Pisanello
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Antonio di Puccio Pisano, taiteilijanimeltään Pisanello (ennen 1395 – n. 1450–1455), oli renessanssin italialainen taiteilija. Hän tuli tunnetuksi paitsi taidemaalarina, myös mitalitaiteilijana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pisanello syntyi Pisassa, mutta tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa. Joka tapauksessa tiedossa on, että hän muutti jo varhain Veronaan, kun perheen isä kuoli vuonna 1395. Pisanello mainitaan ensi kerran, kun hän jatkoi Venetsiassa dogen palatsin koristelutöitä, jotka olivat jääneet Gentile da Fabrianolta kesken. Pisanello sai oppinsa Fabrianolta, joka oli kansainvälisen gotiikan merkittävimpiä edustajia. Pisanello oli yhteydessä Fabrianon kanssa vielä vuonna 1426, jolloin Pisanello sai valmiiksi Marian ilmestyksen. Pisanello asui vuonna 1422 Mantovassa ja vuonna 1433 Ferrarassa. Hän työskenteli vuosina 1433–1438 Veronassa Sant' Anastasia -kirkon Pellegrinin kappelissa. Hän oleskeli jälleen vuonna 1439 Mantovassa ja osallistui Ventesian vastaiseen sotaan. Vihollisen puolelle asettuminen tuotti Pisanellolle myöhemmin vaikeuksia Venetsiassa. Hän oleskeli useissa eri hoveissa, kunnes päätyi lopulta Napoliin. Napolissa oleskellessaan hän oli erittäin tuottelias. Pisanellon arvioidaan kuolleen vuosien 1450–1455 välissä.
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pisanon tyylin alkuperä on gotiikassa, mutta Pellegrinin kappelin Pyhän Yrjön kuvaus osoittaa Pisanellon tutustuneen renessanssin maalaustaiteeseen ja erityisesti Paolo Uccelloon. Pisanellon tyyli ei kuitenkaan loittone uudenlaisesta tilankäsittelystä, lyhennyksistä ja perspektiivistä huolimatta kovinkaan kauas gotiikasta. Hän löysi tasapainon vanhan ritariajan ihanteiden ja uuden humanistisen kulttuurin välillä. Tämä on havaittavissa erityisesti mitaleissa. Pisanello oli ritariajan mieltymysten viimeinen tulkki Italiassa.
Pisanello kuvasi mielellään loistavissa puvuissa esiintyviä ylhäisiä herroja ja naisia mutta myös hevosia, vinttikoiria ja naarashirviä. Merkillistä oli, että hän kuvasi sekä ihmiset että eläimet mieluimmin takaapäin.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pisanellon teoksia ovat Marian ilmestys (1426) Veronassa San Fermon -kirkossa, Nicolò di Brenzonin hautamonumentissa, Pyhän Eustachiuksen näky (n. 1436–1438) National Gallery, Lontoo ja D'Esten prinsessan muotokuva (todennäköisesti n. 1435–1440) Louvre, Pariisi. Lisäksi on säilynyt Pyhää Yrjöä esittävä fresko Pellegrinin kappelissa Veronassa ja mitalimuotokuvia. Mantovan herttuan palatsissa on jälkiä freskoista, jotka kuvaavat taisteluita ja turnajaisia. Hän oli myös erinomainen piirtäjä. Monet Pisanellon teoksista ovat kadonneet.
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Semenzato, Camillo: Kuvataide kautta aikojen, s. 94–95. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-09783-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 321–322. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1