Pisanello

Antonio di Puccio Pisano, taiteilijanimeltään Pisanello (ennen 1395 – n. 1450–1455), oli renessanssin italialainen taiteilija. Hän tuli tunnetuksi paitsi taidemaalarina, myös mitalitaiteilijana.

Elämäkerta

Pisanello syntyi Pisassa, mutta tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa. Joka tapauksessa tiedossa on, että hän muutti jo varhain Veronaan, kun perheen isä kuoli vuonna 1395. Pisanello mainitaan ensi kerran, kun hän jatkoi Venetsiassa dogen palatsin koristelutöitä, jotka olivat jääneet Gentile da Fabrianolta kesken. Pisanello sai oppinsa Fabrianolta, joka oli kansainvälisen gotiikan merkittävimpiä edustajia. Pisanello oli yhteydessä Fabrianon kanssa vielä vuonna 1426, jolloin Pisanello sai valmiiksi Marian ilmestyksen. Pisanello asui vuonna 1422 Mantovassa ja vuonna 1433 Ferrarassa. Hän työskenteli vuosina 1433–1438 Veronassa Sant' Anastasia -kirkon Pellegrinin kappelissa. Hän oleskeli jälleen vuonna 1439 Mantovassa ja osallistui Ventesian vastaiseen sotaan. Vihollisen puolelle asettuminen tuotti Pisanellolle myöhemmin vaikeuksia Venetsiassa. Hän oleskeli useissa eri hoveissa, kunnes päätyi lopulta Napoliin. Napolissa oleskellessaan hän oli erittäin tuottelias. Pisanellon arvioidaan kuolleen vuosien 1450–1455 välissä.

Tyyli

Pisanon tyylin alkuperä on gotiikassa, mutta Pellegrinin kappelin Pyhän Yrjön kuvaus osoittaa Pisanellon tutustuneen renessanssin maalaustaiteeseen ja erityisesti Paolo Uccelloon. Pisanellon tyyli ei kuitenkaan loittone uudenlaisesta tilankäsittelystä, lyhennyksistä ja perspektiivistä huolimatta kovinkaan kauas gotiikasta. Hän löysi tasapainon vanhan ritariajan ihanteiden ja uuden humanistisen kulttuurin välillä. Tämä on havaittavissa erityisesti mitaleissa. Pisanello oli ritariajan mieltymysten viimeinen tulkki Italiassa.

Pisanello kuvasi mielellään loistavissa puvuissa esiintyviä ylhäisiä herroja ja naisia mutta myös hevosia, vinttikoiria ja naarashirviä. Merkillistä oli, että hän kuvasi sekä ihmiset että eläimet mieluimmin takaapäin.^[1]

Teoksia

Pisanellon teoksia ovat Marian ilmestys (1426) Veronassa San Fermon -kirkossa, Nicolò di Brenzonin hautamonumentissa, Pyhän Eustachiuksen näky (n. 1436–1438) National Gallery, Lontoo ja D'Esten prinsessan muotokuva (todennäköisesti n. 1435–1440) Louvre, Pariisi. Lisäksi on säilynyt Pyhää Yrjöä esittävä fresko Pellegrinin kappelissa Veronassa ja mitalimuotokuvia. Mantovan herttuan palatsissa on jälkiä freskoista, jotka kuvaavat taisteluita ja turnajaisia. Hän oli myös erinomainen piirtäjä. Monet Pisanellon teoksista ovat kadonneet.

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Lähteet

Semenzato, Camillo: Kuvataide kautta aikojen, s. 94–95. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-09783-0

Viitteet

↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 321–322. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1

[1] Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 10. Renessanssi, s. 321–322. WSOY, 1981. ISBN 951-0-09738-1

[1]