Paganin kuningaskunta

Paganin kuningaskunta oli nykyisen Myanmarin eli Burman alueella vaikuttanut, Paganin kaupungin ympärille kehittynyt burmalainen kuningaskunta vuodesta 849 vuoden 1300 paikkeille. Kuningaskunta perustettiin vuonna 849 ja se levitti valtansa aluetta aiemmin hallinneiden pyuiden ja monien kuningaskuntien alueelle. Paganin kuningaskunnan ehkä vaikuttavimman kuninkaan Anawrathan kaudella theravada-buddhalaisuus vakiinnutti asemansa Burmassa ja sen temppeleistä theravada-buddhalaisuus levisi myös esimerkiksi khmerien valtakuntaan. Paganin kaupunkiin rakennettiin tuhansia buddhalaisia kulttirakennuksia, joista monet ovat säilyneet näihin päiviin saakka. Paganin kuningaskunnan kautta on pidetty burmalaisen kulttuurin kultakautena. Pagan menetti kuitenkin poliittisen merkityksensä mongolien hyökättyä maahan vuonna 1287. Paganin kaupunki säilytti kuitenkin saavuttamansa aseman uskonnollisena ja oppineisuuden keskuksena.

Ennen Paganin kuningaskunnan perustamista nykyisen Myanmarin alueella oli vaikuttanut useita kuningaskuntia. Näitä olivat esimerkiksi mon-kansan kuningaskunnat, ja yksi alueen merkittävistä monien keskuksista oli Paganin kaupunki. Toinen voimatekijä alueella oli pyu-kansan Shrikshetran kuningaskunta Iravadijoen laaksossa. Nykyisten burmalaisten arvellaan tulleen alueelle 800-luvun aikana.^[1] 700- ja 800-lukujen aikana Lounais-Kiinassa voimatekijäksi oli puolestaan muodostunut Nanzhaon kuningaskunta. Nanzhaon kuningaskunta teki sotaretkiä muita Kaakkois-Aasian valtioita vastaan 800-luvulla, ja tuolloin kukistui pyuiden pääkaupunki Halingyi. Burmalaiset täyttivät kaupungin tuhosta syntyneen valtatyhjiön ja tekivät Paganista pääkaupunkinsa vuonna 849.^[2]

Myanmarin eteläosat olivat edelleen monien hallinnassa, mutta burmalaisten Paganin kuningaskunta alkoi kasvattaa vaikutusvaltaansa pohjoisessa.^[2] Paganin varhaisvaiheen aikana vaikuttaneita uskontoja olivat mahayana-buddhalaisuus, tantralaisuus ja Mahagiri-natien palvonta. Joskus Paganin merkittävimpänä kuninkaana pidetty vuosina 1044–1087 hallinnut Anawratha alkoi puhdistaa kuningaskunnan uskonnollista elämää. Tantralaisten lahkojen toiminta kiellettiin ja nateja karsittiin siten, että jäljelle jäi 37 kuninkaan suojeluksessa olevaa natia. Anawratha vakiinnutti myös theravada-buddhalaisuuden aseman Paganissa hyökättyään etelän moneja vastaan vuonna 1057. Mon-kuningaskunnan Thatonista ryöstettiin theravada-buddhalaisuuden paali-kaanoni.^[1] Uskonnollisten vaikutteiden ohella Anawratha vahvisti maansa taloutta esimerkiksi korjaamalla vanhoja ja rakentamalla uusia keinokastelujärjestelmiä kuningaskunnan pohjoisosissa.^[2]

Anawrathan kuoltua Paganin valtaistuimelle nousi hänen poikansa Kyanzittha, jonka valtakausi tunnetaan erityisesti Paganin kaupungin kuuluisimman pagodin Ananda-temppelin rakennuttamisesta. Kyanzitthan jälkeen maata hallitsi Alaungsithu (1085–1160).^[1] Edellä mainittujen kuninkaiden kausilla Pagan oli vakiinnuttanut asemansa Iravadijoen laaksossa sekä Etelä-Myanmarin satamilla. Suurin osa Kaakkois-Aasiaa oli jakautunut burmalaisen Paganin kuningaskunnan ja idässä Khmerien valtakunnan hallitsemiin alueisiin. Intian niemimaalta kadonnut theravada-buddhalaisuus oli levinnyt Paganin kuningaskunnasta myös khmerien ja shanien keskuuteen.^[2] Alaungsithua seurasi Naratyhu (1160–1164) ja häntä puolestaan Narapatisitthu. Narapatisitthu tuli tunnetuksi veljensä murhasta upseerinsa Aungswan kanssa. Myöhemmin kuningas tapatti myös Aungswan. Välttyäkseen kansan vastalauseilta toimiensa johdosta Narapatisitthu lisäsi Aungswan aiempien 37 kuninkaallisen natin joukkoon.^[1]

Paganin kuningaskunta oli alkanut pikku hiljaa heiketä sisäisesti. Yksi suuri osatekijä tässä kehityksessä oli verotuksesta vapautettujen munkkien yhteiskuntaluokan kasvu sekä näille osoitetut lahjoina annetut maat. Temppelien rakennuttaminen söi puolestaan valtakunnan resursseja. Kuningaskunnan heikentyessä pohjoisessa muodostui uusi uhka. Mongolit olivat yhdistäneet voimansa Keski-Aasiassa, ja Kublai-kaanin johdolla he kukistivat aiemmin Pagania pohjoisessa suojanneen Nanzhaon kuningaskunnan. Mongolit vaativat myös Paganin alistamista mongolivaltaan.^[2] Kun Paganissa tähän ei suostuttu, seurasi mongolien sotaretki Myanmariin vuonna 1287.^[1] Ei tiedetä varmasti, saavuttivatko mongolien sotajoukot koskaan Paganin kaupunkia, mutta Pagan taantui menettäen lopulta asemansa Myanmarin alueen valtakeskuksena vuoteen 1300 mennessä.^[2] Kaupunkia ei kuitenkaan hylätty kokonaan, vaan se säilyi alueen hengellisenä ja opillisena keskuksena. Paganin luhistumista seuranneita valtioita Myanmarissa olivat monien vuonna 1287 perustama kuningaskunta Ala-Burmassa ja Toungoon kaupungin ympärille keskittynyt pieni burmalainen kuningaskunta. Burmalaisten valta Myanmarissa elpyi vasta 200 vuotta Paganin kukistumisen jälkeen Toungoon kuningas Tabinshwetin alkaessa levittää omaa valtapiiriään.^[1]

Paganin kuningaskunnan kautta vuosien 1050 ja 1287 välillä on pidetty burmalaisen kulttuurin kultakautena. Kuningaskunta sai runsaasti vaikutteita alueen muilta kansoilta, kuten alistetuilta moneilta ja pyuilta. Burmalaiset omaksuivat kirjoitusjärjestelmänsä ja theravada-buddhalaisuuden moneilta. Paikallinen buddhalaisuus sai vaikutteita burmalaisten nat-kultista, brahmalaisuudesta ja mahayana-buddhalaisuudesta.^[1]

Buddhalaisuus vaikutti myös Paganin arkkitehtuuriin. Nykypäiviin saakka Paganin kaupungissa on säilynyt noin 2200 tiilirakennusten jäännöstä, joista suuri valtaosa oli buddhalaisia kulttirakennuksia. Rakennukset voidaan jakaa kahteen tyyppiin, stupa-kummuista kehittyneisiin pyhäinjäännöskumpuihin eli pagodeihin ja sisätilallisiin temppelirakennuksiin. Stupista uskonnollisesti arvostetuin oli 1000–1100-luvuilla rakennettu Shwezigonin stupa, jonka sisällä sanottiin olevan Buddhan pyhäinjäännöksiä. Temppeleistä parhaiten säilynyt on kuningas Kyanzitthan kaudella rakennettu Ananda-temppeli, joka on myös yksi Paganin kaupungin suurimmista rakennuksista. Temppelien yhteyteen oli tapana rakentaa kolossaaliveistoksia, joista suurikokoisin on Mandava-temppelin 27-metrinen makaavaa Buddhaa esittävä tiilestä ja stukkosta valmistettu veistos. Vaikka maanjäristykset ovat ajoittain hävittäneet Paganin kaupunkia, se lukeutuu edelleen Kaakkois-Aasian vaikuttavimpiin historiallisiin kaupunkeihin.^[1]