Peter Cullen

Peter Cullen
Cullen vuonna 2020.
Henkilötiedot
Koko nimi	Peter Claver Cullen
Syntynyt	28. heinäkuuta 1941 (ikä 83) Montreal, Québec
Kansalaisuus	kanadalainen
Näyttelijä
Aktiivisena	1967–
Merkittävät roolit	Optimus Prime (The Transformers ja Transformers-elokuvasarja) Ihaa (Nalle Puhin uudet seikkailut)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Peter Claver Cullen (s. 28. heinäkuuta 1941 Montreal, Québec^[1]) on kanadalainen ääninäyttelijä, joka tunnetaan parhaiten ääniroolistaan Optimus Primena 1980-luvun piirrossarjasta The Transformers ja myöhemmin Transformers-elokuvasarjasta. Hän oli myös Predatorin äänenä elokuvassa Predator – saalistaja.^[2]

Cullen opiskeli näyttelemistä National Theatre School of Canada -teatterikoulussa, josta hän valmistui vuonna 1963. Uransa alkuvuosina Cullen oli mukana eri televisiosarjoissa ja radio-ohjelmissa, kuten The Buddies, Comedy Café, The Sonny and Cher Comedy Hour ja Down Home Country.

Ääninäyttelijäksi Cullen päätyi muutettuaan Los Angelesiin jolloin hänen agenttinsa kertoi käyttävänsä aikaa Culleniin sataprosenttisesti mikäli Cullen ryhtyisi vain ääninäyttelemään. Tämän jälkeen Cullen on esiintynyt useissa piirretyissä erityisesti 1980-luvulla, joista ensimmäinen oli Mighty Man & Yukk vuonna 1979^[3]. Ohjelma oli osa The Plastic Man Comedy/Adventure Show’ta, jota esitettiin ABC:llä vuosina 1979–1981. Hän esitti ystävänsä Frank Welkerin kanssa sarjan päähahmoja. Sarjan jälkeen Cullen teki useita sivurooleja Smurffeihin vuosien 1981–1989 aikana. Sarjan aikana Cullen lainasi ääntään Ritari Ässästä tutun KITTin pahikselle KARRille vuonna 1982. Lisäksi hän teki sivuääniä The Scooby and Scrappy-Doo Puppy Hour -animaatiosarjaan, sekä toimi Sour Pussin äänenä Pac-Manissä ja muun muassa Hulkin äänenä Spider-Man and His Amazing Friendsissä. Sittemmin Cullenin tunnetuin äänirooli on Optimus Prime vuodelta 1984 The Transformersissa, jonka roolissa hän oli vuoteen 1987. Tänä aikana Cullen oli mukana myös sarjaan perustuvassa elokuvassa The Transformers: The Movie. Hän teki sarjassa useiden muiden hahmojen ääniä, kuten Ironhiden, Slugslingerin, Nightstickin ja Wingspanin. Samaan aikaan The Transformers -sarjan kanssa Cullenin ääntä kuultiin myös animaatiosarjassa Voltron: Defender of the Universe, jossa hän toimi kertojan lisäksi komentaja Hawkinsin äänenä. Vuonna 1985 Cullen teki myös sivuääniä Jetsoneihin ja oli samalla myös Action Forcessa Airbornen, Nemesis Enforcerin ja Zandarin ääninä.

1980-luvun lopulla Cullen sai agenttinsa kehotuksesta roolin elokuvaan Predator – saalistaja. Hänen tehtävänsä oli luoda ääni elokuvan pääroistolle Predatorille ja sai idean äänestä, joka kuulostaa molukkiravulta. Cullen ei aluksi suostunut tekemään ääntä elokuvaan, koska oli aikaisemmin loukannut äänihuulensa tehdessään kurkkua rasittavia ääniä vuoden 1976 King Kong -elokuvaan.^[4] Elokuvan jälkeen Cullen teki useita äänirooleja Walt Disney Television Animationin tuottamissa animaatiosarjoissa, kuten Ankronikka, jossa hän oli yhtenä Karhukoplan äänistä, amiraalien Grimitzin ja Grimmacen ääninä, sekä Kummikarhuissa valloittaja Kerwin äänenä. Samalla Cullen oli myös mukana animesarjassa Sapeliratsastaja, jossa hänellä oli useita rooleja, kuten kertojan, sekä sarjan antagonisti-Nemesiksen rooli. Cullen oli mukana myös 1980- ja 1990-luvun suositussa animaatiosarjassa Turtles – mutanttikilpikonnat, sekä lyhyeksi jääneessä Dino-Ridersissa vuonna 1988. Cullenin toinen merkittävä rooli oli Ihaa, jonka roolissa häntä on kuultu vuodesta 1988 lähtien, kun Nalle Puhin uudet seikkailut -animaatiosarja alkoi. Vuonna 1989 Cullen oli mukana Tikun ja Takun pelastuspartiossa, jossa hänellä oli ensimmäisissä jaksoissa rooli Jaska Juustolan äänenä ja sittemmin laihan keltaisen katukissa-Mepsin äänenä.

1990- ja 2000-luvulla Cullen teki huomattavasti vähemmän äänirooleja animaatioihin. Hän teki muun muassa sivuääniä Pilipalipiloteihin ja Tom & Jerry Kidsiin vuosina 1990–1993. Lisäksi Cullen toimi Mantusin äänenä The Pirates of Dark Waterissa vuosina 1991–1993 ja oli Ihaan äänenä elokuvissa Nalle Puh ystävää etsimässä (1997) ja Nalle Puh – yhtä juhlaa (1999). Vuodesta 2000 lähtien Cullen on tehnyt useammin Ihaan äänirooleja animaatioelokuviin ja sarjoihin, kuten Tiikerin oma elokuva, Mikin klubi, Nasun suuri elokuva, Nalle Puh ja Möhköfantti ja Ystäväni Tiikeri & Nalle Puh. Hän oli vuonna 2005 Zanzoarin äänenä animaatiosarja Megas XLR:n jaksossa "Coop D'Etat", jossa oli mukana myös Frank Welker. Jaksossa Cullenin ja Welkerin hahmot olivat The Transformersin tavoin kilpailijoita keskenään. Hahmot tosin olivat samalla puolella, mutta taistelivat planeettansa tulevaisuuden hallitsijan paikasta.

Lähes 20 vuoden jälkeen hän uusi ääniroolinsa Optimus Primena vuoden 2007 Transformers-elokuvassa sekä elokuvaan perustuvassa videopelissä Transformers: The Game. Hän kertoi samalla Optimus Primen olevan hänen suosikkiääniroolinsa, ja luoneensa Optimuksen äänen alun perin merijalkaväessä Vietnamin sodassa sotineen veljensä äänen pohjalta.^[5][6] Ennen elokuvaa ja sen jälkeen Cullen on tehnyt enimmäkseen Ihaan äänirooleja Nalle Puhiin perustuvissa animaatioissa.

Transformers-elokuvan jälkeen Cullen on saanut uusia Optimus Primen roolin jatko-osassa Transformers: Kaatuneiden kosto, sekä videopeleissä Transformers: Revenge of the Fallen ja Transformers: War for Cybertron. Lisäksi hän on ollut Optimus Primen roolissa myös vuoden 2010 lopulla alkaneessa Transformers: Prime -animaatiosarjassa.^[7] Hänet huomioitiin roolistaan Daytime Emmy -ehdokkuudella.

Matalan äänensä ansiosta Cullenia on käytetty useissa elokuvien ja videopelien trailereissa, sekä televisiomainosten juontajana.

Vapaa-ajallaan Cullen osallistuu usein rodeotapahtumiin. Hän pitää erityisesti hevosista ja omistaa oman maatilan. Cullenilla on kolme lasta, joista Clay Cullen on sijaisnäyttelijä. Hänellä on myös yksi lapsenlapsi.

• Voice Chasers (Arkistoitu – Internet Archive)
• Haastattelu 28. huhtikuuta 2007
• Haastattelu 8. kesäkuuta 2007
• jasonmarkstalent.com (Arkistoitu – Internet Archive)
• Anime News Network