Pekka Malinen
| Pekka Malinen | |
|---|---|
.jpg) Malinen vuonna 1957. | |
| Puolustusministeri | |
| Sukselaisen I hallitus 2.9.1957 - 29.11.1957 | |
| Edeltäjä | Atte Pakkanen |
| Seuraaja | Nils Meinander |
| Ministeri valtiovarainministeriössä | |
| Sukselaisen I hallitus 2.9.1957 - 29.11.1957 | |
| Edeltäjä | Ahti Karjalainen |
| Seuraaja | Teuvo Aura |
| Ministeri sosiaaliministeriössä | |
| Sukselaisen I hallitus 2.7.1957 - 2.9.1957 | |
| Edeltäjä | Atte Pakkanen |
| Seuraaja | Olli J. Uoti |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. kesäkuuta 1921 Viipuri |
| Kuollut | 21. syyskuuta 2004 (83 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Kansanpuolue |
Pekka Kullervo Malinen (11. kesäkuuta 1921 Viipuri – 21. syyskuuta 2004) oli suomalainen suurlähettiläs ja ministeri. Hän toimi 1950-luvulla Suomen Kansanpuolueen puoluesihteerinä.[1]
Henkilöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Malisen vanhemmat olivat maanviljelijä Esko Malinen ja emäntä Hilda Junttu. Toisen maailmansodan aikana Malinen palveli Natsi-Saksan rekrytoimassa Waffen-SS-vapaaehtoispataljoonassa sotilasarvolla SS-Unterscharführer.[2]
Hän valmistui valtiotieteen kandidaatksi 1948. Malinen toimi Oulun kauppakamarin asiamiehenä 1949–1950, oululaisen sanomalehti Kalevan 2. toimittajana 1950–1952 ja Suomen kansanpuolueen puoluesihteerinä 1952–1960.[1]
Suomen Kansanpuoluetta edustanut Malinen oli Sukselaisen I hallituksessa 1957 toisena sosiaaliministerinä 2. syyskuuta 1957 saakka ja sen jälkeen puolustusministerinä sekä toisena valtiovarainministerinä.
Jätettyään politiikan Malinen siirtyi 1960-luvulla ulkoasiainministeriön palvelukseen. Hän oli Suomen konsulina Gdyniassa Puolassa 1960–1961, Suomen Beirutin suurlähetystön kaupallisena sihteerinä 1961–1965, ulkoasiainministeriön jaostopäällikkönä 1965–1967 ja suurlähetystöneuvoksena Washingtonissa 1967–1969. Malinen toimi ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston johtajana ja suurlähettiläänä viidessä eri maassa: Egyptissä ja Syyriassa vuosina 1969–1974, Suomen pysyvänä edustajana OECD:ssä Pariisissa 1978–1983, Algeriassa Tunisiassa 1983–1985 ja viimeksi suurlähettiläänä Portugalissa 1985–1988.[1]
Elokuussa 1989 eläkkeellä ollut Malinen herätti keskustelua julkaisemallaan raportilla Kehitysapu täysremonttiin. Siinä hän arvosteli silloista Suomen kehitysapua siitä, että se tuotti kohdemaissa vähäisiä kehitystuloksia käytettyihin rahamääriin verrattuna. Malinen ehdotti avun keskittämistä suuriin hankkeisiin sellaisissa maissa joissa taloudellinen kasvu oli mahdollista ja varsinaisen ”köyhäinavun” jättämistä kansalaisjärjestöjen huoleksi. Samoin väestönkasvun hillitsemistä olisi Malisen mielestä tullut pitää ensisijaisena tavoitteena.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kehitysapu täysremonttiin : tutkimus kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta. Sitra nro 100. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto, Helsinki 1989
- Ahdinkoon kasvava ihmiskunta. Sitra nro 113. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Helsinki 1991
- Väestö ja kehitys : vertaileva tutkimus kahden kehitysmaan, Kenian ja Mauritiuksen, erilaisesta väestönkasvusta ja kehityksestä sekä niiden syistä, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia 1994, 1. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, Helsinki 1994
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekka Malinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Pekka Malinen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- 1979-1991: Voimavarat kasvoivat hurjasti - sisällöstä kamppailtiin tiukasti. Artto.kaapeli.fi. Arkistoitu 26.5.2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg)
- ↑ Kysymys SS-vapaaehtoisista Kirjastot.fi. Viitattu 23.9.2016.
 | Edeltäjä: Atte Pakkanen | Suomen puolustusministeri 1957 | Seuraaja: Kalle Lehmus |
|
