2]) on suomalainen sitoutumaton sanomalehti ja levikiltään Suomen suurin tilattava sanomalehti. Sen omistaa Sanoma-konserniin kuuluva Sanoma Media Finland. Vuonna 2019 painetun lehden levikki oli 203 456 ja kokonaislevikki 339 437.[1] Päivittäisiä lukijoita sillä on keskimäärin 688 000.[3]

Helsingin Sanomat on Pohjoismaiden laajalevikkisin sanomalehti.lähde?

Lehden liitteenä ilmestyy kuukausittain aikakauslehtimäinen Kuukausiliite. Levikintarkastuksen mukaan Kuukausiliitteellä on keskimäärin 867 000 lukijaa eli enemmän kuin varsinaisella lehdellä.[3]

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja on Erja Yläjärvi[4].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivälehti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehti perustettiin nimellä Päivälehti vuonna 1889 alun perin nuorsuomalaisten äänenkannattajaksi. Lehden perustajia olivat muun muassa Eero Erkko, Juhani Aho ja Arvid Järnefelt. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi 16. marraskuuta 1889, mutta säännöllinen ilmestyminen kuusi kertaa viikossa alkoi vasta vuoden 1890 alkupuolella. Vuonna 1894 päivälehteläisten ”nuorten” piirissä perustettiin nuorsuomalainen puolue.

Helsingin Sanomat aloittaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaiset lakkauttivat Päivälehden 3. heinäkuuta 1904 sen viitattua epäsuorasti mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaan. Jo keväällä 1903 Bobrikov oli karkottanut lehden perustajan Eero Erkon maasta yhdessä muiden johtavien perustuslaillisten kanssa.[5] Päivälehden tilalle perustettiin kuitenkin saman tien Helsingin Sanomat, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. heinäkuuta 1904. Samalla perustettiin myös kustannusyhtiö Sanoma Osakeyhtiö (sittemmin Sanoma News, nyk. Sanoma Media Finland), joka kuuluu nykyisin Sanoma-konserniin.

Valtiollisen tilanteen muututtua Bobrikovin murhan jälkeen Eero Erkko saattoi palata Suomeen 1905, ja hän astui seuraavana vuonna Helsingin Sanomien johtoon. Suomen suurin lehti Helsingin Sanomista tuli vuonna 1914, jolloin se alkoi ilmestyä seitsenpäiväisenä.

Itsenäisyyden alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehti oli ensimmäisinä vuosikymmeninään suomenkielinen liberalismin lippulaiva. Se oli 1904–1918 Nuorsuomalaisen puolueen ja 1918–1932 Kansallisen Edistyspuolueen pää-äänenkannattaja. Lehteen kirjoittivat monet Edistyspuolueen poliitikot, kuten K. J. Ståhlberg, Rudolf Holsti ja Heikki Ritavuori.

Helsingin Sanomien uutistekstien kirjasintyyppi muuttui fraktuurasta antiikvaksi 1. maaliskuuta 1925. Lehden ilmoitukset oli ladottu antiikvalla jo aiemmin.[6]

Eero Erkon kuoltua vuonna 1927 hänen pojastaan Eljas Erkosta tuli sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja että Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja. Eljas Erkon aikana Helsingin Sanomat julistautui puolueettomaksi lehdeksi 1932, joskin sen linja säilyi lähellä Edistyspuoluetta aina puolueen hajoamiseen vuonna 1951 saakka.lähde?

Ilta-Sanomain perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 1932, Mäntsälän kapinan sytyttyä, lehdelle luotiin nopeasti oma iltapainos Ilta-Sanomat. Erkko arvioi kapinan olevan niin suuri ja tärkeä uutinen, että vanhanaikaiset kaupungilla kiertävät sähkösanomat eivät riittäisi sen raportoimiseen. Kapinauutisoinnissaan lehti esiintyi laillisuusrintaman ja hallituksen tukijana. Ilta-Sanomat ilmestyi Helsingin Sanomien iltapainoksena vuoteen 1949, jolloin se irtautui omaksi lehdekseen. Eljas Erkko luopui päätoimittajuudesta 1938 noustessaan Cajanderin hallituksen ulkoministeriksi, ja uudeksi päätoimittajaksi valittiin ulkomaantoimittaja Yrjö Niiniluoto.

Sotienjälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin Sanomain toimitustiloja Ludviginkadulla vuonna 1965.

Toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet olivat Helsingin Sanomille pitkän kasvun aikaa. Vuonna 1954 siitä tuli Pohjoismaiden suurin tilauslehti yli 236 000 kappaleen arkilevikillä ja lähes 260 000 kappaleen sunnuntailevikillä. Lehteä yli kaksi vuosikymmentä johtaneen Yrjö Niiniluodon kuoltua 1961 päätoimitus uudistettiin: entisen yhden päätoimittajan tilalle tulivat vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa. Vuonna 1967 Sanomain ammattikoulun yhteyteen perustettiin oma toimittajakoulu. Lehteä painettiin toimituksen vieressä Ludviginkadulla vuoteen 1977 asti. Tuolloin painatus koki teknisen vallankumouksen, kun Sanomalan painolaitos vihittiin käyttöön Vantaan Martinlaaksossa. Lehden sivut siirrettiin Ludviginkadulta Sanomalaan sähköisesti radiolinkin kautta.

Suuruuden vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanomala, sanomalehtipaino Vantaan Martinlaaksossa.

Helsingin Sanomista tuli Pohjoismaiden suurin aamulehti vuonna 1981, kun sen arkilevikki ylitti 400 000 kappaleen rajan. Ajanjakson tunnettuihin toimittajiin kuuluivat muiden muassa teatteriarvostelija Jukka Kajava ja musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo sekä lehden pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Seuraavien vuosikymmenten aikana lehteen perustettiin kaksi liitettä. Vuonna 1983 aloitti ilmestymisensä pitkiä aikakauslehtimäisiä artikkeleita sisältävä, kiiltävälle paperille painettu Kuukausiliite. Viihteellisempi, nuorekkaalle lukijakunnalle tarkoitettu viikkoliite Nyt alkoi ilmestyä 1995.[7] Vuonna 1989 lehden rakenne uudistui, kun se jaettiin neljään osaan elokuun alusta lähtien. 16. marraskuuta ilmestyneestä 100-vuotisjuhlanumerosta lähtien ne on nimetty A-, B-, C- ja D-osiksi.[8] Lehden internet-versio avattiin vuonna 1996 nimellä Verkkoliite. Verkkopalvelun nimi ja verkko-osoite (www.helsinginsanomat.fi) muuttuivat muotoon HS.fi vuonna 2006.[9]

Vuosituhannen vaihduttua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin lehteä toimitetaan Sanomatalossa, jonne toimitus muutti syksyllä 1999.

Vuonna 2005 perustettiin Helsingin Sanomat Oy, joka sulautui takaisin emoyhtiöönsä Sanoma News Oy:hyn 2009.[10] Vuonna 2005 Helsingin Sanomat osti Radio Helsingin.

Sunnuntain 8. lokakuuta 2006 pääkirjoituksessa päätoimittaja Janne Virkkunen ilmoitti lehden tukevan Suomen Nato-jäsenyyttä.[11]

Vuonna 2007 Aatos Erkko toivoi Helsingin Sanomien jatkavan "liberaalilla linjallaan". Samalla hän ilmoitti, ettei puutu lehden toimitukseen.[12]

Uudistusten aikaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2011 Helsingin Sanomien ja Nelosen uutistoimitoimitukset yhdistyivät.[13]

Huhtikuussa 2012 Helsingin Sanomat otti ensimmäisenä suomalaisena mediatalona tarjontaan mukaan lehden ja tablettitietokoneen yhteistilauksen.[14] Marraskuussa 2012 lehden internet-sivuille pystytettiin maksumuuri. Ilmaiseksi saa lukea viisi uutista viikossa ja etusivua.[15]

Sanoman hallitus päätti 31. heinäkuuta 2012, että lehti siirtyy tabloidikokoon tiistaista 8. tammikuuta 2013 alkaen. Tuotantoteknisistä syistä muutosta edeltävänä maanantaina lehteä ei julkaistu, joten sunnuntain, loppiaisen 6. tammikuuta lehti jäi viimeiseksi broadsheet-kokoiseksi.[16] Loppuvuodesta 2012 ilmoitettiin myös lehden englanninkielisen verkkojulkaisun lopettamisesta.[17]

Toukokuussa 2013 Mikael Pentikäinen erotettiin vastaavan päätoimittajan tehtävästä. Potkuja perusteltiin luottamuspulalla. Väliaikaiseksi vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Riikka Venäläinen.[18] Syyskuussa 2013 Kaius Niemi aloitti lehden vastaavana päätoimittajana.[19] Syksyllä 2013 Helsingin Sanomat myi Radio Helsingin.[20] Vuonna 2013 lehden levikki oli 313 062 ja sunnuntailevikki 352 541.[21]

Elokuussa 2014 Helsingin Sanomat alkoi julkaista vain internetissä ilmestyvää iltapainosta. Painos ilmestyy kello 16.30 ja on nimeltään HS Ilta.[22]

Elokuussa 2017 Helsingin Sanomat avasi verkkosivuillaan tilaajilleen Aikakone-nimisen palvelun josta voi lukea digitoituina näköislehtinä vuosien 1904-1997 vanhoja Helsingin Sanomia.[23][24]

Helsingin Sanomien mainos

Kun Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat Helsingissä 2018, Helsingin Sanomat mainosti kampanjalla, jossa presidentit toivotettiin tervetulleiksi lehdistönvapauden maahan[25]. Mainokset herättivät maailmanlaajuista huomiota[25] ja ne palkittiin Kultahuipulla[26], Effiellä[27] ja Suurella journalistipalkinnolla[28].

Helsingin Sanomat julkaisi vuonna 2017 artikkelin "Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin"[29], joka oli tarkoitettu suunnitellun juttusarjan ensimmäiseksi osaksi. Puolustusvoimien pääesikunta teki poliisille tutkintapyynnön artikkelin julkaisun jälkeen. Keskusrikospoliisin esitutkinnan perusteella poliisi epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta.[30]päivitettävä

2020–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan 2022 Venäjän hallinto pakotti venäläisen median raportoimaan ainoastaan virallisesti hyväksyttyä tietoa. Lisäksi viimeiset riippumattomat radio- ja tv-kanavat lakkautettiin. Vastareaktiona pohjoismaiset sanomalehdet Helsingin Sanomat, Dagens Nyheter ja Politiken ryhtyivät julkaisemaan artikkeleitaan venäjäksi. [31]

Päätoimittaja Kaius Niemi jäi kiinni rattijuopumuksesta ja erosi tehtävästään marraskuussa 2022.[32]

Vuonna 2023 Helsingin Sanomat lakkasi julkaisemasta freelancer-toimittajien kirjoittamia TV-arvosteluja.[33] Uudistuksen jälkeen Tv-sivun pääjuttupaikalla julkaistiin vain puffimaisia, lehdistötiedotteilta vaikuttavia juttuja, tai sellaisia kritiikkejä, jotka oli jo aiemmin julkaistu Ilta-Sanomissa[34]. Uudistusta moitittiin "halpuutukseksi" ja "alennustilaksi".[34]

2023 lehti perusti tutkivan journalismin ryhmän, johon kuuluvat mm. Salla Vuorikoski, Tuomo Pietiläinen, Susanna Reinboth ja Paavo Teittinen.[35]

Formaatti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 lehti siirtyi isosta broadsheet-koosta puolet pienempään tabloid-kokoon[36][37].

Tabloid-uudistuksesta lähtien lehden serif-fonttina on ollut Sanomat, ja sans-fontteina Helsingin ja Helsingin Text sekä Publico Text.[38] Vuodesta 2009 otsikkofonttina oli ollut The Antiqua HS ja leipätekstinä Quatext.[39]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalisti-lehden laskelmien mukaan vuosina 2023–2024 kiristyneen työmarkkinakriisin aikaan Helsingin Sanomat oli pääkirjoituksissaan ja näkökulmateksteissään kriittinen sekä ammattiyhdistysliikettä että Orpon hallitusta kohtaan. Lehti kirjoitti myös neutraaleja juttuja, mutta linja muuttui huomattavasti kriittisemmäksi ay-liikettä kohtaan vuoden 2024 alussa. [40]

Pilapiirtäjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä Helsingin Sanomien säännöllisenä pilapiirtäjänä aloitti 1930-luvulla Oskari ”Oki” Räisänen, jonka piirrustuksia selvennettiin pitkillä kuvateksteillä.[41] Hänet korvasi vuonna 1950 Kari Suomalainen. [41] Suomalainen halusi tehdä piirroksia, joita ei tarvinnut selitellä[41]. Hänen uransa kesti viidettä vuosikymmentä[41]. Se päättyi vuonna 1991 riitaan, kun lehti ei suostunut julkaisemaan hänen muukalaisvastaista piirrostaan[41]. Mauri Kunnas käväisi pilapiirtäjänä vuoden 1983 paikkeilla[42]. Karin seuraajaksi tuli Terho Ovaska, jolle oli tyypillistä kuvata tavallisen ihmisen havaintoja[41]. Ovaska jäi eläkkeelle vuonna 2005[41]. Häntä seurasi Henrik Karlsson, kotimaiseen politiikkaan keskittynyt kommentaattori.[41] Karlsson kertoi: ”En halunnut käyttää jättilekaa, vaan pikemminkin kutitella höyhenellä, ja saada edes jonkun lukijan ajattelemaan”[43]. Hän jatkoi työssä eläköitymiseensä asti, vuoteen 2020.[41] Sarjakuvasivuilla ilmestynyttä Fingerporia piirtänyt Pertti Jarla ryhtyi tekemään viikottaisia pilapiirroksia vuonna 2020.[41] Jarlan lopetettua vuonna 2024 hänet korvasi Ville Ranta, joka totesi: ”Minusta sellainen suttuisempi tyyli on tehokasta ja kaunista”[44][45].

Kirjeenvaihtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomilla on maailmalla 7 kirjeenvaihtajaa[46]. Kirjeenvaihtajien asemapaikat ovat Washington, Bryssel, Lontoo, Berliini, Tukholma, Moskova ja Peking.[46] Lisäksi on kahdeksas kirjeenvaihtaja, jonka työtä ohjaa teema eikä mikään tietty maantieteellinen alue.[46] Teemakirjeenvaihtaja valitaan yhdeksi vuodeksi kerrallaan.[47] Tähän mennessä teemoina ovat olleet mm. tulevaisuus vuonna 2018[48], ilmasto 2019[49], Silkkitie 2020–2021[50], luontokato 2021–2022[51] ja Nato 2022–2023 [52] ja Suomi-Viro 2024[53].

Sarjakuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarmo Koiviston Mämmilä ilmestyi Kuukausiliitteessä vuosina 1983–1996[54]. Mämmilän jälkeen Koivisto on piirtänyt lehteen sarjoja Tää pääkaupunki, Pääkaupunki ja Ajatushautomo[54]. Ajatushautomo ilmestyy Kuukausiliitteen joka numerossa[55].

Rip Kirby seikkaili lehden sivuilla vuodesta 1948 alkaen aina 2010-luvulle saakka ja tauon jälkeen digilehdessä vuoteen 2023.[56] Biller ja Wulffmorgenthaler ovat ilmestyneet lehdessä vuodesta 2009[57], Jarkko Vehniäisen Kamala luonto vuodesta 2013[58] ja Keskenkasvuisia vuodesta 2020.[59] Bill Wattersonin Lassi ja Leeviä (1985–1995) on julkaistu uusintoina vuodesta 2013[60]. Joonas Rinta-Kannon Fok_It aloitti sarjakuvasivulla vuonna 2023[61].

Timo Mäkelän ja Merja Heikkisen Pieniä julmia tarinoita ilmestyi 1997–1999.[59] Muita lehdessä ilmestyneitä sarjakuvia ovat Fingerpori, Viivi ja Wagner, Rauta-Reetta, Masi, Harald Hirmuinen, Kamut, Velho, Harald Hirmuinen, Karvinen, Jere, Katja Tukiaisen Kisu ja Nils Axle Kantenin Jalmari.[60]

Visio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visio-liite aloitti ilmestymisensä 6. maaliskuuta 2021[62]. Printtiliite painettiin punaiselle paperille, jota valmisti koko Euroopassa vain yksi tehdas, joka sijaitsi Saksassa[63]. Liite lakkasi ilmestymästä lokakuussa 2024[63]. Visio-brändillä merkittyjä artikkeleita julkaistaan edelleen lehden osana[63].

Pakinat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien pakinoitsijoita ovat olleet muun muassa Arijoutsi (Heikki Marttila, 1942–1971), Kai de Puu (Matti Almila), Origo (Jouni Lompolo, 1956–2001), Pii (Pirkko Kolbe, 1967–1994), Toinen mies (Pentti Järvinen, 1989–2012) ja Kaisla (Seppo Kaisla, 2009–2015)[64][65]. Kuukausiliitteen pakinoitsijanimimerkki Kuukautinen (Teppo Sillantaus) aloitti vuonna 2010[66].

Menneisyydessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt-liite

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt-liite oli perjantaisin Helsingin Sanomien mukana ilmestynyt lisälehti, nuorille suunnattu ja tyyliltään räväkkä. Ensimmäinen Nyt-liite ilmestyi 3. marraskuuta 1995[67].

Nyt-liitteessä julkaistiin muun muassa ennakkotietoja tulevan viikon televisio- ja radio-ohjelmista, menovinkkejä suomalaiskaupunkien tapahtumista sekä huumoripitoisia vakiopalstoja, joissa usein irvailtiin julkisuuden henkilöillä. Näitä olivat Identtiset kaksoset (kuvapareja julkkiksista,[68] alaotsikkona ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa”), KummalLista (outojen asioiden luetteloita) sekä Viikon pääasiat (sarkastisia yhden virkkeen kiteytyksiä tuoreista tapahtumista ja ilmiöistä)[69].[70] Lehden sisältöön kuuluivat myös Julia Vuoren piirtämä jänishahmo[71] sekä sarjakuva Naisen kanssa[72].

Nyt-liitteen toimituksen esimiehiä olivat eri aikoina muun muassa Reetta Räty, Ville Blåfield[69] ja Tuomas Peltomäki[68].

Liitteen ulkoasua ja rakennetta uudistettiin vuonna 2011, jolloin vaihtui mm. lehden logo[73]. Vuonna 2013 Nytistä kaavailtiin viikkoliitteen sijasta kuukausittaista 60–70-sivuista aikakauslehteä,[74] mutta hankkeesta luovuttiin[75]. Maaliskuussa 2022 Nyt muuttui pelkästään tv-ohjelmista kertovaksi liitteeksi.[76] Liite lakkasi ilmestymästä painetussa muodossa marraskuussa 2023[77]. Tammikuussa 2024 Helsingin Sanomat ilmoitti lopettavansa ”Nyt-brändin” myös verkkolehden osana.[78]

Vastauspalsta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnuntaisivujen vastauspalsta, Virve Aarnivan pitämä Kysy Kirstiltä aloitti vuonna 1993 ja jatkoi aina vuoteen 2009[79], jolloin Aarniva jäi eläkkeelle[80]. Kirja Kirsti vastaa julkaistiin 1999[81]. Kirstin palstan sijaiseksi tuli Torsti tietää vuonna 1998[79][80]. Kirstin jäätyä eläkkeelle hänen paikkansa otti Usko Siskoa[79][80]. Torsti vastasi esimerkiksi teknisiin ja luonnon­tiedettä koskeviin kysymyksiin, ja Sisko kehitettiin sen vastapainoksi vastaamaan ihmissuhteisiin ja etiikkaan liittyviin kysymyksiin[80]. Kirstin, Torstin ja Siskon palstat lakkautettiin vuonna 2023[79]. Vastauspalsta ei ollut verkossa yhtä suosittu kuin paperilehdessä ja päätoimittajan mukaan sen tilalle haluttiin kehittää palsta, joka kiinnostaisi lukijoita myös digitaalisessa ympäristössä.[80]

Nykyisiä toimittajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätoimittajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1961 asti Helsingin Sanomilla oli yksi päätoimittaja, poikkeuksena 1920–1930-luvun vaihde, jolloin Eljas Erkko ja W. W. Tuomioja jakoivat päätoimittajuuden neljän vuoden ajan. Vuodesta 1961 eteenpäin lehdellä on ollut vastaava päätoimittaja sekä yhdestä kolmeen alempaa päätoimittajaa.

Päätoimittajat ennen vuotta 1961

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaavat päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut päätoimittajat vuoden 1961 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levikin kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien lehden levikki vuosina 2001–2019:[90][91][92]

Vuonna 2023 Helsingin Sanomien painetun lehden keskimääräinen lukijamäärä oli 549 900 kpl ja kokonaistavoitettavuus 1 996 300 kpl.[93] Luvut eivät ole vertailukelpoisia levikkitietojen kanssa.

Verkkosivusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexan mukaan verkkosivusto hs.fi on Suomen 24. suosituin verkkosivusto.[94]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Levikkitilasto LT2019 (pdf) 5.8.2020. Media Audit Finland.
  2. ↑ Lyhenneluettelo: H Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 2.10.2015.
  3. ↑ a b KMT 2017 lukijamäärät ja kokonaistavoittavuus (pdf) Media Audit Finland. Arkistoitu 4.4.2018. Viitattu 19.3.2018.
  4. ↑ Erja Yläjärvi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi sanoma.com. Viitattu 28.2.2024.
  5. ↑ Sanoma – lähes 150 vuotta viestintää. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 30.10.2010
  6. ↑ Tiitus: Niin, kyllä tämä sittenkin on sama lehti. Helsingin Sanomat, 1.3.1925, s. 8.
  7. ↑ Tamminen, Tuomo: Suomen ärhäkin lehti Aviisi. 6/2007. Arkistoitu 25.9.2022. Viitattu 7.9.2011.
  8. ↑ Helsingin Sanomat uudistui tänään. Helsingin Sanomat, 16.11.1989, s. A2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2020.
  9. ↑ HS.fi:n historiakooste, multimedia (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Sanoma yksinkertaistaa yhtiörakennettaan 30.5.2008. Sanoma Oyj. Arkistoitu 8.1.2011. Viitattu 21.7.2009.
  11. ↑ Virkkunen, Janne: Vielä kerran Natosta ja Suomesta. Helsingin Sanomat, 8. lokakuuta 2006.
  12. ↑ Helsingin Sanomat 1.4.2008, s. A5.
  13. ↑ Helsingin Sanomien ja Nelosen uutisten toimitukset yhteen 2.11.2011. Helsingin Sanomat.
  14. ↑ HS alkaa myydä iPadia ja digitilausta pakettina 23.4.2012.. http://www.hs.fi.
  15. ↑ Media lirissä: Uusia maksumuureja syntyy jo ennen kesälomia 5.4.2013. Talouselämä. Arkistoitu 22.1.2015. Viitattu 21.1.2015.
  16. ↑ Helsingin Sanomien suuri lehtiuudistus toteutuu tammikuussa, hs.fi, uutiset, viitattu 31.7.2012
  17. ↑ Helsingin Sanomat closes down International Edition 30.10.2012. Yle Uutiset. Viitattu 12.7.2019. (englanniksi)
  18. ↑ Tiina Länkinen: Mikael Pentikäiselle potkut Helsingin Sanomista 27.5.2013. Yle Uutiset. Viitattu 27.5.2013.
  19. ↑ Kaius Niemi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi 3.9.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.10.2013.
  20. ↑ Radio Helsinki siirtyy uudelle omistajalle 12.9.2013. Yleisradio. Viitattu 18.1.2015.
  21. ↑ LT-Levikkitilasto 2013 23.6.2014. Levikintarkastus. Arkistoitu 17.4.2015. Viitattu 19.10.2014.
  22. ↑ Helsingin Sanomat aloittaa digitaalisen iltapainoksen julkaisun 27.8.2014. Yleisradio. Viitattu 21.1.2015.
  23. ↑ Hesarit vuosilta 1904–1997 ovat nyt digitilaajien luettavissa – katso Aikakoneesta, miten HS uutisoi kuulennosta tai mitä syntymäpäivänäsi kirjoitettiin Helsingin Sanomat. 27.8.2017. Viitattu 21.6.2021.
  24. ↑ Näin löydät vanhat näköislehdet. Helsingin Sanomat, 2.9.2017, nro 236, s. C2-C9. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.6.2021.
  25. ↑ a b Helsingin Sanomien mainostaulut lehdistönvapaudesta saivat runsaasti huomioita kansainvälisessä mediassa – osa kirjoitti mainosten pilkkaavan Trumpia ja Putinia Yle Uutiset. 16.7.2018. Viitattu 9.6.2023.
  26. ↑ Tulokset - Grafia vuodenhuiput.fi. Viitattu 9.6.2023.
  27. ↑ The Land of Free Press Effie. Viitattu 9.6.2023.
  28. ↑ Palkitut 2018 Suuri Journalistipalkinto. 13.3.2019. Viitattu 10.6.2023.
  29. ↑ Laura Halminen, Tuomo Pietiläinen: Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin hs.fi. 16.12.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 20.12.2020.
  30. ↑ Onni Niemi, Anne Kantola: Krp epäilee viittä Helsingin Sanomien työntekijää turvallisuus­salaisuuden paljastamisesta hs.fi. Viitattu 20.12.2020.
  31. ↑ News in Russian | Pohjoismaiset sanomalehdet alkavat yhdessä julkaista artikkeleitaan venäjäksi – Päätoimittajat: ”Venäläisillä on oikeus tietää” Helsingin Sanomat. 10.3.2022. Viitattu 9.6.2023.
  32. ↑ Rikosepäilyt | Kaius Niemi sai syytteen törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 20.12.2022. Viitattu 10.6.2023.
  33. ↑ Manu Haapalainen: HS luopuu televisiosta kirjoittavista freelancereista - “Tässä pitää ajatella kylmiä talouslukuja” Journalisti. 13.4.2023. Viitattu 10.6.2023.
  34. ↑ a b Manu Haapalainen: Helsingin Sanomien tv-sivun uudistus on pelkkää halpuutusta Journalisti. 9.6.2023. Viitattu 10.6.2023.
  35. ↑ Journalismi | Helsingin Sanomat perusti tutkivan journalismin ryhmän Helsingin Sanomat. 16.6.2023. Viitattu 16.6.2023.
  36. ↑ Lue HS:n ensimmäinen tabloidilehti verkossa Helsingin Sanomat. 8.1.2013. Viitattu 14.3.2024.
  37. ↑ Vesa Sirén HS: Tabloid tuli, mikä muuttui? Tutkijat yllättyivät, kun kulttuurisivujen määrä kasvoi Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomat. 19.1.2020. Viitattu 14.3.2024.
  38. ↑ 3 new families for Helsingin Sanomat commercialtype.com. Viitattu 28.2.2024.
  39. ↑ Jussi Pullinen: Uusi fontti löytyi pikkukylästä Kreetalta Helsingin Sanomat. 8.11.2009. Viitattu 28.2.2024.
  40. ↑ Manu Haapalainen: ”Viisaampi väistää” – Journalisti selvitti, miten kolme lehteä otti kantaa ay-liikkeen ja hallituksen kiistaan Journalisti. 7.3.2024. Viitattu 14.3.2024.
  41. ↑ a b c d e f g h i j Sarjakuva | Pertti Jarla ryhtyy HS:n pääkirjoitussivun pilapiirtäjäksi, ja ensimmäisen kuvan aihe on Paavo Väyrynen – ”En ala jäykistellä” Helsingin Sanomat. 30.8.2020. Viitattu 17.8.2023.
  42. ↑ Tietoa Maurista maurikunnas.net. Viitattu 20.8.2023.
  43. ↑ Susanna Laari HS: Pilapiirtäjä Karlsson jäi eläkkeelle ja kertoo nyt, miten netti muutti hänen työnsä – Jotkut asiat ovat silti pysyneet, esimerkiksi Paavo Väyrynen Helsingin Sanomat. 16.2.2020. Viitattu 17.8.2023.
  44. ↑ Journalismi | Ville Ranta siirtyy Helsingin Sanomien pilapiirtäjäksi Helsingin Sanomat. 3.5.2024. Viitattu 8.9.2024.
  45. ↑ Media | Ville Ranta tuo ”räyhäpiirtämisen” Helsingin Sanomiin: ”Älä kirjoita sinne, että Ville Ranta aikoo olla uusi Kari Suomalainen” Helsingin Sanomat. 20.8.2024. Viitattu 8.9.2024.
  46. ↑ a b c HS:n uusi kirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski keskittyy tulevaisuuteen – lukijoiden toiveet vaikuttivat teemaan Helsingin Sanomat. 5.12.2017. Viitattu 22.11.2023.
  47. ↑ HS nimittää ensi vuodeksi ilmastokirjeenvaihtajan: Kerro, mistä aiheista haluat hänen raportoivan – voit myös päästä tekemään juttua toimittajan kanssa Helsingin Sanomat. 23.9.2018. Viitattu 22.11.2023.
  48. ↑ HS:n uusi kirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski keskittyy tulevaisuuteen – lukijoiden toiveet vaikuttivat teemaan Helsingin Sanomat. 5.12.2017. Viitattu 22.11.2023.
  49. ↑ HS:n uusi kirjeenvaihtaja Piia Elonen aikoo pistää poliitikot koville: ”HS pitää huolen, että kevään vaalien alla keskustellaan ilmastosta” Helsingin Sanomat. 4.12.2018. Viitattu 22.11.2023.
  50. ↑ Silkkitien kirjeenvaihtaja | HS:n uusi teemakirjeenvaihtaja keskittyy Kiinan vaikutusvallan kasvuun: Lähetä juttutoiveita Silkkitien kirjeenvaihtajalle Helsingin Sanomat. 18.6.2020. Viitattu 22.11.2023.
  51. ↑ Ympäristö | Lähiluonnon ihmeitä ja luonnon hupenemista: HS on nimittänyt luontokadon kirjeenvaihtajan sekä ympäristötuottajan Helsingin Sanomat. 26.8.2021. Viitattu 22.11.2023.
  52. ↑ Helsingin Sanomat | Elina Kervinen on HS:n uusi Nato-kirjeenvaihtaja – ”Vaikeitakin asioita on kyettävä käsittelemään avoimesti” Helsingin Sanomat. 22.6.2022. Viitattu 22.11.2023.
  53. ↑ Media | Kaja Kunnas on HS:n uusi Suomi–Viro-kirjeenvaihtaja Helsingin Sanomat. 21.11.2023. Viitattu 22.11.2023.
  54. ↑ a b c d Tarmo Koiviston Mämmilä-urakka alkoi 40 vuotta sitten Savon Sanomat. 16.8.2015. Viitattu 4.12.2023.
  55. ↑ Sarjakuva | Kuukausiliitteen Ajatushautomo-sarjakuva paljastaa, mitä puoluejohtajat kirjoittavat toisilleen salaisessa viestiryhmässään Helsingin Sanomat. 1.4.2023. Viitattu 4.12.2023.
  56. ↑ Sarjakuva: Rip Kirbyn julkaiseminen Helsingin Sanomissa päättyy Helsingin Sanomat. 2.10.2023. Viitattu 4.12.2023.
  57. ↑ Esa Mäkinen: Julkeat juutit panevat nyt lukijat lujille Helsingin Sanomat. 14.11.2009. Viitattu 4.12.2023.
  58. ↑ Lyhyesti | Kamala luonto alkaa ilmestyä myös HS:n verkkosivuilla Helsingin Sanomat. 15.8.2013. Viitattu 4.12.2023.
  59. ↑ a b Sarjakuvat | Uusi sarjakuva aloittaa HS:ssa sunnuntaina – Suomessa harvinaista perhesarjakuvaa tekee pariskunta, joka ryhtyi ”koko lapsihommaan” nelikymppisenä Helsingin Sanomat. 5.9.2020. Viitattu 4.12.2023.
  60. ↑ a b Jarkko Jokelainen HS: Sarjakuvien määrä kasvaa Helsingin Sanomissa Helsingin Sanomat. 8.1.2013. Viitattu 4.12.2023.
  61. ↑ Seppänen, Arttu: Sarjakuvat | Suosikkisarjakuva Fok_itista tulee nyt myös harmaa, ja tästä se johtuu Helsingin Sanomat. 17.11.2023. Viitattu 22.8.2024.
  62. ↑ Media | HS Visio on auki, tätä se on: timanttijuttuja, pörssipalvelu, uutisia, kolumneja talouden ytimestä Helsingin Sanomat. 3.3.2021. Viitattu 4.11.2023.
  63. ↑ a b c Media | HS Visio uudistuu lokakuun alussa – Lohenpunainen liite loppuu, juttuja jatkossa myös arkisin ja sunnuntaina Helsingin Sanomat. 21.9.2024. Viitattu 26.10.2024.
  64. ↑ Seppo Kaisla aloittaa HS:n pakinoitsijana – HS.fi 15.4.2009 (€)
  65. ↑ Haku – Seppo+Kaisla – HS.fi
  66. ↑ Pakinoitsija Kuukautisen parhaat pakinat ilmestyivät kirjana Lehdistötiedote, Sanoma Oyj. 10.12.2019. Viitattu 20.1.2024.
  67. ↑ Aviisi 06/2007 - Suomen ärhäkin lehti arkisto.aviisi.fi. Viitattu 4.11.2023.
  68. ↑ a b Janhunen, Ilkka: Hesarin harkintakyky petti taas: Vertasi Suomeen saapuvaa Donald Trumpia sikaan. Suomen Uutiset, 30.6.2018. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2024.
  69. ↑ a b Tamminen, Tuomo: Suomen ärhäkin lehti. Aviisi, 6/2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2024.
  70. ↑ Aalto, Minna ym. (toim.): NytTen : kymmenen vuotta jäniksen selässä. Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-03-0
  71. ↑ Reetta Räty: Toimittajat pelottelivat kollegansa puolikuolliaiksi pimeässä metsässä ja etsivät Helsingin yössä Vilille naista – 1990-luvun Nyt-liitteen tavaramerkki olivat tempaukset Helsingin Sanomat. 20.11.2019. Viitattu 22.1.2024.
  72. ↑ Naisen kanssa -sarjakuva poistui Nyt-liitteestä Kaleva. Viitattu 22.1.2024.
  73. ↑ Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliite uudistuu perjantaina 4.11. sanoma.com. Viitattu 22.1.2024.
  74. ↑ Martikainen, Toivo: HS muuttamassa Nyt-liitteen aikakauslehdeksi. Taloussanomat, 7.8.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2024.
  75. ↑ Nyt-liite siirtää painopistettä digitaaliseen. Helsingin Sanomat, 18.10.2013. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2024.
  76. ↑ HS uudistaa viikonvaihteen printtilehtien tarjontaansa Print&Media. 13.11.2023. Viitattu 22.1.2024.
  77. ↑ Helsingin Sanomat | HS:n viikonvaihde uudistuu marraskuussa entistä nautinnollisemmaksi ja syvällisemmäksi Helsingin Sanomat. 4.11.2023. Viitattu 4.11.2023.
  78. ↑ HS:n Nyt-brändi siirtyy historiaan – tilalle enemmän ääntä ja videota emo-Hesariin Helsingin Sanomat 19.1.2024. Viitattu 20.1.2024.
  79. ↑ a b c d Torsti ja Sisko | Miten Suomelle lisättiin lipputanko Naton päämajalle, kysytään Siskon ja Torstin viimeisellä palstalla Helsingin Sanomat. 16.4.2023. Viitattu 17.8.2023.
  80. ↑ a b c d e HS päätti lopettaa ikoniset suosikkipalstansa – tässä syy Ilta-Sanomat. 16.4.2023. Viitattu 17.8.2023.
  81. ↑ ISBN 952-5180-18-2
  82. ↑ https://yle.fi/a/74-20005217
  83. ↑ https://www.sanoma.com/fi/news/2023/cision/erja-ylajarvi-helsingin-sanomien-vastaavaksi-paatoimittajaksi/
  84. ↑ Erja Yläjärvi Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi Yle Uutiset. 7.3.2023. Viitattu 4.9.2023.
  85. ↑ Yle.fi
  86. ↑ a b Helsingin Sanomat nimitti kaksi uutta päätoimittajaa HS.fi. 30.9.2014. Viitattu 30.10.2014.
  87. ↑ Helsingin Sanomien päätoimittaja Päivi Anttikoski irtisanoutui Yle.fi, uutiset 27.2.2017
  88. ↑ Mukka, Antero: Anu Ubaud Helsingin Sanomien toiseksi päätoimittajaksi – suositut aikakauslehdet vahvistamaan HS:n sisältötarjontaa Helsingin Sanomat. 4.9.2019. Viitattu 4.10.2019.
  89. ↑ Media | Helsingin Sanomat aloittaa muutosneuvottelut: Vähennystarve enimmillään 20, päätoimittaja Saarikoski irtisanoutuu Helsingin Sanomat. 27.2.2024. Viitattu 28.2.2024.
  90. ↑ LT-levikit 2010–2017 Media Audit Finland. Viitattu 19.3.2018.
  91. ↑ https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2020/06/LT-tilasto-2018.pdf
  92. ↑ https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2020/08/LT-tilasto-2019.pdf
  93. ↑ KMT Lukijamäärät 2023 27.2.2024 Media Audit Finland Oy.
  94. ↑ hs.fi Competitive Analysis, Marketing Mix and Traffic - Alexa Alexa. Arkistoitu 11.7.2020. Viitattu 29.7.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Blåfield, Antti: Loistavat Erkot: Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3
  • Hämäläinen, Unto ym. (toim.): Etusivun uutisia: Uutissivuja ja valokuvia 125 vuoden ajalta. Helsinki: HS-Kirjat, 2014. ISBN 978-952-5557-64-0
  • Klemola, Pertti: Helsingin Sanomat, sananvapauden monopoli. Otava, 1981.
  • Mainio, Aleksi: Erkon kylmä sota: Helsingin Sanomat Moskovan varjossa. Helsinki: Siltala, 2018. ISBN 978-952-234-472-4
  • Pietilä, Kauko – Sondermann, Klaus: Sanomalehden yhteiskunta. Vastapaino, 1994.
  • Räty, Reetta & Aalto, Milla: NytTen: Kymmenen vuotta jäniksen selässä. [Helsinki]: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-03-0
  • Virkkunen, Janne: Päivälehden mies. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-40015-9.
  • Jyrki Vesikansa: Satavuotinen lehtisota. Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain keskinäinen kilpailu 1889–1991. Readme.fi 2021 ISBN 978-952-373-408-1 (perustuu Vesikansan väitöskirjaan)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_Sanomat&oldid=22730884”